Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Vaikeassa taloustilanteessa kaikki päätökset eivät ole mukavia



Käsittelimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa kuluvan vuoden taloustoteumaa sekä kävimme lähetekeskustelun tulevien vuosien taloussuunnittelusta.

Seuranta 1:n eli vuoden 2014 budjetin tähänastisen toteuman ja loppuvuoden ennusteen pohjalta sosiaali- ja terveystoimen budjetti tulee tänä vuonna olemaan noin 26, 5 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Päädyimme esittämään valtuustolle, että määrärahoja olisi nyt lisättävä 20,5 miljoonaa euroa.

Erityisesti toimeentulotuessa ja erikoissairaanhoidossa menot ylittyvät budjetoidusta reippaasti. Tämä on jokavuotinen ongelma, jota olisi saatava korjattua jo budjetin laatimisvaiheessa.

Toisin kuin toimialalta yleensä, vanhusten palveluista on sen sijaan säästynyt/säästymässä tältä vuodelta yhteensä 2,6 miljoonaa euroa. Syitä ovat muun muassa niin kutsuttu siirtoviivepäivien poistuminen, palveluketjujen sujuvoituminen. Siirtoviivepäivät tarkoittavat niitä päiviä, joita jatkohoitopaikkaa odottava vanhus joutuu viettämään sairaalan osastolla. Eli tässä tapauksessa HUS on laskuttanut Espoota vanhuksista, joita on jouduttu pitämään sairaalassa hoitopaikan puuttumisen takia. Nyt tästä tilanteesta on onneksi päästy eroon, mikä on myös vanhusten hyvinvoinnin ja kuntoutumisen kannalta erittäin tärkeää. Säästöä on syntynyt myös vuokratyövoiman vähentämisestä, joskaan tehty ratkaisu ei kuulostanut aivan ongelmattomalta.

Syntyneiden säästöjen takia toimialan henkilöstömäärärahoista ehdotettiin leikattavaksi 1 miljoonaa euroa. (Kokonaissäästö 2,5 miljoonaa, mutta muut momentit eivät olleet niin ongelmallisia.)

Tästä käytiin pitkä keskustelu, joka päättyi pohjaesityksen eli leikkauksen voittoon äänin 8-5. Äänestin itse pohjan puolesta, mitä jotkut esitystä vastustaneet lautakunnan jäsenet kritisoivat. Minulle muun muassa sanottiin, että kun asia viedään valtuustoon, niin valtuustoryhmämme tulee äänestämään toisin.

Hyväksyn täysin sen, jos ryhmämme tulee ottamaan asiassa toisen kannan. Ikävää tämä on tietenkin asian valmistelun kannalta. Ei ole tyylikästä, että eri päätöksentekovaiheissa samat poliittiset ryhmät toimivat eri tavoilla. Olisin voinut hakea asiasta jo ennen kokousta ryhmän kantaa, mutten tehnyt sitä, koska koin että asiasta on käytävä ensin huolellinen keskustelu lautakunnassa asiaa valmistelevien virkamiesten kanssa ja kuultava henkilöstön edustajaa.

Mietin myös ihan viimeiseen asti päätöstäni. Olen viimeksi viime budjettineuvottelujen alla ollut vaikuttamassa siihen, että vanhusten palveluihin lisättiin rahaa. Tämä oli perhetyön ohella asia, jota eniten halusin vihreiden valtuustoryhmän ajavan neuvotteluissa.

Espoon väestö ikääntyy. Palveluihin voitaisiin lisätä vaikka kuinka paljon rahaa ja jokainen euro tulisi tarpeeseen. Erityisesti kotihoitoon tarvittaisiin lisää hoitavia käsiä. Myös asumispalvelupaikkoja tarvittaisiin lisää.

Olen itse viime vuonna kritisoinut sitä, että erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen alibudjetointi tuo painetta leikata vanhustenhoidosta, koska siellä on vähän lakisääteisyyttä:

https://m.facebook.com/nieminenpinja/posts/539728756116055:0

Eli tuntuu väärältä tehdä päätöksiä, jotka kaikkea muuta kuin lisäävät toimialan tuloja.

Mutta. A-li-jää-mä. 26,5 miljoonaa euroa. Toimialalta ei ole jäämässä rahaa yli. Toimialan talous ei ole edes tasapainossa. Jollain aikavälillä se on saatava paremmin tasapainoon. Ainakin niin kauan kuin selkeää nousukautta ei ole näkyvissä.

Toistaiseksi tilanne on todella hankala. Menot kasvavat ja verotulojen kehitys heikkenee samaan aikaan. Väestö ikääntyy, hoidontarve kasvaa, hoidot kallistuvat. Työllisyystilanne on huonontunut. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut Espoossa vuodessa 70 %. Käytin työllisyydenhoidosta puheenvuoron lautakunnassa. Työllisyys ja työpaikkojen syntyminen - ne ovat myös ihan keskeisiä asioita, joita tarvitsemme hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Valtuusto on jo ruvennut tasapainottamaan taloutta. Nyt arvioitu säästötarve on vielä pieni verrattuna siihen, mitä se muutaman vuoden päästä on. Vuodelle 2015 säästötavoite on 44 miljoonaa euroa, vuodelle 2016 se on 76 miljoonaa euroa ja vuodelle 2017 jo 110 miljoonaa euroa. Minun on sanottava, etten toistaiseksi ymmärrä, miten näihin lukuihin voidaan mitenkään päästä. Palveluntarve ei ole mitenkään vähenemässä. Pahimmassa tapauksessa edessä on rajuja leikkauksia, jos Suomen talous ei lähde nousuun.

Talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelmassa ei nyt ole mukana monen muun kunnan käyttämiä henkilöstön lomautuksia ja irtisanomisia ja tämä on erittäin hyvä asia. Henkilökunta on jo nyt kovilla. Ja siis: tänään päätetyt säästöt eivät myöskään tarkoita henkilöstövähennyksiä.

Mietin paljon asiasta päättäessäni sitä, että tämä antaa henkilöstölle huonon signaalin. He ovat onnistuneet organisoimaan töitä entistäkin paremmin ja työ on jo raskasta. Kun on onnistuttu säästämään, niin siitä olisi mukava pikemminkin palkita.

Ja sille säästetylle rahalle olisi käyttöä.

Valtuustoryhmässäni on varmasti ihmisiä, jotka eivät voi tekemääni päätöstä hyväksyä ja ymmärrän sen täysin. Olen myös itse vastustanut joitain säästöjä, kuten vammaisten asiakasmaksujen korotuksia. Silloin kunnalle koituvat tulot olisivat olleet olemattoman pieniä, mutta maksujen vaikutukset ovat pääsääntöisesti pienillä eläkkeillä eläville tai vammaisen lapsen vanhemmille merkittävämpiä. On tilanteita, joissa säästäminen voi aiheuttaa vain kuluja. Tämä nähtiin jo 90-luvun lamassa. Tästä syystä olen myös vastustanut tiettyjä säästöjä, jos on riskinä, että ne esimerkiksi vain lisäävät ihmisten uupumista. Samasta syystä voi ajatella, että kotihoitoon pitäisi saada ainoastaan lisättyä rahaa. Vanhusten kotona hoitaminen vähentää raskaamman hoidon tarvetta.

Asiassa on siis aidosti monia näkökantoja ja määrärahavähennystä vastustaneet ovat oikealla asialla. Mutta yhtä lailla totta on se, että nykyisellään toimialan rahat eivät riitä. Vaikka mikro- ja makrotalous toimivat eri tavoin, julkisen sektorin kestävyysvaje on silti totta. Jos säästöjä on nyt syntynyt, voi myös ajatella, että niistä kannattaisi pitää kiinni.

Politiikka ei ole vain sitä, että annetaan niille, jotka ovat nyt täällä, vaan ajatellaan myös niitä, jotka tulevaisuudessa tarvitsevat. Me emme voi toimia nyt niin, että siirrämme säästötarvetta tulevaisuuteen. Toivon todella, että talousnäkymät olisivat jotenkin taikaiskusta kirkastuneet valtuustokäsittelyyn mennessä ja tämä päätös voitaisiin perua hyvillä mielin. Toistaiseksi tällaisesta ei ole merkkejä.




Käsittelimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa kuluvan vuoden taloustoteumaa sekä kävimme lähetekeskustelun tulevien vuosien taloussuunnittelusta.

Seuranta 1:n eli vuoden 2014 budjetin tähänastisen toteuman ja loppuvuoden ennusteen pohjalta sosiaali- ja terveystoimen budjetti tulee tänä vuonna olemaan noin 26, 5 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Päädyimme esittämään valtuustolle, että määrärahoja olisi nyt lisättävä 20,5 miljoonaa euroa.

Erityisesti toimeentulotuessa ja erikoissairaanhoidossa menot ylittyvät budjetoidusta reippaasti. Tämä on jokavuotinen ongelma, jota olisi saatava korjattua jo budjetin laatimisvaiheessa.

Toisin kuin toimialalta yleensä, vanhusten palveluista on sen sijaan säästynyt/säästymässä tältä vuodelta yhteensä 2,6 miljoonaa euroa. Syitä ovat muun muassa niin kutsuttu siirtoviivepäivien poistuminen, palveluketjujen sujuvoituminen. Siirtoviivepäivät tarkoittavat niitä päiviä, joita jatkohoitopaikkaa odottava vanhus joutuu viettämään sairaalan osastolla. Eli tässä tapauksessa HUS on laskuttanut Espoota vanhuksista, joita on jouduttu pitämään sairaalassa hoitopaikan puuttumisen takia. Nyt tästä tilanteesta on onneksi päästy eroon, mikä on myös vanhusten hyvinvoinnin ja kuntoutumisen kannalta erittäin tärkeää. Säästöä on syntynyt myös vuokratyövoiman vähentämisestä, joskaan tehty ratkaisu ei kuulostanut aivan ongelmattomalta.

Syntyneiden säästöjen takia toimialan henkilöstömäärärahoista ehdotettiin leikattavaksi 1 miljoonaa euroa. (Kokonaissäästö 2,5 miljoonaa, mutta muut momentit eivät olleet niin ongelmallisia.)

Tästä käytiin pitkä keskustelu, joka päättyi pohjaesityksen eli leikkauksen voittoon äänin 8-5. Äänestin itse pohjan puolesta, mitä jotkut esitystä vastustaneet lautakunnan jäsenet kritisoivat. Minulle muun muassa sanottiin, että kun asia viedään valtuustoon, niin valtuustoryhmämme tulee äänestämään toisin.

Hyväksyn täysin sen, jos ryhmämme tulee ottamaan asiassa toisen kannan. Ikävää tämä on tietenkin asian valmistelun kannalta. Ei ole tyylikästä, että eri päätöksentekovaiheissa samat poliittiset ryhmät toimivat eri tavoilla. Olisin voinut hakea asiasta jo ennen kokousta ryhmän kantaa, mutten tehnyt sitä, koska koin että asiasta on käytävä ensin huolellinen keskustelu lautakunnassa asiaa valmistelevien virkamiesten kanssa ja kuultava henkilöstön edustajaa.

Mietin myös ihan viimeiseen asti päätöstäni. Olen viimeksi viime budjettineuvottelujen alla ollut vaikuttamassa siihen, että vanhusten palveluihin lisättiin rahaa. Tämä oli perhetyön ohella asia, jota eniten halusin vihreiden valtuustoryhmän ajavan neuvotteluissa.

Espoon väestö ikääntyy. Palveluihin voitaisiin lisätä vaikka kuinka paljon rahaa ja jokainen euro tulisi tarpeeseen. Erityisesti kotihoitoon tarvittaisiin lisää hoitavia käsiä. Myös asumispalvelupaikkoja tarvittaisiin lisää.

Olen itse viime vuonna kritisoinut sitä, että erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen alibudjetointi tuo painetta leikata vanhustenhoidosta, koska siellä on vähän lakisääteisyyttä:

https://m.facebook.com/nieminenpinja/posts/539728756116055:0

Eli tuntuu väärältä tehdä päätöksiä, jotka kaikkea muuta kuin lisäävät toimialan tuloja.

Mutta. A-li-jää-mä. 26,5 miljoonaa euroa. Toimialalta ei ole jäämässä rahaa yli. Toimialan talous ei ole edes tasapainossa. Jollain aikavälillä se on saatava paremmin tasapainoon. Ainakin niin kauan kuin selkeää nousukautta ei ole näkyvissä.

Toistaiseksi tilanne on todella hankala. Menot kasvavat ja verotulojen kehitys heikkenee samaan aikaan. Väestö ikääntyy, hoidontarve kasvaa, hoidot kallistuvat. Työllisyystilanne on huonontunut. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut Espoossa vuodessa 70 %. Käytin työllisyydenhoidosta puheenvuoron lautakunnassa. Työllisyys ja työpaikkojen syntyminen - ne ovat myös ihan keskeisiä asioita, joita tarvitsemme hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Valtuusto on jo ruvennut tasapainottamaan taloutta. Nyt arvioitu säästötarve on vielä pieni verrattuna siihen, mitä se muutaman vuoden päästä on. Vuodelle 2015 säästötavoite on 44 miljoonaa euroa, vuodelle 2016 se on 76 miljoonaa euroa ja vuodelle 2017 jo 110 miljoonaa euroa. Minun on sanottava, etten toistaiseksi ymmärrä, miten näihin lukuihin voidaan mitenkään päästä. Palveluntarve ei ole mitenkään vähenemässä. Pahimmassa tapauksessa edessä on rajuja leikkauksia, jos Suomen talous ei lähde nousuun.

Talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelmassa ei nyt ole mukana monen muun kunnan käyttämiä henkilöstön lomautuksia ja irtisanomisia ja tämä on erittäin hyvä asia. Henkilökunta on jo nyt kovilla. Ja siis: tänään päätetyt säästöt eivät myöskään tarkoita henkilöstövähennyksiä.

Mietin paljon asiasta päättäessäni sitä, että tämä antaa henkilöstölle huonon signaalin. He ovat onnistuneet organisoimaan töitä entistäkin paremmin ja työ on jo raskasta. Kun on onnistuttu säästämään, niin siitä olisi mukava pikemminkin palkita.

Ja sille säästetylle rahalle olisi käyttöä.

Valtuustoryhmässäni on varmasti ihmisiä, jotka eivät voi tekemääni päätöstä hyväksyä ja ymmärrän sen täysin. Olen myös itse vastustanut joitain säästöjä, kuten vammaisten asiakasmaksujen korotuksia. Silloin kunnalle koituvat tulot olisivat olleet olemattoman pieniä, mutta maksujen vaikutukset ovat pääsääntöisesti pienillä eläkkeillä eläville tai vammaisen lapsen vanhemmille merkittävämpiä. On tilanteita, joissa säästäminen voi aiheuttaa vain kuluja. Tämä nähtiin jo 90-luvun lamassa. Tästä syystä olen myös vastustanut tiettyjä säästöjä, jos on riskinä, että ne esimerkiksi vain lisäävät ihmisten uupumista. Samasta syystä voi ajatella, että kotihoitoon pitäisi saada ainoastaan lisättyä rahaa. Vanhusten kotona hoitaminen vähentää raskaamman hoidon tarvetta.

Asiassa on siis aidosti monia näkökantoja ja määrärahavähennystä vastustaneet ovat oikealla asialla. Mutta yhtä lailla totta on se, että nykyisellään toimialan rahat eivät riitä. Vaikka mikro- ja makrotalous toimivat eri tavoin, julkisen sektorin kestävyysvaje on silti totta. Jos säästöjä on nyt syntynyt, voi myös ajatella, että niistä kannattaisi pitää kiinni.

Politiikka ei ole vain sitä, että annetaan niille, jotka ovat nyt täällä, vaan ajatellaan myös niitä, jotka tulevaisuudessa tarvitsevat. Me emme voi toimia nyt niin, että siirrämme säästötarvetta tulevaisuuteen. Toivon todella, että talousnäkymät olisivat jotenkin taikaiskusta kirkastuneet valtuustokäsittelyyn mennessä ja tämä päätös voitaisiin perua hyvillä mielin. Toistaiseksi tällaisesta ei ole merkkejä.


Vaikeassa taloustilanteessa kaikki päätökset eivät ole mukavia



Käsittelimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa kuluvan vuoden taloustoteumaa sekä kävimme lähetekeskustelun tulevien vuosien taloussuunnittelusta.

Seuranta 1:n eli vuoden 2014 budjetin tähänastisen toteuman ja loppuvuoden ennusteen pohjalta sosiaali- ja terveystoimen budjetti tulee tänä vuonna olemaan noin 26, 5 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Päädyimme esittämään valtuustolle, että määrärahoja olisi nyt lisättävä 20,5 miljoonaa euroa.

Erityisesti toimeentulotuessa ja erikoissairaanhoidossa menot ylittyvät budjetoidusta reippaasti. Tämä on jokavuotinen ongelma, jota olisi saatava korjattua jo budjetin laatimisvaiheessa.

Toisin kuin toimialalta yleensä, vanhusten palveluista on sen sijaan säästynyt/säästymässä tältä vuodelta yhteensä 2,6 miljoonaa euroa. Syitä ovat muun muassa niin kutsuttu siirtoviivepäivien poistuminen, palveluketjujen sujuvoituminen. Siirtoviivepäivät tarkoittavat niitä päiviä, joita jatkohoitopaikkaa odottava vanhus joutuu viettämään sairaalan osastolla. Eli tässä tapauksessa HUS on laskuttanut Espoota vanhuksista, joita on jouduttu pitämään sairaalassa hoitopaikan puuttumisen takia. Nyt tästä tilanteesta on onneksi päästy eroon, mikä on myös vanhusten hyvinvoinnin ja kuntoutumisen kannalta erittäin tärkeää. Säästöä on syntynyt myös vuokratyövoiman vähentämisestä, joskaan tehty ratkaisu ei kuulostanut aivan ongelmattomalta.

Syntyneiden säästöjen takia toimialan henkilöstömäärärahoista ehdotettiin leikattavaksi 1 miljoonaa euroa. (Kokonaissäästö 2,5 miljoonaa, mutta muut momentit eivät olleet niin ongelmallisia.)

Tästä käytiin pitkä keskustelu, joka päättyi pohjaesityksen eli leikkauksen voittoon äänin 8-5. Äänestin itse pohjan puolesta, mitä jotkut esitystä vastustaneet lautakunnan jäsenet kritisoivat. Minulle muun muassa sanottiin, että kun asia viedään valtuustoon, niin valtuustoryhmämme tulee äänestämään toisin.

Hyväksyn täysin sen, jos ryhmämme tulee ottamaan asiassa toisen kannan. Ikävää tämä on tietenkin asian valmistelun kannalta. Ei ole tyylikästä, että eri päätöksentekovaiheissa samat poliittiset ryhmät toimivat eri tavoilla. Olisin voinut hakea asiasta jo ennen kokousta ryhmän kantaa, mutten tehnyt sitä, koska koin että asiasta on käytävä ensin huolellinen keskustelu lautakunnassa asiaa valmistelevien virkamiesten kanssa ja kuultava henkilöstön edustajaa.

Mietin myös ihan viimeiseen asti päätöstäni. Olen viimeksi viime budjettineuvottelujen alla ollut vaikuttamassa siihen, että vanhusten palveluihin lisättiin rahaa. Tämä oli perhetyön ohella asia, jota eniten halusin vihreiden valtuustoryhmän ajavan neuvotteluissa.

Espoon väestö ikääntyy. Palveluihin voitaisiin lisätä vaikka kuinka paljon rahaa ja jokainen euro tulisi tarpeeseen. Erityisesti kotihoitoon tarvittaisiin lisää hoitavia käsiä. Myös asumispalvelupaikkoja tarvittaisiin lisää.

Olen itse viime vuonna kritisoinut sitä, että erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen alibudjetointi tuo painetta leikata vanhustenhoidosta, koska siellä on vähän lakisääteisyyttä:

https://m.facebook.com/nieminenpinja/posts/539728756116055:0

Eli tuntuu väärältä tehdä päätöksiä, jotka kaikkea muuta kuin lisäävät toimialan tuloja.

Mutta. A-li-jää-mä. 26,5 miljoonaa euroa. Toimialalta ei ole jäämässä rahaa yli. Toimialan talous ei ole edes tasapainossa. Jollain aikavälillä se on saatava paremmin tasapainoon. Ainakin niin kauan kuin selkeää nousukautta ei ole näkyvissä.

Toistaiseksi tilanne on todella hankala. Menot kasvavat ja verotulojen kehitys heikkenee samaan aikaan. Väestö ikääntyy, hoidontarve kasvaa, hoidot kallistuvat. Työllisyystilanne on huonontunut. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut Espoossa vuodessa 70 %. Käytin työllisyydenhoidosta puheenvuoron lautakunnassa. Työllisyys ja työpaikkojen syntyminen - ne ovat myös ihan keskeisiä asioita, joita tarvitsemme hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Valtuusto on jo ruvennut tasapainottamaan taloutta. Nyt arvioitu säästötarve on vielä pieni verrattuna siihen, mitä se muutaman vuoden päästä on. Vuodelle 2015 säästötavoite on 44 miljoonaa euroa, vuodelle 2016 se on 76 miljoonaa euroa ja vuodelle 2017 jo 110 miljoonaa euroa. Minun on sanottava, etten toistaiseksi ymmärrä, miten näihin lukuihin voidaan mitenkään päästä. Palveluntarve ei ole mitenkään vähenemässä. Pahimmassa tapauksessa edessä on rajuja leikkauksia, jos Suomen talous ei lähde nousuun.

Talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelmassa ei nyt ole mukana monen muun kunnan käyttämiä henkilöstön lomautuksia ja irtisanomisia ja tämä on erittäin hyvä asia. Henkilökunta on jo nyt kovilla. Ja siis: tänään päätetyt säästöt eivät myöskään tarkoita henkilöstövähennyksiä.

Mietin paljon asiasta päättäessäni sitä, että tämä antaa henkilöstölle huonon signaalin. He ovat onnistuneet organisoimaan töitä entistäkin paremmin ja työ on jo raskasta. Kun on onnistuttu säästämään, niin siitä olisi mukava pikemminkin palkita.

Ja sille säästetylle rahalle olisi käyttöä.

Valtuustoryhmässäni on varmasti ihmisiä, jotka eivät voi tekemääni päätöstä hyväksyä ja ymmärrän sen täysin. Olen myös itse vastustanut joitain säästöjä, kuten vammaisten asiakasmaksujen korotuksia. Silloin kunnalle koituvat tulot olisivat olleet olemattoman pieniä, mutta maksujen vaikutukset ovat pääsääntöisesti pienillä eläkkeillä eläville tai vammaisen lapsen vanhemmille merkittävämpiä. On tilanteita, joissa säästäminen voi aiheuttaa vain kuluja. Tämä nähtiin jo 90-luvun lamassa. Tästä syystä olen myös vastustanut tiettyjä säästöjä, jos on riskinä, että ne esimerkiksi vain lisäävät ihmisten uupumista. Samasta syystä voi ajatella, että kotihoitoon pitäisi saada ainoastaan lisättyä rahaa. Vanhusten kotona hoitaminen vähentää raskaamman hoidon tarvetta.

Asiassa on siis aidosti monia näkökantoja ja määrärahavähennystä vastustaneet ovat oikealla asialla. Mutta yhtä lailla totta on se, että nykyisellään toimialan rahat eivät riitä. Vaikka mikro- ja makrotalous toimivat eri tavoin, julkisen sektorin kestävyysvaje on silti totta. Jos säästöjä on nyt syntynyt, voi myös ajatella, että niistä kannattaisi pitää kiinni.

Politiikka ei ole vain sitä, että annetaan niille, jotka ovat nyt täällä, vaan ajatellaan myös niitä, jotka tulevaisuudessa tarvitsevat. Me emme voi toimia nyt niin, että siirrämme säästötarvetta tulevaisuuteen. Toivon todella, että talousnäkymät olisivat jotenkin taikaiskusta kirkastuneet valtuustokäsittelyyn mennessä ja tämä päätös voitaisiin perua hyvillä mielin. Toistaiseksi tällaisesta ei ole merkkejä.




Käsittelimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa kuluvan vuoden taloustoteumaa sekä kävimme lähetekeskustelun tulevien vuosien taloussuunnittelusta.

Seuranta 1:n eli vuoden 2014 budjetin tähänastisen toteuman ja loppuvuoden ennusteen pohjalta sosiaali- ja terveystoimen budjetti tulee tänä vuonna olemaan noin 26, 5 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Päädyimme esittämään valtuustolle, että määrärahoja olisi nyt lisättävä 20,5 miljoonaa euroa.

Erityisesti toimeentulotuessa ja erikoissairaanhoidossa menot ylittyvät budjetoidusta reippaasti. Tämä on jokavuotinen ongelma, jota olisi saatava korjattua jo budjetin laatimisvaiheessa.

Toisin kuin toimialalta yleensä, vanhusten palveluista on sen sijaan säästynyt/säästymässä tältä vuodelta yhteensä 2,6 miljoonaa euroa. Syitä ovat muun muassa niin kutsuttu siirtoviivepäivien poistuminen, palveluketjujen sujuvoituminen. Siirtoviivepäivät tarkoittavat niitä päiviä, joita jatkohoitopaikkaa odottava vanhus joutuu viettämään sairaalan osastolla. Eli tässä tapauksessa HUS on laskuttanut Espoota vanhuksista, joita on jouduttu pitämään sairaalassa hoitopaikan puuttumisen takia. Nyt tästä tilanteesta on onneksi päästy eroon, mikä on myös vanhusten hyvinvoinnin ja kuntoutumisen kannalta erittäin tärkeää. Säästöä on syntynyt myös vuokratyövoiman vähentämisestä, joskaan tehty ratkaisu ei kuulostanut aivan ongelmattomalta.

Syntyneiden säästöjen takia toimialan henkilöstömäärärahoista ehdotettiin leikattavaksi 1 miljoonaa euroa. (Kokonaissäästö 2,5 miljoonaa, mutta muut momentit eivät olleet niin ongelmallisia.)

Tästä käytiin pitkä keskustelu, joka päättyi pohjaesityksen eli leikkauksen voittoon äänin 8-5. Äänestin itse pohjan puolesta, mitä jotkut esitystä vastustaneet lautakunnan jäsenet kritisoivat. Minulle muun muassa sanottiin, että kun asia viedään valtuustoon, niin valtuustoryhmämme tulee äänestämään toisin.

Hyväksyn täysin sen, jos ryhmämme tulee ottamaan asiassa toisen kannan. Ikävää tämä on tietenkin asian valmistelun kannalta. Ei ole tyylikästä, että eri päätöksentekovaiheissa samat poliittiset ryhmät toimivat eri tavoilla. Olisin voinut hakea asiasta jo ennen kokousta ryhmän kantaa, mutten tehnyt sitä, koska koin että asiasta on käytävä ensin huolellinen keskustelu lautakunnassa asiaa valmistelevien virkamiesten kanssa ja kuultava henkilöstön edustajaa.

Mietin myös ihan viimeiseen asti päätöstäni. Olen viimeksi viime budjettineuvottelujen alla ollut vaikuttamassa siihen, että vanhusten palveluihin lisättiin rahaa. Tämä oli perhetyön ohella asia, jota eniten halusin vihreiden valtuustoryhmän ajavan neuvotteluissa.

Espoon väestö ikääntyy. Palveluihin voitaisiin lisätä vaikka kuinka paljon rahaa ja jokainen euro tulisi tarpeeseen. Erityisesti kotihoitoon tarvittaisiin lisää hoitavia käsiä. Myös asumispalvelupaikkoja tarvittaisiin lisää.

Olen itse viime vuonna kritisoinut sitä, että erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen alibudjetointi tuo painetta leikata vanhustenhoidosta, koska siellä on vähän lakisääteisyyttä:

https://m.facebook.com/nieminenpinja/posts/539728756116055:0

Eli tuntuu väärältä tehdä päätöksiä, jotka kaikkea muuta kuin lisäävät toimialan tuloja.

Mutta. A-li-jää-mä. 26,5 miljoonaa euroa. Toimialalta ei ole jäämässä rahaa yli. Toimialan talous ei ole edes tasapainossa. Jollain aikavälillä se on saatava paremmin tasapainoon. Ainakin niin kauan kuin selkeää nousukautta ei ole näkyvissä.

Toistaiseksi tilanne on todella hankala. Menot kasvavat ja verotulojen kehitys heikkenee samaan aikaan. Väestö ikääntyy, hoidontarve kasvaa, hoidot kallistuvat. Työllisyystilanne on huonontunut. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut Espoossa vuodessa 70 %. Käytin työllisyydenhoidosta puheenvuoron lautakunnassa. Työllisyys ja työpaikkojen syntyminen - ne ovat myös ihan keskeisiä asioita, joita tarvitsemme hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Valtuusto on jo ruvennut tasapainottamaan taloutta. Nyt arvioitu säästötarve on vielä pieni verrattuna siihen, mitä se muutaman vuoden päästä on. Vuodelle 2015 säästötavoite on 44 miljoonaa euroa, vuodelle 2016 se on 76 miljoonaa euroa ja vuodelle 2017 jo 110 miljoonaa euroa. Minun on sanottava, etten toistaiseksi ymmärrä, miten näihin lukuihin voidaan mitenkään päästä. Palveluntarve ei ole mitenkään vähenemässä. Pahimmassa tapauksessa edessä on rajuja leikkauksia, jos Suomen talous ei lähde nousuun.

Talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelmassa ei nyt ole mukana monen muun kunnan käyttämiä henkilöstön lomautuksia ja irtisanomisia ja tämä on erittäin hyvä asia. Henkilökunta on jo nyt kovilla. Ja siis: tänään päätetyt säästöt eivät myöskään tarkoita henkilöstövähennyksiä.

Mietin paljon asiasta päättäessäni sitä, että tämä antaa henkilöstölle huonon signaalin. He ovat onnistuneet organisoimaan töitä entistäkin paremmin ja työ on jo raskasta. Kun on onnistuttu säästämään, niin siitä olisi mukava pikemminkin palkita.

Ja sille säästetylle rahalle olisi käyttöä.

Valtuustoryhmässäni on varmasti ihmisiä, jotka eivät voi tekemääni päätöstä hyväksyä ja ymmärrän sen täysin. Olen myös itse vastustanut joitain säästöjä, kuten vammaisten asiakasmaksujen korotuksia. Silloin kunnalle koituvat tulot olisivat olleet olemattoman pieniä, mutta maksujen vaikutukset ovat pääsääntöisesti pienillä eläkkeillä eläville tai vammaisen lapsen vanhemmille merkittävämpiä. On tilanteita, joissa säästäminen voi aiheuttaa vain kuluja. Tämä nähtiin jo 90-luvun lamassa. Tästä syystä olen myös vastustanut tiettyjä säästöjä, jos on riskinä, että ne esimerkiksi vain lisäävät ihmisten uupumista. Samasta syystä voi ajatella, että kotihoitoon pitäisi saada ainoastaan lisättyä rahaa. Vanhusten kotona hoitaminen vähentää raskaamman hoidon tarvetta.

Asiassa on siis aidosti monia näkökantoja ja määrärahavähennystä vastustaneet ovat oikealla asialla. Mutta yhtä lailla totta on se, että nykyisellään toimialan rahat eivät riitä. Vaikka mikro- ja makrotalous toimivat eri tavoin, julkisen sektorin kestävyysvaje on silti totta. Jos säästöjä on nyt syntynyt, voi myös ajatella, että niistä kannattaisi pitää kiinni.

Politiikka ei ole vain sitä, että annetaan niille, jotka ovat nyt täällä, vaan ajatellaan myös niitä, jotka tulevaisuudessa tarvitsevat. Me emme voi toimia nyt niin, että siirrämme säästötarvetta tulevaisuuteen. Toivon todella, että talousnäkymät olisivat jotenkin taikaiskusta kirkastuneet valtuustokäsittelyyn mennessä ja tämä päätös voitaisiin perua hyvillä mielin. Toistaiseksi tällaisesta ei ole merkkejä.