Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Kuntapolitiikan vuosi 2017

Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. "Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä."

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: "Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät." Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina - ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät, siitä muistuttamaan tämän kirjoituksen luminen kuva.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!


Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. "Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä."

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: "Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät." Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina - ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät, siitä muistuttamaan tämän kirjoituksen luminen kuva.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!


Lue myös nämä

Kuntapolitiikan vuosi 2017

Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. "Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä."

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: "Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät." Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina - ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät, siitä muistuttamaan tämän kirjoituksen luminen kuva.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!


Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. "Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä."

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: "Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät." Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina - ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät, siitä muistuttamaan tämän kirjoituksen luminen kuva.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!


Lue myös nämä

Kuntapolitiikan vuosi 2017

Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. "Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä."

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: "Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät." Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina - ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!

Mitä sain tänä vuonna aikaan Espoon kaupunginvaltuustossa, mitä jäi erityisesti mieleen? Tässä pieni vuosikatsaus.

Helmikuun kaupunginvaltuuston kokouksessa käsittelimme Espoon turvallisuusohjelmaa. Omassa puheenvuorossani käsittelin syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisyä. Jätin myös ns. toivomusponnen itsemurhien moniammatillisen ehkäisytyön sisällyttämisestä turvallisuusohjelmaan ja toivomukseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Maaliskuun valtuuston kokouksessa puhuin sote-uudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluideni integraation ja asiakasmaksujen merkityksen näkökulmasta.

Vappupäivänä sain kunnian pitää vappupuheen Kivenlahti-Stensvik ry:n järjestämässä Kivenlahden vappujuhlassa. Puhuin koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja taiteen arvostamisesta. "Tieteen ja yleissivistyksen arvostamiseen kuuluu kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja lisää empatiakykyä."

Keväällä pyysin myös selvityksen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden odotusajoista Espoossa. Odotusajat erityisesti lastenpsykiatriassa paljastuivat huolestuttavan pitkiksi. Samoihin aikoihin ilmeni, että mm. vammaispalveluiden määrärahoissa on ylityspainetta. Kesäkuun valtuuston kokouksessa tein osavuosikatsauksen yhteydessä päätösesitykseen lisäysesityksen, jossa valtuusto kehotti sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan vammaispalveluiden ylitystarvetta ja tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi. Ensi vuoden talousarvioon saatiinkin sittemmin lisäyksiä näiden osalta.

Kesäkuun kokouksessa puhuin myös asuinalueiden välisen segregaation torjumisesta. Korostin sitä, että segregaation torjuminen on paljon muutakin kuin puhetta siitä, millaisia asuinalueita tulevaisuudessa rakennetaan. Iso osa Espoota on jo rakennettu. Meidän pitää panostaa nykyisten lähiöiden elinvoimaisina pitämiseen ja erityisesti koulujen eriarvoistumisen torjumiseen sekä siihen, että segregaation ehkäiseminen ymmärretään asiana, jota kaupungin kaikkien toimialojen on tehtävä ja jossa myös yksityisellä sektorilla ja asukkailla itsellään on roolia.

Elo- ja syyskuun kokouksissa sivusin puheenvuoroissani mm. asunnottomuuden ehkäisyä, päihdekuntoutusta, lukiopaikkojen riittävyyttä (keskiarvoraja on nyt liian korkealla), varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja (isot ryhmäkoot tuottavat lasten aivoille haitallista stressiä), jälleen lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja, kouluavustajien merkitystä sekä vanhusten kotihoitoa ja hoiva-asumispaikkojen riittävyyttä. Myös valtuuston budjettikokouksessa käytin puheenvuoron vanhusten palveluihin liittyen.

Lokakuun valtuuston kokoukseen saimme keskusteltavaksi vastauksen ns. valtuustokysymykseen vammaispalveluiden määrärahoista, jonka olimme Noora Koposen kanssa tehneet kesällä. Omassa puheenvuorossani korostin kohderyhmän itsensä ja heidän omaistensa kokemusten kuulemista palveluita kehitettäessä sekä muistutin siitä, että vammaispalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Tein myös jälleen toivomusponnen, joka kuului näin: "Valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät." Toivomukseni hyväksyttiin.

Marraskuun valtuuston kokouksessa puhuin Kivenlahden kirjaston puolesta. Korostin sitä, että sekä täyden palvelun aluekirjastoja että pienempiä lähikirjastoja tarvitaan. Kirjaston tulee olla palvelu, jonne pääsemiseksi ei tarvita bussilippuja ja jota lapset voivat itsenäisesti käyttää ja jonne huonosti liikkuvat vanhukset helposti pääsevät. Korostin kirjaston roolia koulutuksen ja sivistyksen edistäjänä.

Joulukuun kokouksissa puhuin jälleen sote-uudistuksesta sekä kannatin Mikki Kausteen toivomuspontta lastensuojelun asiakasmäärien per sosiaalityöntekijä saattamisesta suositusten tasolle. Puheenvuorossani korostin peruspalveluiden vahvistamista, moniammatillisuutta ja avun tarjoamista ajoissa, mutta myös sitä, että myös ne lapset ja perheet, joiden ongelmat ovat jo vakavammat, tarvitsevat riittävästi työntekijöiden aikaa.

Tässä katsauksessa keskityin erityisesti Espoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden aikana vaikutin muun muassa myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuustossa ja HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana. Valtuustotyön ohessa tapahtuu myös paljon ja esimerkiksi edellä mainitun Mikki Kausteen kanssa pyrimme edistämään traumataustaisten lasten ja nuorten auttamista.

Jos tästä vuodesta pitäisi mainita muutama yksittäinen avainsana, niin ne olisivat varmaankin yhteistyö ja katsominen riittävän kauas. Tekemällä yhteistyötä oman ja muiden ryhmien edustajien kanssa saa huomattavan paljon enemmän aikaan kuin tahkoamalla yksin. Politiikka on siitä hieno laji, että siellä tapaa huomattavan paljon kannustavia ihmisiä. Ehkä siksi, että mukaan hakeutuu nimenomaan henkilöitä, joilla on uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa voi muuttaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus ympäröidä itsensä kannustavilla ihmisillä. Tässä kohdassa siis iso kiitos vihreälle valtuustoryhmälle.

Toinen asia oli kauas, eli joko tulevaisuuteen tai muihin maihin katsominen. Erityisesti Uudenmaan maakuntavaltuustossa istuessani olen oivaltanut sen, miten järjetön ajatus on suomalaisten kuntien tai maakuntien välinen kilpailu ja samalla maakuntauudistus nykymuodossaan. Meidän pitäisi tukea kuntien ja maakuntien menestymistä niiden omista lähtökohdista käsin ja keskittyä pikemminkin kilpailemaan siitä, onko Helsinki, Tukholma vai Berliini paras kaupunki asua ja missä torjutaan parhaiten ilmastonmuutosta. Meidän pitää pitää suomalaiset terveinä ja hyvinvoivina, koulut maailman parhaina - ja pyrkiä siihen, että myös tulevat sukupolvet saavat kokea lumiset talvet ja turvalliset kesät.

Kiitos mukana kulkeneille ja hyvää lähestyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuoteen!

Lue myös nämä

Valtuustopuheeni esteettömyysohjelmasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Lue myös nämä

Valtuustopuheeni esteettömyysohjelmasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Lue myös nämä

Puheenvuoroni Nuorten elinvoimaisuus -ohjelmasta Espoon kaupunginvaltuustossa



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, tulin puhumaan Nuorten elinvoimaisuus -ohjelmaryhmän tiimoilta. Ensiksi kiitos koko Nuorten elinvoimaisuus -ryhmälle virkamiehineen hyvästä työstä. Itse en kuulu tämän kehitysohjelman työryhmään mutta haluan kommentoida näin sivusta seuranneena. Mielestäni tämä aihe on jo automaattisesti erittäin hyvä poikkihallinnollisen kehitysohjelman aihe ja jos näitä poikkihallinnollisia ohjelmaryhmiä aiotaan perustaa myös seuraavalla valtuustokaudella, toivon että lasten ja nuorten hyvinvointi otetaan jälleen yhdeksi aiheeksi. Nuorten hyvinvoinnin, kouluttautumisen ja työllistymisen edistäminen vaatii ehdottomasti poikkihallinnollista yhteistyötä.

Kuluvalta valtuustokaudella haluan nostaa ohjelmaryhmään liittyvistä asioista esiin erityisesti Ohjaamo Espoon ja Vamos Espoon. Olen todella iloinen siitä, että Vamos Espoon toiminta on vakiintunut ja toivon, että Ohjaamo -toiminnalle käy samoin. Siitä on puhuttu vuosia, että nuorten tulisi saada elämänhallintaan, työllistymiseen, kouluttautumiseen ja esimerkiksi mielenterveysasioihin apua yhdestä paikasta ja nyt viimeinkin ollaan saatu tällaiset toimintamallit aikaan. On myös hyvin arvokasta, että näissä molemmissa palveluissa nuorelle nimetään vastuutyöntekijä. Siis yksi henkilö, jolla on tiedossa nuoren koko tilanne ja johon nuori voi ottaa yhteyttä. Vastaavaa toimintamallia toivotaan usein myös esimerkiksi aikuisten sosiaalipalveluihin. Ihmiset eivät jaksa kertoa tarinaansa uudelleen ja uudelleen ja aloittaa aina alusta avun hakeminen.
Ongelmat myös usein kietoutuvat yhteen. Puuttuva päivärytmi vaikuttaa kykyyn opiskella ja opiskelu- tai työpaikan puute voi altistaa masennukselle ja merkityksettömyyden kokemuksille, joten näitä kaikkia täytyy joka tapauksessa ratkoa samaan aikaan.

Meidän pitää kaiken kaikkiaan pyrkiä eroon siiloutuneesta palvelujärjestelmästä, joka laittaa ihmisen juoksemaan monella eri luukulla hakemassa apua ja saattaa näitä palveluita yhteen aina silloin kuin mahdollista. Varsinkin nuorilta puuttuu selviytymisen kokemuksia eli nuori ei välttämättä hahmota sitä, että avun hakeminen kannattaa. Nuorelle myös muutamankin kuukauden odotus voi tuntua ikuisuudelta. Siksi apua on saatava nopeasti ja helposti. Tämä pätee myös työttömyyteen ja työllistymiseen. Nuorten työttömyysjaksot on pyrittävä saamaan mahdollisimman lyhyiksi eli katkaistava ne ennen kuin työttömyydestä tulee arkea. On hienoa, että nuorisotyöttömyyden kasvu on taittunut Espoossa. Pyritään edistämään tätä hyvää virettä jatkossakin.

Edellä mainittujen ohella toivon, että Espoossa kyetään jatkossa paneutumaan maahanmuuttajanuorten koulutusasteen nostoon ja olen iloinen tästä uudesta alkavasta Monik ry:n Urax-hankkeesta. Meillä on ylipäätänsä Suomessa ongelmana, että sekä maahanmuuttaja että lastensuojelulutaustaisista nuorista aivan liian monen opintopolku päättyy liian varhain. Lastensuojelutaustaisista lapsista alle 5% käy edes lukiota. Kaikkien nuorten työllistämisen ja kouluttautumisen edistämisen ohella ylisukupolviseen syrjäytymiseen on siis kiinnitettävä erityistä huomiota, huono taloustilanne todennäköisesti vielä syventää väestön välisiä hyvinvointieroja.

Kaiken kaikkiaan meidän tulee mielestäni jatkaa Espoossa tätä poikkihallinnollista toimintaa niin käytännössäkin eli Ohjaamo Espoon muodossa, jossa nuori voi tavata niin sosiaalityöntekijän kuin opinto-ohjaajankin sekä tällaisten toimialoja leikkaavien ohjausryhmien muodossa. Nuorten työllisyyttä, terveyttä tai osallisuutta ei voida koskaan edistää vain yhdellä toimialalla, vaan se vaatii laajaa ja sitoutunutta yhteistyötä.

------

Täällä raporttia valtuuston kokouksesta kokonaisuudessaan.



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, tulin puhumaan Nuorten elinvoimaisuus -ohjelmaryhmän tiimoilta. Ensiksi kiitos koko Nuorten elinvoimaisuus -ryhmälle virkamiehineen hyvästä työstä. Itse en kuulu tämän kehitysohjelman työryhmään mutta haluan kommentoida näin sivusta seuranneena. Mielestäni tämä aihe on jo automaattisesti erittäin hyvä poikkihallinnollisen kehitysohjelman aihe ja jos näitä poikkihallinnollisia ohjelmaryhmiä aiotaan perustaa myös seuraavalla valtuustokaudella, toivon että lasten ja nuorten hyvinvointi otetaan jälleen yhdeksi aiheeksi. Nuorten hyvinvoinnin, kouluttautumisen ja työllistymisen edistäminen vaatii ehdottomasti poikkihallinnollista yhteistyötä.

Kuluvalta valtuustokaudella haluan nostaa ohjelmaryhmään liittyvistä asioista esiin erityisesti Ohjaamo Espoon ja Vamos Espoon. Olen todella iloinen siitä, että Vamos Espoon toiminta on vakiintunut ja toivon, että Ohjaamo -toiminnalle käy samoin. Siitä on puhuttu vuosia, että nuorten tulisi saada elämänhallintaan, työllistymiseen, kouluttautumiseen ja esimerkiksi mielenterveysasioihin apua yhdestä paikasta ja nyt viimeinkin ollaan saatu tällaiset toimintamallit aikaan. On myös hyvin arvokasta, että näissä molemmissa palveluissa nuorelle nimetään vastuutyöntekijä. Siis yksi henkilö, jolla on tiedossa nuoren koko tilanne ja johon nuori voi ottaa yhteyttä. Vastaavaa toimintamallia toivotaan usein myös esimerkiksi aikuisten sosiaalipalveluihin. Ihmiset eivät jaksa kertoa tarinaansa uudelleen ja uudelleen ja aloittaa aina alusta avun hakeminen.
Ongelmat myös usein kietoutuvat yhteen. Puuttuva päivärytmi vaikuttaa kykyyn opiskella ja opiskelu- tai työpaikan puute voi altistaa masennukselle ja merkityksettömyyden kokemuksille, joten näitä kaikkia täytyy joka tapauksessa ratkoa samaan aikaan.

Meidän pitää kaiken kaikkiaan pyrkiä eroon siiloutuneesta palvelujärjestelmästä, joka laittaa ihmisen juoksemaan monella eri luukulla hakemassa apua ja saattaa näitä palveluita yhteen aina silloin kuin mahdollista. Varsinkin nuorilta puuttuu selviytymisen kokemuksia eli nuori ei välttämättä hahmota sitä, että avun hakeminen kannattaa. Nuorelle myös muutamankin kuukauden odotus voi tuntua ikuisuudelta. Siksi apua on saatava nopeasti ja helposti. Tämä pätee myös työttömyyteen ja työllistymiseen. Nuorten työttömyysjaksot on pyrittävä saamaan mahdollisimman lyhyiksi eli katkaistava ne ennen kuin työttömyydestä tulee arkea. On hienoa, että nuorisotyöttömyyden kasvu on taittunut Espoossa. Pyritään edistämään tätä hyvää virettä jatkossakin.

Edellä mainittujen ohella toivon, että Espoossa kyetään jatkossa paneutumaan maahanmuuttajanuorten koulutusasteen nostoon ja olen iloinen tästä uudesta alkavasta Monik ry:n Urax-hankkeesta. Meillä on ylipäätänsä Suomessa ongelmana, että sekä maahanmuuttaja että lastensuojelulutaustaisista nuorista aivan liian monen opintopolku päättyy liian varhain. Lastensuojelutaustaisista lapsista alle 5% käy edes lukiota. Kaikkien nuorten työllistämisen ja kouluttautumisen edistämisen ohella ylisukupolviseen syrjäytymiseen on siis kiinnitettävä erityistä huomiota, huono taloustilanne todennäköisesti vielä syventää väestön välisiä hyvinvointieroja.

Kaiken kaikkiaan meidän tulee mielestäni jatkaa Espoossa tätä poikkihallinnollista toimintaa niin käytännössäkin eli Ohjaamo Espoon muodossa, jossa nuori voi tavata niin sosiaalityöntekijän kuin opinto-ohjaajankin sekä tällaisten toimialoja leikkaavien ohjausryhmien muodossa. Nuorten työllisyyttä, terveyttä tai osallisuutta ei voida koskaan edistää vain yhdellä toimialalla, vaan se vaatii laajaa ja sitoutunutta yhteistyötä.

------

Täällä raporttia valtuuston kokouksesta kokonaisuudessaan.

Lue myös nämä

Puheenvuoroni Nuorten elinvoimaisuus -ohjelmasta Espoon kaupunginvaltuustossa



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, tulin puhumaan Nuorten elinvoimaisuus -ohjelmaryhmän tiimoilta. Ensiksi kiitos koko Nuorten elinvoimaisuus -ryhmälle virkamiehineen hyvästä työstä. Itse en kuulu tämän kehitysohjelman työryhmään mutta haluan kommentoida näin sivusta seuranneena. Mielestäni tämä aihe on jo automaattisesti erittäin hyvä poikkihallinnollisen kehitysohjelman aihe ja jos näitä poikkihallinnollisia ohjelmaryhmiä aiotaan perustaa myös seuraavalla valtuustokaudella, toivon että lasten ja nuorten hyvinvointi otetaan jälleen yhdeksi aiheeksi. Nuorten hyvinvoinnin, kouluttautumisen ja työllistymisen edistäminen vaatii ehdottomasti poikkihallinnollista yhteistyötä.

Kuluvalta valtuustokaudella haluan nostaa ohjelmaryhmään liittyvistä asioista esiin erityisesti Ohjaamo Espoon ja Vamos Espoon. Olen todella iloinen siitä, että Vamos Espoon toiminta on vakiintunut ja toivon, että Ohjaamo -toiminnalle käy samoin. Siitä on puhuttu vuosia, että nuorten tulisi saada elämänhallintaan, työllistymiseen, kouluttautumiseen ja esimerkiksi mielenterveysasioihin apua yhdestä paikasta ja nyt viimeinkin ollaan saatu tällaiset toimintamallit aikaan. On myös hyvin arvokasta, että näissä molemmissa palveluissa nuorelle nimetään vastuutyöntekijä. Siis yksi henkilö, jolla on tiedossa nuoren koko tilanne ja johon nuori voi ottaa yhteyttä. Vastaavaa toimintamallia toivotaan usein myös esimerkiksi aikuisten sosiaalipalveluihin. Ihmiset eivät jaksa kertoa tarinaansa uudelleen ja uudelleen ja aloittaa aina alusta avun hakeminen.
Ongelmat myös usein kietoutuvat yhteen. Puuttuva päivärytmi vaikuttaa kykyyn opiskella ja opiskelu- tai työpaikan puute voi altistaa masennukselle ja merkityksettömyyden kokemuksille, joten näitä kaikkia täytyy joka tapauksessa ratkoa samaan aikaan.

Meidän pitää kaiken kaikkiaan pyrkiä eroon siiloutuneesta palvelujärjestelmästä, joka laittaa ihmisen juoksemaan monella eri luukulla hakemassa apua ja saattaa näitä palveluita yhteen aina silloin kuin mahdollista. Varsinkin nuorilta puuttuu selviytymisen kokemuksia eli nuori ei välttämättä hahmota sitä, että avun hakeminen kannattaa. Nuorelle myös muutamankin kuukauden odotus voi tuntua ikuisuudelta. Siksi apua on saatava nopeasti ja helposti. Tämä pätee myös työttömyyteen ja työllistymiseen. Nuorten työttömyysjaksot on pyrittävä saamaan mahdollisimman lyhyiksi eli katkaistava ne ennen kuin työttömyydestä tulee arkea. On hienoa, että nuorisotyöttömyyden kasvu on taittunut Espoossa. Pyritään edistämään tätä hyvää virettä jatkossakin.

Edellä mainittujen ohella toivon, että Espoossa kyetään jatkossa paneutumaan maahanmuuttajanuorten koulutusasteen nostoon ja olen iloinen tästä uudesta alkavasta Monik ry:n Urax-hankkeesta. Meillä on ylipäätänsä Suomessa ongelmana, että sekä maahanmuuttaja että lastensuojelulutaustaisista nuorista aivan liian monen opintopolku päättyy liian varhain. Lastensuojelutaustaisista lapsista alle 5% käy edes lukiota. Kaikkien nuorten työllistämisen ja kouluttautumisen edistämisen ohella ylisukupolviseen syrjäytymiseen on siis kiinnitettävä erityistä huomiota, huono taloustilanne todennäköisesti vielä syventää väestön välisiä hyvinvointieroja.

Kaiken kaikkiaan meidän tulee mielestäni jatkaa Espoossa tätä poikkihallinnollista toimintaa niin käytännössäkin eli Ohjaamo Espoon muodossa, jossa nuori voi tavata niin sosiaalityöntekijän kuin opinto-ohjaajankin sekä tällaisten toimialoja leikkaavien ohjausryhmien muodossa. Nuorten työllisyyttä, terveyttä tai osallisuutta ei voida koskaan edistää vain yhdellä toimialalla, vaan se vaatii laajaa ja sitoutunutta yhteistyötä.

------

Täällä raporttia valtuuston kokouksesta kokonaisuudessaan.



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, tulin puhumaan Nuorten elinvoimaisuus -ohjelmaryhmän tiimoilta. Ensiksi kiitos koko Nuorten elinvoimaisuus -ryhmälle virkamiehineen hyvästä työstä. Itse en kuulu tämän kehitysohjelman työryhmään mutta haluan kommentoida näin sivusta seuranneena. Mielestäni tämä aihe on jo automaattisesti erittäin hyvä poikkihallinnollisen kehitysohjelman aihe ja jos näitä poikkihallinnollisia ohjelmaryhmiä aiotaan perustaa myös seuraavalla valtuustokaudella, toivon että lasten ja nuorten hyvinvointi otetaan jälleen yhdeksi aiheeksi. Nuorten hyvinvoinnin, kouluttautumisen ja työllistymisen edistäminen vaatii ehdottomasti poikkihallinnollista yhteistyötä.

Kuluvalta valtuustokaudella haluan nostaa ohjelmaryhmään liittyvistä asioista esiin erityisesti Ohjaamo Espoon ja Vamos Espoon. Olen todella iloinen siitä, että Vamos Espoon toiminta on vakiintunut ja toivon, että Ohjaamo -toiminnalle käy samoin. Siitä on puhuttu vuosia, että nuorten tulisi saada elämänhallintaan, työllistymiseen, kouluttautumiseen ja esimerkiksi mielenterveysasioihin apua yhdestä paikasta ja nyt viimeinkin ollaan saatu tällaiset toimintamallit aikaan. On myös hyvin arvokasta, että näissä molemmissa palveluissa nuorelle nimetään vastuutyöntekijä. Siis yksi henkilö, jolla on tiedossa nuoren koko tilanne ja johon nuori voi ottaa yhteyttä. Vastaavaa toimintamallia toivotaan usein myös esimerkiksi aikuisten sosiaalipalveluihin. Ihmiset eivät jaksa kertoa tarinaansa uudelleen ja uudelleen ja aloittaa aina alusta avun hakeminen.
Ongelmat myös usein kietoutuvat yhteen. Puuttuva päivärytmi vaikuttaa kykyyn opiskella ja opiskelu- tai työpaikan puute voi altistaa masennukselle ja merkityksettömyyden kokemuksille, joten näitä kaikkia täytyy joka tapauksessa ratkoa samaan aikaan.

Meidän pitää kaiken kaikkiaan pyrkiä eroon siiloutuneesta palvelujärjestelmästä, joka laittaa ihmisen juoksemaan monella eri luukulla hakemassa apua ja saattaa näitä palveluita yhteen aina silloin kuin mahdollista. Varsinkin nuorilta puuttuu selviytymisen kokemuksia eli nuori ei välttämättä hahmota sitä, että avun hakeminen kannattaa. Nuorelle myös muutamankin kuukauden odotus voi tuntua ikuisuudelta. Siksi apua on saatava nopeasti ja helposti. Tämä pätee myös työttömyyteen ja työllistymiseen. Nuorten työttömyysjaksot on pyrittävä saamaan mahdollisimman lyhyiksi eli katkaistava ne ennen kuin työttömyydestä tulee arkea. On hienoa, että nuorisotyöttömyyden kasvu on taittunut Espoossa. Pyritään edistämään tätä hyvää virettä jatkossakin.

Edellä mainittujen ohella toivon, että Espoossa kyetään jatkossa paneutumaan maahanmuuttajanuorten koulutusasteen nostoon ja olen iloinen tästä uudesta alkavasta Monik ry:n Urax-hankkeesta. Meillä on ylipäätänsä Suomessa ongelmana, että sekä maahanmuuttaja että lastensuojelulutaustaisista nuorista aivan liian monen opintopolku päättyy liian varhain. Lastensuojelutaustaisista lapsista alle 5% käy edes lukiota. Kaikkien nuorten työllistämisen ja kouluttautumisen edistämisen ohella ylisukupolviseen syrjäytymiseen on siis kiinnitettävä erityistä huomiota, huono taloustilanne todennäköisesti vielä syventää väestön välisiä hyvinvointieroja.

Kaiken kaikkiaan meidän tulee mielestäni jatkaa Espoossa tätä poikkihallinnollista toimintaa niin käytännössäkin eli Ohjaamo Espoon muodossa, jossa nuori voi tavata niin sosiaalityöntekijän kuin opinto-ohjaajankin sekä tällaisten toimialoja leikkaavien ohjausryhmien muodossa. Nuorten työllisyyttä, terveyttä tai osallisuutta ei voida koskaan edistää vain yhdellä toimialalla, vaan se vaatii laajaa ja sitoutunutta yhteistyötä.

------

Täällä raporttia valtuuston kokouksesta kokonaisuudessaan.

Lue myös nämä

Högbergetin louhos- ja maantäyttöhanke


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.

Lue myös nämä

Högbergetin louhos- ja maantäyttöhanke


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.


Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.

Lue myös nämä

Kannanotto Kaskivuorenpuiston purkusuunnitelmaan

Espoon kaupungin tekninen keskus on tekemässä suunnitelmaa Soukassa sijaitsevan Kaskivuorenpuiston leikkipaikan purkamisesta. Espoonlahden Vihreät – ELVI ry haluaa lisätä oheiset kommentit suunnittelutyöhön.

Tämä Keinupuistonakin tunnettu paikka on ollut aktiivisessa käytössä, mutta on jätetty kaupungin osalta heitteille niin laitteiden huollon kuin ylläpidon osalta. Syy tähän on nyt selvinnyt – tavoitteena on puiston lakkauttaminen.

Leikkipuistojen turvamääräykset ovat tiukentuneet ja nykyisellään puisto ei täytä näitä tiukentuneita vaatimuksia. Korjauskustannuksiksi on mainittu 150 000€. Onko näissä kustannuksissa huomioitu aiempien vuosien laiminlyönneistä seuranneita säästöjä?

Leikkipuistot ovat tärkeitä paikallisia palveluita niin lapsille ja lapsiperheille kuin vanhuksillekin. Näitä palveluita ei voi keskittää suuriin kokonaisuuksiin kauaksi asukkaista vaan niiden säilyttäminen lähellä asukkaita on tarkeää. Tälläkin puistolla on paljon aktiivisia käyttäjiä läheisistä kerrostaloista ja johon on helppo tulla.

Noin vuosi sitten järjestetyn Soukan Asukaskävelyn yhteydessä Kaskivuorenpuisto on todettu yhteisesti tärkeäksi ja viehättäväksi paikaksi, jonka laitteet tulisi saada kuntoon. Lisäksi ikäihmiset toivoivat sinne keinuja tai sopivia laitteita itselleen. Näille toiveille tämä purkamissuunnitelma on kuin isku märällä rätillä vasten kasvoja.

Purkamissuunnitelmaa varten oli lähetetty kutsu yleisötilaisuuteen 14.10 klo 16-16.30. Paikkana tilaisuudelle oli Espoon keskuksessa oleva Teknisen keskuksen näyttelytila. Ajallisesti ja sijainniltaan tämä oli järjestetty epäasiallisesti. Paikalle ehtineet olivat löytäneet vain suljettuja ovia hieman kello 16 jälkeen.

Ehdotamme että suunnitteluun liittyen järjestetään alueella asukastilaisuus, jossa asukkaiden on mahdollista oikeasti tutustua suunnitelmaan sekä saada tietoa sen perusteista ja vaihtoehdoista. Asukastilaisuudesta olemme käyneet jo keskusteluja Viherpalveluiden edustajan kanssa. Paikaksi ja ajaksi ehdotamme Soukan palvelutaloa 12.11 klo 17.00 alkaen.
Esitämme että luovuttaisiin leikkipaikan purkamisesta ja ryhdyttäisiin laatimaan kunnostussuunnitelmaa.

Kunnostussuunnitelmassa selvitettäisiin mitä mahdollisuuksia on korjata rikkoutuneita laitteita toimiviksi ja mitkä laitteet tulisi korvata toisilla tai poistaa kokonaan. Laitteiden korvaamisessa tulisi käyttää mahdollisuuksien mukaan kaupungin jo omistamia ja varastoimia laitteita – vaikka kunnostettuna. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta. Tässä suunnitelmassa tulisi myös huomioida esteettömyys ja varmistaa ikääntyvien ihmisten käyttömahdollisuudet ja -toiveet.

Lue myös nämä