Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Saksan vihreät suuntaa etsimässä

Saksan vihreät suuntaa etsimässä

Ei vielä mennyt paljon aikaa Saksan liittopäivä- eli parlamenttivaaleista, kun vaalien jälkipyykki on jo täydessä käynnissä. Vaalien vaikutus eri poliittisiin puolueisiin Saksassa vahvistaa vanhan kiinalaisen viisauden, jonka mukaan jokaisessa tappiossa kytee aina voiton siemen ja jokaisessa voitossa myös aina tappion siemen. Merkelin johtama CDU/CSU Unioni voitti 41,5%:lla (7.7% enemmän kuin 2009) selvästi vaalit. Koska aikaisempaa hallituskumppania (talousliberaalinen FDP) ei valittu uudestaan parlamenttiin, Merkelin on pakko etsiä uusi kumppani pystyäkseen jatkamaan hallituslaivan ruorissa. Edessä on varmaankin kipeitä poliittisia kompromisseja.

Saksan vihreät sen sijaan kärsivät 8,4%:n tuloksellaan (2,3% vähemmän kuin 2009) tuntuvan vaalitappion. Tämä varsinkin silloin, kun tulosta ei verrata vuoden 2009 parlamenttivaalien tulokseen, vaan välivuosien aikana tehtyihin gallupkyselyjen tuloksiin, joissa vihreiden kannatus oli parhaimmillaan jopa 23% (toukokuussa 2011). Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että parasta galluptulosta ei saavutettu normaalioloissa, vaan taustalla vaikutti Fukushiman katastrofi.

Vaalitappion jälkeen Saksan vihreät ovat nyt katharsis-mielentilan vallassa, mikä antaa puolueelle uusiutumisen mahdollisuuden siellä missä se on tarpeellista. Ns. pienessä puoluekokouksessa analysoitiin vajaa viikko vaalien jälkeen vaalitappion syitä ja keskusteltiin siitä, millainen tulevaisuuden strategia vihreiden pitäisi laatia. Tässä ei ollut vain kyseessä poliittisten kärkipaikkojen jakaminen vasemmisto- ja oikeistosiiven välillä eikä vain sukupolven vaihdos puolueessa. Vaalitappion syistä keskusteltiin erittäin vilkkaasti ja siihen liittyen siitä, mitkä tulisivat olemaan vihreän politiikan painopisteet tulevaisuudessa. Ei ollut yllätys, että näissä kysymyksissä ei päästy yksimielisyyteen. Saattaa vielä kulua jonkin verran aikaa, ennen kuin Saksan vihreä puolue pystyy muodostamaan yhtenäisen kannan tärkeissä tulevaisuuden kysymyksissä.

Jo nyt on kuitenkin varmaa, että vaalitulos aiheuttaa muutoksia puoluejohdossa ja parlamenttiryhmässä. Useat vanhat puolueratsut ovat siirtymässä taka-alalle. Jo heti vaalien jälkeen myös Suomen mediassa esillä olleet Jürgen Trittin, Claudia Roth ja Renate Künast ilmoittivat jättävänsä tehtävänsä. Myös oikeistosiipeen lukeutuva Cem Özdemir luopuu tehtävästään, mutta asettunee uudelleen ehdolle. Tunnetusti Saksan vihreillä on kärkikaksikko sekä puolueen että parlamenttiryhmän johdossa. Lokakuussa pidettävässä puoluekokouksessa puolueen puheenjohtajan paikasta kilpailevat nykyinen puheenjohtaja Özdemir ja aikaisemmin Saarlandin ympäristöministerinä toiminut Simone Peter. Parlamenttiryhmän puheenjohtajaksi Trittin seuraajana on ehdolla biologi ja entinen liikennevaliokunnan puheenjohtaja Anton (”Toni”) Hofreiter, joka – kuten Trittin – kuuluu puolueen vasemmistosiipeen. Lisäksi parlamenttiryhmän puheenjohtajuudesta kilpailevat keskenään Kerstin Andreae ja Katrin Göring Eckardt, jotka molemmat lukeutuvat oikeistosiipeen.

Tulevat henkilömuutokset ilmaisevat toisaalta, että vaalitappiosta, vaikka se ei ollutkaan mikään rökäletappio, kannetaan poliittista vastuuta ja puolueessa demokraattinen muutos toimii. Tosin olisi sinisilmäistä ajatella, että valtataistelulla puolueen kilpailevien siipien välillä olisi vain vähäinen merkitys. Joka tapauksessa keskustelut pienessä puoluekokouksessa ja tulossa olevat henkilömuutokset herättävät uteliaisuutta, miten ja missä määrin puolue tulee paikantamaan itsensä uudestaan poliittisessa koordinaattijärjestelmässä ja tavoittaako se näin uusia äänestäjiä. Tärkeä kysymys on myös, syntyykö Saksan vihreille keskipitkällä tähtäimellä uusia mahdollisuuksia toimia hallituspuolueena joko Saksan eri osavaltioiden tai valtion tasolla.

Jokke Reimers, Espoonlahden Vihreät

Lue myös nämä