Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Kiitos ja anteeksi

Silmät hiukan verestävät vaalikrapulasta. Tulosten pohdinta on vielä kesken, mutta tyytyväiseltä olo tuntuu tällä hetkellä. 82 ääntä ylitti tavoitteeni ja on ilmeisen kohtalaisesti tuntemattomalle ensikertalaiselle. Ääneni jakautuivat yllättävänkin tasaisesti ympäri Espoota, joten ilmeisesti onnistuin tavoittamaan äänestäjiä kaikkialla. Iso kiitos kaikille minua äänestäneille sekä muilla paikkakunnilla hengessä mukana olijoille! Olette ihania! Tavoitteeni ylittyi, mutta valtuustopaikka jäi […]

Silmät hiukan verestävät vaalikrapulasta. Tulosten pohdinta on vielä kesken, mutta tyytyväiseltä olo tuntuu tällä hetkellä. 82 ääntä ylitti tavoitteeni ja on ilmeisen kohtalaisesti tuntemattomalle ensikertalaiselle. Ääneni jakautuivat yllättävänkin tasaisesti ympäri Espoota, joten ilmeisesti onnistuin tavoittamaan äänestäjiä kaikkialla. Iso kiitos kaikille minua äänestäneille sekä muilla paikkakunnilla hengessä mukana olijoille! Olette ihania!

Tavoitteeni ylittyi, mutta valtuustopaikka jäi kauaksi. Joku voisi kysyä, että eikö tavoitteeni ollut päästä valtuustoon. En osaa tätä hommaa puolella ajatuksella tehdä, joten tietysti työtä tehtiin valtuustoa ajatelle, mutta terve realismi pitää pitää yllä vaalikampanjan aikanakin – vaikka välillä tuntuikin nälän kasvavan syödessä.

Tunnen kuitenkin olevan anteeksipyynnön velkaa teille äänestäjilleni. En ollut tarpeeksi hyvä päästäkseni edustamaan teitä. Anteeksi! Sen sijaan minulle antamanne äänet koituivat puoluetoverieni avuksi. Voin kuitenkin luvata, että epämääräiset huru-ukot eivät äänillänne valtuustoon päässeet, vaan Vihreiden parhaista parhaat. Olkaa siis tyytyväisiä. Minäkin olen.

Tässä vaiheessa muistelee mielellään niitä kampanjan kultaisia hetkiä. Tuntuu sen verran hyvältä, että jatkan harrastustani paremmasta ja vihreämmästä päätöksenteosta Espoossa. Kenties neljän vuoden kuluttua uurnilla taas tavataan. Mitä sanot?

Lue myös nämä

Tänään On suuri päivä.

Tänään on suuri päivä. Äänestä, jos et ole sitä vielä tehnyt!

Tänään on suuri päivä. Äänestä, jos et ole sitä vielä tehnyt!

Autetaan ajoissa

Vaalitavoitteet ovat asioita, joita ehdokas erityisesti yrittää edistää päästyään valtuustoon ja/tai lautakuntiin. Haitaksi ei kuitenkaan ole, jos tavoitteet toteutuvat jo ennen mahdollista valintaa.

Työstin heinäkuussa vaalitavoitteitani ja kirjoitin muun muassa, että terveysasemille tulisi saada sosiaalityöntekijöiden vastaanottoja ja että lapsiperheiden kotiapua tulisi voida myöntää myös muille kuin aivan pienten lasten vanhemmille.

Nyt kaupunki aloittaa ensi vuonna kehittämishankkeen, jossa pilotoidaan sosiaalityötä terveysasemille. Kahlaan myös parhaillaan kaupungin ensi vuoden talousarviota läpi vihreiden sosiaali- ja terveystoimen budjettipalaveria varten ja ilokseni siellä kirjoitetaan näin s.85

” Lapsiperheiden perhetyön kotikäynneillä tuetaan vanhempien toimintakykyä ja perheen arjessa selviytymistä. Palvelua kohdennetaan enemmän lastensuojelun tarpeessa oleville ja vammaisten lasten perheille ja jatkossa myös ala-asteikäisten (7-12v) perheille.”

Perheiden uupuminen ja ongelmien syveneminen voi tietenkin tapahtua myös silloin kuin lapset eivät ole enää aivan pieniä. Siksi on tärkeää, että ongelmien pahenemista ehkäisevää apua saa myös lasten ollessa kouluikäisiä.

Avulla tulisi kuitenkin myös ehkäistä lastensuojelun tarvetta. Samasta budjettikirjasta voi lukea, että

”Perhe- ja sosiaalipalveluiden resursseista noin 7 prosenttia kohdistuu ns.peruspalveluihin, kuten neuvola-, koulu-, ja opiskelijaterveydenhuollon palveluihin ja noin 70 prosenttia erityispalveluihin ja korjaavaan työhön. Toimeentulotuki ja työmarkkinatuen kuntaosuus muodostavat yli 20 prosenttia perhe- ja sosiaalipalvelujen määrärahoista.”

Kaikkia asioita ja ongelmia ei tietenkään ikinä voi ennaltaehkäistä, ei kunnan toimesta eikä muuten elämässä, ja myös korjaavaan työhön pitää sijoittaa. Mutta silloin kuin ennaltaehkäisy ja varhain auttaminen on mahdollista, sitä kannattaa tehdä. Jälkikäteen korjaaminen on huomattavasti kalliimpaa. Rahoituksen painopistettä pitäisi yrittää uskaltaa siirtää ennaltaehkäisevään suuntaan.

On helpompi laskea paljonko toimeentulotukien maksuun tarvitaan verovaroja kuin arvioida, milloin ja miten yhden nuoren syrjäytyminen on torjuttu. Tästä johtuu, että ennaltaehkäiseminen helposti jää ensin abstraktiksi käsitteeksi ja sitten vähemmälle huomiolle. Ennaltaehkäiseminen on kuitenkin ihan niitä koulukuraattoreita, sosiaalityöntekijöitä, vanhempia jotka jaksavat tukea lapsiaan, pieniä luokkakokoja, kuuntelevia terveydenhoitajia, neurologista kuntoutusta, jo lastensuojelun piirissä olevien nuorten tukemista ylisukupolvisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi, työharjoittelupaikkoja ja niin edelleen. Sitä voidaan tehdä.

Kello on nyt kaksi yöllä ja takana on paitsi budjetin pohdintaa, myös useita tunteja katukampanjointia sekä Espoon Vihreiden vaalilehden luukutusta. Itse äänestin 418 jo viime viikolla, huomenna palaan vielä hetkeksi budjettiin ja keskityn sitten jännittämään vaalitulosta Espoon Vihreiden vaalivalvojaisissa. Kampanja on nyt takana, toivottavasti kiinnostavia haasteita edessä.

Vaalitavoitteet ovat asioita, joita ehdokas erityisesti yrittää edistää päästyään valtuustoon ja/tai lautakuntiin. Haitaksi ei kuitenkaan ole, jos tavoitteet toteutuvat jo ennen mahdollista valintaa.

Työstin heinäkuussa vaalitavoitteitani ja kirjoitin muun muassa, että terveysasemille tulisi saada sosiaalityöntekijöiden vastaanottoja ja että lapsiperheiden kotiapua tulisi voida myöntää myös muille kuin aivan pienten lasten vanhemmille.

Nyt kaupunki aloittaa ensi vuonna kehittämishankkeen, jossa pilotoidaan sosiaalityötä terveysasemille. Kahlaan myös parhaillaan kaupungin ensi vuoden talousarviota läpi vihreiden sosiaali- ja terveystoimen budjettipalaveria varten ja ilokseni siellä kirjoitetaan näin s.85

” Lapsiperheiden perhetyön kotikäynneillä tuetaan vanhempien toimintakykyä ja perheen arjessa selviytymistä. Palvelua kohdennetaan enemmän lastensuojelun tarpeessa oleville ja vammaisten lasten perheille ja jatkossa myös ala-asteikäisten (7-12v) perheille.”

Perheiden uupuminen ja ongelmien syveneminen voi tietenkin tapahtua myös silloin kuin lapset eivät ole enää aivan pieniä. Siksi on tärkeää, että ongelmien pahenemista ehkäisevää apua saa myös lasten ollessa kouluikäisiä.

Avulla tulisi kuitenkin myös ehkäistä lastensuojelun tarvetta. Samasta budjettikirjasta voi lukea, että

”Perhe- ja sosiaalipalveluiden resursseista noin 7 prosenttia kohdistuu ns.peruspalveluihin, kuten neuvola-, koulu-, ja opiskelijaterveydenhuollon palveluihin ja noin 70 prosenttia erityispalveluihin ja korjaavaan työhön. Toimeentulotuki ja työmarkkinatuen kuntaosuus muodostavat yli 20 prosenttia perhe- ja sosiaalipalvelujen määrärahoista.”

Kaikkia asioita ja ongelmia ei tietenkään ikinä voi ennaltaehkäistä, ei kunnan toimesta eikä muuten elämässä, ja myös korjaavaan työhön pitää sijoittaa. Mutta silloin kuin ennaltaehkäisy ja varhain auttaminen on mahdollista, sitä kannattaa tehdä. Jälkikäteen korjaaminen on huomattavasti kalliimpaa. Rahoituksen painopistettä pitäisi yrittää uskaltaa siirtää ennaltaehkäisevään suuntaan.

On helpompi laskea paljonko toimeentulotukien maksuun tarvitaan verovaroja kuin arvioida, milloin ja miten yhden nuoren syrjäytyminen on torjuttu. Tästä johtuu, että ennaltaehkäiseminen helposti jää ensin abstraktiksi käsitteeksi ja sitten vähemmälle huomiolle. Ennaltaehkäiseminen on kuitenkin ihan niitä koulukuraattoreita, sosiaalityöntekijöitä, vanhempia jotka jaksavat tukea lapsiaan, pieniä luokkakokoja, kuuntelevia terveydenhoitajia, neurologista kuntoutusta, jo lastensuojelun piirissä olevien nuorten tukemista ylisukupolvisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi, työharjoittelupaikkoja ja niin edelleen. Sitä voidaan tehdä.

Kello on nyt kaksi yöllä ja takana on paitsi budjetin pohdintaa, myös useita tunteja katukampanjointia sekä Espoon Vihreiden vaalilehden luukutusta. Itse äänestin 418 jo viime viikolla, huomenna palaan vielä hetkeksi budjettiin ja keskityn sitten jännittämään vaalitulosta Espoon Vihreiden vaalivalvojaisissa. Kampanja on nyt takana, toivottavasti kiinnostavia haasteita edessä.

Entä jos kaikki onkin hyvin?

Näin vaalien alla sitä saa lukea ja kuulla useasta lähteestä kuinka epätyydyttävästi asiat ovat. Eikä vain epätyydyttävästi vaan kerrassaan surkeasti. Suoraan sanottuna kaikki menee päin hemmettiä. Esimerkiksi hyvinvointivaltio on romutettu, ihmiset susia toisilleen ja ongelmat sen kuin kasautuvat. Hiljattain uutisoitiin, ettei eliniän odote enää kasvakaan odotetusti vaan viikatemies korjaa satoa ennakoitua nuorempien keskuudessa. Tai jos […]

Näin vaalien alla sitä saa lukea ja kuulla useasta lähteestä kuinka epätyydyttävästi asiat ovat. Eikä vain epätyydyttävästi vaan kerrassaan surkeasti. Suoraan sanottuna kaikki menee päin hemmettiä. Esimerkiksi hyvinvointivaltio on romutettu, ihmiset susia toisilleen ja ongelmat sen kuin kasautuvat. Hiljattain uutisoitiin, ettei eliniän odote enää kasvakaan odotetusti vaan viikatemies korjaa satoa ennakoitua nuorempien keskuudessa. Tai jos kasvaisikin, huoltosuhteesta tulee silloin katastrofaalinen. Doh!

Kaikkiin tähän maalailuun sisältyy meidän poliittisten toimijoiden viesti: jos et äänestä juuri meidän ajamaamme muutosta, kohtalosi on räkäinen. Että me tuomme muutoksen, joka tekee elämästä yhtä mukavaa kuin se oli vanhoina hyvinä aikoina (tiettävästi joskus 70–80-lukujen taitteessa). Viimeisimpänä tutustuin Terttu Savolan Suomi-dystopian kuvauksiin.

Ehkä vienosti provosoituneena alkoin ajatella, että eikö meillä oikeastaan ole asiat todella hyvin. Vaurautta ja materialistista hyvää on enemmän kuin koskaan. Rikollisuus on vähenemässä. Ihmiset elävät pidempään ja terveemmin kuin koskaan. Mietipä itse. Mikä on mielestäsi pahin ongelma Espoossa juuri tällä hetkellä? Aivan, eikö olekin melkoisen “first world problem”?

Edelleen pohtien huomasin, että kaikki asiat joihin Espoossa haluaisin muutosta ovat aika pieniä. Suurin osa asioista on jo hyvässä, vaikkei täydellisessä, kunnossa. Mitä jos vain annettaisiin niiden olla? Vai olenko vain naivi tai vallan tyhmä? Mitä jos lupaisin nyt, etten valtuustossa lähde aktiivisesti muuttamaan mitään? Riittäisikö kenenkään omanarvontunto enää äänestämään minua?

Lue myös nämä

Ennakkoäänestys päättyy

Ennakkoäänestys alkaa olemaan lopuillaan. Jos et nyt kipin kapin käy ennakkoon antamassa ääntäsi, sunnuntaina uurnilla tavataan. (no pun intended)

Ennakkoäänestys alkaa olemaan lopuillaan. Jos et nyt kipin kapin käy ennakkoon antamassa ääntäsi, sunnuntaina uurnilla tavataan. (no pun intended)

Lue myös nämä

Katso mitä menetit

Päätin juuri Espoonlahden Vihreiden vaalitilaisuuden aiheesta “Espoo osana tietoyhteiskuntaa”. Tunnetko jääneesi paitsioon? Tämän suuren kansansuosion välttäneen tapahtuman esitys löytyy nyt myös SlideShare-palvelusta. Osa esityksestä ei valitettavasti avaudu ilman tarinaa, mutta mikäli jokin jää sinua askarruttamaan, kerron mielelläni lisää.

Päätin juuri Espoonlahden Vihreiden vaalitilaisuuden aiheesta “Espoo osana tietoyhteiskuntaa”. Tunnetko jääneesi paitsioon? Tämän suuren kansansuosion välttäneen tapahtuman esitys löytyy nyt myös SlideShare-palvelusta.

Osa esityksestä ei valitettavasti avaudu ilman tarinaa, mutta mikäli jokin jää sinua askarruttamaan, kerron mielelläni lisää.

Lue myös nämä

No Title

Marko on maalaisjärjellä varustettu ja vastuullinen. Sydän on paikallaan ja ympäristöarvot kohdallaan. Marko saa täyden tukeni ja luottamukseni asioiden hoidossa. Carolina

Marko on maalaisjärjellä varustettu ja vastuullinen. Sydän on paikallaan ja ympäristöarvot kohdallaan. Marko saa täyden tukeni ja luottamukseni asioiden hoidossa.

Carolina

Lue myös nämä

Ennakkoäänestys 17.–23. päivä. Muista numero 385!

Ennakkoäänestys alkoi tänään. Muista numero 385!

Ennakkoäänestys alkoi tänään. Muista numero 385!

Lue myös nämä

Korkea työllisyysaste ja ekologisesti kestävä talouskasvu turvaavat hyvinvoinnin

Suomen huoltosuhde muuttuu seuraavina vuosikymmeninä. Kun nyt sataa työikäistä kohden on 62 työvoiman ulkopuolella olevaa, niin laskelmien mukaan vuonna 2020 sama luku on 75 ja joidenkin vuosien päästä jo 80. Espoossa on vuonna 2020 15 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin nyt, yli 85-vuotiaita on 60 % nykyistä enemmän. Pystyäksemme pitämään kuntapalvelut nykyisellään Suomen työllisyysastetta on yritettävä nostaa. Tarvitsemme myös talouskasvua. Ajatukset degrowthista eli tuotannon vähentämisestä ja talouskasvun halutusta supistamisesta ovat silti mielenkiintoisia ja uskon, että degrowth-pohdintojen suurin hyöty on niiden soveltaminen tilanteessa, jossa eletään ei-toivotun hitaan kasvun tai jopa nollakasvun aikaa.

Talouskasvua tarvitaan, mutta sitä on tavoiteltava ekologisesti mahdollisimman kestävällä tavalla. Suomi voisi olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä hankkeissa ja teknologiassa. Raaka-aineiden ja materiaalien kierrätystä teollisuustuotannossa olisi tehostettava. Erityisesti aineettomaan kulutukseen ja palveluihin on panostettava.

Emme pysty kilpailemaan työvoimakustannuksissa esimerkiksi Aasian kanssa, meidän ei kannata valmistaa halpoja massatuotteita, vaan erikoistua ja tehdä parempilaatuista. Ja tarvittaessa muuttaa strategiaa. Nokia on kyennyt uudistumaan aiemmin, toivottavasti kykenee jälleen. IBM:n päätuote on historian aikana vaihtunut menestyksekkäästi moneen kertaan. Myös suomalainen metsäteollisuus joutuu muuttamaan strategiaansa. Raaka-aineesta ei ole pulaa, mutta mitä puusta pitäisi tehdä?

Tarvitsemme paitsi uusia vientituotteita, myös uusia yrityksiä, uusia työllistäjiä. Yritystuista merkittävä osa on nyt suunnattu isoille yrityksille ja samat yritykset saavat vuodesta toiseen tukia. Yritystukia tulisi pyrkiä suuntaamaan niin, että niiden avulla toteutetaan kehitystoimintaa, joka todennäköisesti jäisi toteuttamatta ilman tukea.

Veroparatiisit tulisi kansainvälisellä yhteistyöllä tehdä mahdottomiksi ja muuttaa järjestelmää niin, että Suomessa toimivan yrityksen on maksettava veronsa tänne. Terveyspalveluyritys Mehiläisen 40 miljoonan voitto, josta 360 000 euroa maksettuja veroja Suomeen käynnisti keskustelun, jonka toivon johtavan muutoksiin.

Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on saatava laskuun. Varsinaisen eläkeiän nostaminen ei ole ratkaisu, jos keskimääräinen eläkeikä jää 60 vuoteen työkyvyn heikkenemisen vuoksi. Tukielinsairauksien ehkäisemisessä tarvittaisiin työnantajilta ja työterveyshuollolta uutta otetta. Työergonomian on oltava aina hyvä. Ei vasta sitten kun ongelmat ovat alkaneet. Työterveyshuollossa tulisi panostaa fysioterapiaan ja muuhun kuntouttavaan toimintaan sen sijaan, että vaivat yritettäisiin lääkitä oireettomiksi. Työikäisten mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä voidaan ehkäistä varsinkin työhyvinvoinnista huolehtimalla, vaikka kaikkien mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla ei luonnollisesti ole työelämän ongelmat. Mielenterveysongelmiin tulisi saada tehokasta apua. Psykoterapiaan pääsy on aiempaa helpompaa, mutta korvaussummia ei ole nostettu pitkään aikaan. Terapiaan pääsy ja kuntoutuminen ei saisi olla rahasta kiinni. Erityisesti nuorten mielenterveyskuntoutujien tilannetta on kohennettava. Nyt joka päivä noin 4 alle 30-vuotiasta jää mielenterveyssyistä eläkkeelle, 1500 nuorta vuodessa. Monella heistä syynä masennus tai muu sairaus, josta voi hyvällä hoidolla toipua työ- tai opiskelukykyiseksi. Eläkkeen sijasta kuntoutusta pitäisi yrittää paljon nykyistä pidempään ja kuntoutuksen sisältöä kehittää. "Kuntoutus" saattaa nykyisellään olla esimerkiksi tupakansytyttimien kokoamista.

Nuorten hyvinvointia pitäisi vaalia koulussa. Terveydenhuolto ja oppilashuolto ovat asioita, joista kunnan tulisi viimeisenä säästää.

Lopuksi tarvitsemme tarkkaa taloudenpitoa. Velkaantuminen nyt voi vesittää palvelut tulevaisuudessa. Nyt on panostettava ennaltaehkäisyyn ja niihin palveluihin, joiden tulee inhimillisistä syistä olla nykyistä laadukkaampia, kuten vanhusten pitkäaikaishoitoon. Panostaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka edistävät kuntalaisten hyvinvointia nyt ja luovat sitä pitkälle tulevaisuuteen. Oikeaan aikaan ja ajoissa tarjottu apu jopa säästää kustannuksia. Laadukkaaseen opetukseen sijoittaminen on myös itsestäänselvyys. Kun uusia investointeja tehdään, ne on mietittävä tarkoin. Esimerkiksi itse en kannata Espoonlahteen ajoittain kaavailtua kulttuuritaloa. Alueelta nyt puuttuva kulttuuritila ehdottomasti tarvitaan, mutta se voidaan sijoittaa aluekirjaston yhteyteen tai muuten liittää Lippulaivan laajennukseen. Olemme tilanteessa, jossa emme voi olla varmoja palveluiden rahoituksesta tulevaisuudessa, sen täytyy näkyä päätöksenteossa. Hyvinvointi kuuluu myös tuleville sukupolville.

Suomen huoltosuhde muuttuu seuraavina vuosikymmeninä. Kun nyt sataa työikäistä kohden on 62 työvoiman ulkopuolella olevaa, niin laskelmien mukaan vuonna 2020 sama luku on 75 ja joidenkin vuosien päästä jo 80. Espoossa on vuonna 2020 15 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin nyt, yli 85-vuotiaita on 60 % nykyistä enemmän. Pystyäksemme pitämään kuntapalvelut nykyisellään Suomen työllisyysastetta on yritettävä nostaa. Tarvitsemme myös talouskasvua. Ajatukset degrowthista eli tuotannon vähentämisestä ja talouskasvun halutusta supistamisesta ovat silti mielenkiintoisia ja uskon, että degrowth-pohdintojen suurin hyöty on niiden soveltaminen tilanteessa, jossa eletään ei-toivotun hitaan kasvun tai jopa nollakasvun aikaa.

Talouskasvua tarvitaan, mutta sitä on tavoiteltava ekologisesti mahdollisimman kestävällä tavalla. Suomi voisi olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä hankkeissa ja teknologiassa. Raaka-aineiden ja materiaalien kierrätystä teollisuustuotannossa olisi tehostettava. Erityisesti aineettomaan kulutukseen ja palveluihin on panostettava.

Emme pysty kilpailemaan työvoimakustannuksissa esimerkiksi Aasian kanssa, meidän ei kannata valmistaa halpoja massatuotteita, vaan erikoistua ja tehdä parempilaatuista. Ja tarvittaessa muuttaa strategiaa. Nokia on kyennyt uudistumaan aiemmin, toivottavasti kykenee jälleen. IBM:n päätuote on historian aikana vaihtunut menestyksekkäästi moneen kertaan. Myös suomalainen metsäteollisuus joutuu muuttamaan strategiaansa. Raaka-aineesta ei ole pulaa, mutta mitä puusta pitäisi tehdä?

Tarvitsemme paitsi uusia vientituotteita, myös uusia yrityksiä, uusia työllistäjiä. Yritystuista merkittävä osa on nyt suunnattu isoille yrityksille ja samat yritykset saavat vuodesta toiseen tukia. Yritystukia tulisi pyrkiä suuntaamaan niin, että niiden avulla toteutetaan kehitystoimintaa, joka todennäköisesti jäisi toteuttamatta ilman tukea.

Veroparatiisit tulisi kansainvälisellä yhteistyöllä tehdä mahdottomiksi ja muuttaa järjestelmää niin, että Suomessa toimivan yrityksen on maksettava veronsa tänne. Terveyspalveluyritys Mehiläisen 40 miljoonan voitto, josta 360 000 euroa maksettuja veroja Suomeen käynnisti keskustelun, jonka toivon johtavan muutoksiin.

Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on saatava laskuun. Varsinaisen eläkeiän nostaminen ei ole ratkaisu, jos keskimääräinen eläkeikä jää 60 vuoteen työkyvyn heikkenemisen vuoksi. Tukielinsairauksien ehkäisemisessä tarvittaisiin työnantajilta ja työterveyshuollolta uutta otetta. Työergonomian on oltava aina hyvä. Ei vasta sitten kun ongelmat ovat alkaneet. Työterveyshuollossa tulisi panostaa fysioterapiaan ja muuhun kuntouttavaan toimintaan sen sijaan, että vaivat yritettäisiin lääkitä oireettomiksi. Työikäisten mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä voidaan ehkäistä varsinkin työhyvinvoinnista huolehtimalla, vaikka kaikkien mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla ei luonnollisesti ole työelämän ongelmat. Mielenterveysongelmiin tulisi saada tehokasta apua. Psykoterapiaan pääsy on aiempaa helpompaa, mutta korvaussummia ei ole nostettu pitkään aikaan. Terapiaan pääsy ja kuntoutuminen ei saisi olla rahasta kiinni. Erityisesti nuorten mielenterveyskuntoutujien tilannetta on kohennettava. Nyt joka päivä noin 4 alle 30-vuotiasta jää mielenterveyssyistä eläkkeelle, 1500 nuorta vuodessa. Monella heistä syynä masennus tai muu sairaus, josta voi hyvällä hoidolla toipua työ- tai opiskelukykyiseksi. Eläkkeen sijasta kuntoutusta pitäisi yrittää paljon nykyistä pidempään ja kuntoutuksen sisältöä kehittää. "Kuntoutus" saattaa nykyisellään olla esimerkiksi tupakansytyttimien kokoamista.

Nuorten hyvinvointia pitäisi vaalia koulussa. Terveydenhuolto ja oppilashuolto ovat asioita, joista kunnan tulisi viimeisenä säästää.

Lopuksi tarvitsemme tarkkaa taloudenpitoa. Velkaantuminen nyt voi vesittää palvelut tulevaisuudessa. Nyt on panostettava ennaltaehkäisyyn ja niihin palveluihin, joiden tulee inhimillisistä syistä olla nykyistä laadukkaampia, kuten vanhusten pitkäaikaishoitoon. Panostaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka edistävät kuntalaisten hyvinvointia nyt ja luovat sitä pitkälle tulevaisuuteen. Oikeaan aikaan ja ajoissa tarjottu apu jopa säästää kustannuksia. Laadukkaaseen opetukseen sijoittaminen on myös itsestäänselvyys. Kun uusia investointeja tehdään, ne on mietittävä tarkoin. Esimerkiksi itse en kannata Espoonlahteen ajoittain kaavailtua kulttuuritaloa. Alueelta nyt puuttuva kulttuuritila ehdottomasti tarvitaan, mutta se voidaan sijoittaa aluekirjaston yhteyteen tai muuten liittää Lippulaivan laajennukseen. Olemme tilanteessa, jossa emme voi olla varmoja palveluiden rahoituksesta tulevaisuudessa, sen täytyy näkyä päätöksenteossa. Hyvinvointi kuuluu myös tuleville sukupolville.

Espoo tietoyhteiskunnassa 18.10.

Tule keskustelemaan Espoosta osana tietoyhteiskuntaa torstaina 18.10. Kivenkoloon (Merisaapas 1A)!

Tule keskustelemaan Espoosta osana tietoyhteiskuntaa torstaina 18.10. Kivenkoloon (Merisaapas 1A)!

Lue myös nämä