Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Kirjoitukset

Valtuustopuheeni opetuksen resursoinnista

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut Olen erittäin tyytyväinen, että budjettineuvotteluissa onnistuttiin torjumaan opetuksen järjestämiseen kohdistuneita säästöjä. Espoon maine kuntana on sellainen, että pitäisi olla selvää, että juuri täällä opetu…


Valtuustopuheeni mielenterveyspalveluista

Näissä valtuustokysymyksissä on nostettu hyvin tärkeitä asioita keskusteluun. Kiitos valmistelijoille vastauksista, joissa minua ilahduttivat esimerkiksi pyrkimys lisätä ilman ajanvarausta toimivia mielenterveys- ja päihdehoitajien vastaanottoja sekä t…


Valtuustopuheeni mielenterveyspalveluista

Näissä valtuustokysymyksissä on nostettu hyvin tärkeitä asioita keskusteluun. Kiitos valmistelijoille vastauksista, joissa minua ilahduttivat esimerkiksi pyrkimys lisätä ilman ajanvarausta toimivia mielenterveys- ja päihdehoitajien vastaanottoja sekä t…


Lasketaan hinta palveluille, ei ihmisille

Mietin tänään soten kapitaatiomaliiin pisteytysjärjestelmään liittyvää keskustelua. Osa mallin uutisoinnista on ilmeisesti ollut harhaanjohtavaa eli en kommentoi mallin sisältöä ennen kuin siitä tulee lisätietoa (THL:n mukaan ei olisi tarkoitus luoda u…


Kuntapolitiikan vuosi 2017

Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. ”Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä.”

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: ”Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät.” Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina – ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!


Kuntapolitiikan vuosi 2017

Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. ”Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä.”

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: ”Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät.” Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina – ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät, siitä muistuttamaan tämän kirjoituksen luminen kuva.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!



Kuntapolitiikan vuosi 2017

Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. ”Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä.”

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: ”Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät.” Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina – ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät, siitä muistuttamaan tämän kirjoituksen luminen kuva.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!



Valtuustopuhe lastensuojeluntarpeen kasvun ehkäisemisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kuten osavuosikatsauksesta ja tarkastuslautakunnan lausunnosta ilmenee, lastensuojelun tarve on ollut Espoossa tänä vuonna kasvussa. Onkin todella hyvä asia, että osavuosikatsauksenkin mukaan lapsiperheille pyritään tarjoamaan tukea ajoissa ja siten ennaltaehkäisemään lastensuojelun tarvetta.

Tähän liittyen olen erittäin tyytyväinen siihen, että päätimme lisätä ensi vuoden talousarvioon resursseja muun muassa lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluihin, kouluterveydenhuoltoon ja aikuissosiaalityöhön. Lastensuojelun tarvetta tulee nimenomaan ehkäistä moniammatillisesti ja peruspalveluita vahvistamalla.

Lasten ja nuorten hyvinvointia ylläpitävät yhtä lailla laadukas varhaiskasvatus ja nuorisotyö kuin helppo pääsy kouluterveydenhuoltoon sekä se, että vanhemmat saavat apua päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä väkivaltaiseen käytökseen ja uupumukseen. Perhetyö ja kotipalvelu ovat verrattain edullisia palveluja, joilla voidaan saada aikaan valtavia säästöjä inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta. Myös äitiys- ja lastenneuvolalla on tärkeä rooli.

Olenkin huolestunut siitä, miten sote-uudistus voi vaikuttaa lasten ja vanhempien palveluiden integraation kehittämiseen ja lastensuojelun tarpeen havaitsemiseen. Eri toimialojen ja toimintojen välinen yhteistyö on tässä hyvin tärkeää, kuten myös se, että tukea pyritään viemään lasten omaan elinympäristöön. Jos palvelut ovat kovin hajallaan, tämä vaikeutuu.

Erityisen tärkeää on siis kehittää perheiden ja yksilöiden varhaista tukea ja auttamista sekä vahvistaa perustason palveluja. Mitä aiemmin ongelmat kyetään estämään, sen parempi. Asiakasmäärät erityistason palveluissa ovat kuitenkin kasvaneet ja valitettavasti osa espoolaisista lapsista elää sellaisissa olosuhteissa, joissa heidän kehityksensä on vakavassa vaarassa. Joudumme siis tasapainoilemaan ennaltaehkäisyyn sijoittamisen ja lastensuojelun kaltaisten palveluiden riittävän resursoinnin välimaastossa, koska myös lastensuojelun asiakkaana olevat lapset tarvitsevat riittävästi työntekijän aikaa ja osaamista.

Työntekijöillä täytyy olla riittävästi aikaa perehtyä sekä lapsen että hänen koko perheensä tilanteeseen. Työn kehittäminen ja organisointi ovat tärkeää, mutta se ei poista sitä, että asiakasmäärillä per työntekijä on aina myös väistämättä merkitystä. Kannatankin Kausteen lastensuojelun asiakasmäärien selvittämiseen ja suositusten toteuttamiseen liittyvää toivomusta. Meillä on kaikki mahdollisuudet Espoossa toteuttaa valtakunnan laadukkainta lastensuojelua.


Valtuustopuhe lastensuojeluntarpeen kasvun ehkäisemisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kuten osavuosikatsauksesta ja tarkastuslautakunnan lausunnosta ilmenee, lastensuojelun tarve on ollut Espoossa tänä vuonna kasvussa. Onkin todella hyvä asia, että osavuosikatsauksenkin mukaan lapsiperheille pyritään tarjoamaan tukea ajoissa ja siten ennaltaehkäisemään lastensuojelun tarvetta.

Tähän liittyen olen erittäin tyytyväinen siihen, että päätimme lisätä ensi vuoden talousarvioon resursseja muun muassa lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluihin, kouluterveydenhuoltoon ja aikuissosiaalityöhön. Lastensuojelun tarvetta tulee nimenomaan ehkäistä moniammatillisesti ja peruspalveluita vahvistamalla.

Lasten ja nuorten hyvinvointia ylläpitävät yhtä lailla laadukas varhaiskasvatus ja nuorisotyö kuin helppo pääsy kouluterveydenhuoltoon sekä se, että vanhemmat saavat apua päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä väkivaltaiseen käytökseen ja uupumukseen. Perhetyö ja kotipalvelu ovat verrattain edullisia palveluja, joilla voidaan saada aikaan valtavia säästöjä inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta. Myös äitiys- ja lastenneuvolalla on tärkeä rooli.

Olenkin huolestunut siitä, miten sote-uudistus voi vaikuttaa lasten ja vanhempien palveluiden integraation kehittämiseen ja lastensuojelun tarpeen havaitsemiseen. Eri toimialojen ja toimintojen välinen yhteistyö on tässä hyvin tärkeää, kuten myös se, että tukea pyritään viemään lasten omaan elinympäristöön. Jos palvelut ovat kovin hajallaan, tämä vaikeutuu.

Erityisen tärkeää on siis kehittää perheiden ja yksilöiden varhaista tukea ja auttamista sekä vahvistaa perustason palveluja. Mitä aiemmin ongelmat kyetään estämään, sen parempi. Asiakasmäärät erityistason palveluissa ovat kuitenkin kasvaneet ja valitettavasti osa espoolaisista lapsista elää sellaisissa olosuhteissa, joissa heidän kehityksensä on vakavassa vaarassa. Joudumme siis tasapainoilemaan ennaltaehkäisyyn sijoittamisen ja lastensuojelun kaltaisten palveluiden riittävän resursoinnin välimaastossa, koska myös lastensuojelun asiakkaana olevat lapset tarvitsevat riittävästi työntekijän aikaa ja osaamista.

Työntekijöillä täytyy olla riittävästi aikaa perehtyä sekä lapsen että hänen koko perheensä tilanteeseen. Työn kehittäminen ja organisointi ovat tärkeää, mutta se ei poista sitä, että asiakasmäärillä per työntekijä on aina myös väistämättä merkitystä. Kannatankin Kausteen lastensuojelun asiakasmäärien selvittämiseen ja suositusten toteuttamiseen liittyvää toivomusta. Meillä on kaikki mahdollisuudet Espoossa toteuttaa valtakunnan laadukkainta lastensuojelua.


Valtuustopuhe lastensuojeluntarpeen kasvun ehkäisemisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kuten osavuosikatsauksesta ja tarkastuslautakunnan lausunnosta ilmenee, lastensuojelun tarve on ollut Espoossa tänä vuonna kasvussa. Onkin todella hyvä asia, että osavuosikatsauksenkin mukaan lapsiperheille pyritään tarjoamaan tukea ajoissa ja siten ennaltaehkäisemään lastensuojelun tarvetta.

Tähän liittyen olen erittäin tyytyväinen siihen, että päätimme lisätä ensi vuoden talousarvioon resursseja muun muassa lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluihin, kouluterveydenhuoltoon ja aikuissosiaalityöhön. Lastensuojelun tarvetta tulee nimenomaan ehkäistä moniammatillisesti ja peruspalveluita vahvistamalla.

Lasten ja nuorten hyvinvointia ylläpitävät yhtä lailla laadukas varhaiskasvatus ja nuorisotyö kuin helppo pääsy kouluterveydenhuoltoon sekä se, että vanhemmat saavat apua päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä väkivaltaiseen käytökseen ja uupumukseen. Perhetyö ja kotipalvelu ovat verrattain edullisia palveluja, joilla voidaan saada aikaan valtavia säästöjä inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta. Myös äitiys- ja lastenneuvolalla on tärkeä rooli.

Olenkin huolestunut siitä, miten sote-uudistus voi vaikuttaa lasten ja vanhempien palveluiden integraation kehittämiseen ja lastensuojelun tarpeen havaitsemiseen. Eri toimialojen ja toimintojen välinen yhteistyö on tässä hyvin tärkeää, kuten myös se, että tukea pyritään viemään lasten omaan elinympäristöön. Jos palvelut ovat kovin hajallaan, tämä vaikeutuu.

Erityisen tärkeää on siis kehittää perheiden ja yksilöiden varhaista tukea ja auttamista sekä vahvistaa perustason palveluja. Mitä aiemmin ongelmat kyetään estämään, sen parempi. Asiakasmäärät erityistason palveluissa ovat kuitenkin kasvaneet ja valitettavasti osa espoolaisista lapsista elää sellaisissa olosuhteissa, joissa heidän kehityksensä on vakavassa vaarassa. Joudumme siis tasapainoilemaan ennaltaehkäisyyn sijoittamisen ja lastensuojelun kaltaisten palveluiden riittävän resursoinnin välimaastossa, koska myös lastensuojelun asiakkaana olevat lapset tarvitsevat riittävästi työntekijän aikaa ja osaamista.

Työntekijöillä täytyy olla riittävästi aikaa perehtyä sekä lapsen että hänen koko perheensä tilanteeseen. Työn kehittäminen ja organisointi ovat tärkeää, mutta se ei poista sitä, että asiakasmäärillä per työntekijä on aina myös väistämättä merkitystä. Kannatankin Kausteen lastensuojelun asiakasmäärien selvittämiseen ja suositusten toteuttamiseen liittyvää toivomusta. Meillä on kaikki mahdollisuudet Espoossa toteuttaa valtakunnan laadukkainta lastensuojelua.