Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Högbergetin louhos- ja maantäyttöhanke


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.

Lue myös nämä

Högbergetin louhos- ja maantäyttöhanke


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.

Lue myös nämä

Kun viha vallitsi – Anthony F. Upton in memoriam

Viime viikolla kuoli suuresti arvostamani englantilainen historioitsija Anthony F. Upton, joka kirjoitti mm. 2-niteisen teoksen Vallankumous Suomessa, joka käsittelee Suomen sisällissotaa. Teoksen ensimmäisessä niteessä kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti sisällissotaan johtava kehitys. Upton näyttää, miten sisällissodan alla vihan lietsonta, tosiasioista piittaamattoman propagandan levittäminen, yltiömäinen isänmaallisuus ja luokkataisteluoppi myötävaikuttavat siihen, että yhteiskunta joutuu moraaliseen rappiotilaan. Tuolloin ei vielä ollut sosiaalista mediaa, mutta kokouksissa, kirjoituksissa ja lentolehdissä singottiin kummaltakin taholta poliittisesta vastustajasta tarkistamattomia väitteitä, salakavalia herjauksia ja valheita. Pilkattiin, herjattiin ja vihattiin, myrkytettiin perusteellisesti ja parhaansa mukaan yhteiskunnallista tunnelmaa ja kukaan ei tuntunut enää olevan vastuussa omista sanoistaan. Seuraukset olivat kohtalokkaita. Kun sisällissota syttyi, ei raivo usein tuntenut kummallakaan puolella enää rajoja ja johti mitä silmittömimpiin julmuuksiin.

Anthony F. Upton kirjoitti teoksensa joskus 80 -luvun alussa, siis aikana, jolloin meillä ei välttämättä vielä keskusteltu aivan avoimesti tai hyvin mielellään kaikista sisällissotaan liittyvistä näkökohdista, vaikka varsinaisia tabuja ei ainakaan tutkijoiden piirissä enää ollut. Itse olen aina arvostanut Uptonia terävänä historiantutkijana, joka osasi myös kirjoittaa erittäin hyvin (välillä myös asianmukaisen sarkastiseen tyyliin), mikä sinänsä ei ole mikään itsestäänselvyys historioitsijoille. Brittiläisenä tutkijana hän otti asioista selvää ennakkoluulottomasti, puolueettomasti ja ilman tarvetta mielistellä kuvitteellista kotimaista lukijakuntaa. Olen vieläkin kiitollinen siitä, että Uptonin teokset olivat ensimmäisiä aiheesta lukemiani kirjoja, vaikka näitä seurasi jatkossa myös joitakin varsin hyviä kotimaisia teoksia.

Kun lähestymme pikkuhiljaa Suomen itsenäisyyden satavuotispäivää, on myös syytä muistella sitä välittömästi seuranneen sisällissodan vaiheita. Muisto alkaa jo hieman himmetä, kun sisällissodan aikalaiset eivät enää ole olemassa. Joitakin asioita ilmeisesti ei myöskään haluta enää muistella. Onneksi Uptonin teokset auttavat olla unohtamatta.

Jokke Reimers, Espoonlahden Vihreät