Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Luottamus hyvä, kontrolli parempi 2.0

’Luottamus’ taitaa olla tällä hetkellä, eduskuntavaalien jälkeen, keskeinen tunnussana ja puolueiden johtopiirissä innokkaimmin käytettyjä ilmauksia. Hallituksen tunnustelija sitä edellyttää ja puolueiden johtajat sitä hehkuttavat kilpaa. Jos neuvottelijat osoittautuvat hallituksentunnustelijan kontrollissa luottamuksen arvoiseksi, syntyy maalle uusi hallitus. Kyllä, pintapuolisesti katsottuna tämä muistuttaa hieman kalevalaisten sankareiden kosiomatkaa Oulu-Pohjolaan.

Lähtökohtana on silti, että luottamus yleensä ei ole neuvoteltavissa, ei myöskään hallitusneuvotteluissa. Sitä ei voi vaatia, sillä vaatimalla luottamusta sitä saman verran vähennetään. Eikä sitä voi synnyttää väkisin minne ja milloin vaan. Aito luottamus on harvinainen kasvi. Välillä se kasvaa hitaasti, välillä, hyvässä maassa, se rehottaa runsaasti. Parisuhteessa niin kuin työelämässä ja myös politiikassa.

Entä kansalaisten luottamus tulevaisuuteen ja poliittisiin päättäjiin nykyaikana tulevien leikkausten alla? Kukin kokee yhteiskunnan ilmapiirin eri tavalla ja oman elämän ehtojen mukaisesti. Taloudellisen tilanteen aiheuttama, laajasti levinnyt ahdistus on kuitenkin kaikille kouriintuntuvaa. Mitä me odotamme? Mikä meitä odottaa?

Jos ahdistus löytää kohteensa, siitä tulee pelko. Ihmiset pelkäävät, että saavat potkut, että rahat eivät enää riitä asuntovelan maksamiseen tai että pieni eläke ei mahdollista ihmisarvoista loppuelämää. Kehittääkö pelko todella ihmisen ongelmanratkaisukykyä kuten väitettiin muutama päivä sitten eräässä sanomalehden kolumnissa? Tuskin. Pelko on aina huono neuvonantaja. Pelko tekee ihmisen mielen ahtaaksi ja rajoittaa häntä mahdollisuuksissaan. Ihminen sulkeutuu, eristyy eikä uskalla käyttää ääntään omissa asioissa eikä muidenkaan puolesta. Sellaisia oloja kukaan ei kaipaa.

Miten voittaa pelko? Pelon vastavoima ei ole rohkeus. Rohkeus ei voita pelkoa vaan uhmaa sitä. Tunnetusti rohkeutta peräänkuulutetaan usein, kun kyseessä on itse asiassa uhrautuminen tai peräti uhraaminen. Pelon varsinainen vastavoima on toivo. Toivo edellyttää, että tajuamme, että tulevan siemen on jo nyt ja tässä meidän ulottuvilla. Tuleva syntyy, jos ryhdymme nyt tekoihin.

Toivon pitää kuitenkin perustua todellisuuteen eli kohdistua johonkin, mikä voi toteutua, koska ei ole mahdollista tai ainakaan ei kovin järkevää toivoa ja tavoitella jotakin täysin mahdotonta. Kun laaditaan uusi hallitusohjelma, siinä pitää olla leikkauspäätösten lisäksi myös vahva tosiasioihin perustuva viesti yhteiskunnan heikoimmille ja huono-osaisille, ettei heitä jätetä oman onnensa nojaan. Tämä auttaisi rakentamaan luottamusta oikeaan paikkaan juuri siellä, missä sitä aidosti kaivataan.

Jokke Reimers, Espoonlahden Vihreät

Kommentointi lukittu