Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Kirjoitukset

Vappupuheeni Kivenlahden vappujuhlassa 1.5.2017

Hyvät vappujuhlan viettäjät,
en keksi mukavampaa paikkaa pitää vappupuhetta kuin tämä tilaisuus. Olen itse kivenlahtelainen ja suuresti kiintynyt tähän kaupunginosaan. Kun pian yhdeksän vuotta sitten päätimme hankkia täältä asunnon, niin ensiksi ihastelin merta ja luontoa. Hyvin pian aloin pitää tästä alueesta samasta syystä kuin ollessani Espoonlahdessa lukiossa 90-luvulla: Täällä on aivan kaikenlaisia ihmisiä. Ei ole mitään tiettyä kivenlahtelaistyyppiä, täällä ei tarvitse asettua mihinkään erityiseen muottiin. Kivenlahden yhteisöllisyys ei ole poissulkevaa.

Kivenlahti ei ole asuinalue, jossa asuminen on ensisijaisesti mahdollista esimerkiksi vain hyvätuloisille. Täällä on aivan kaikenlaisia koteja kunnan vuokra-asunnoista, asumisoikeus- ja eri hintaisiin omistusasuntoihin. Tietyllä tavalla Kivenlahti on mielestäni hyvin ihanteellinen asuinalue ja juuri sellainen alue, mihin kaupunkisuunnittelussa tulisi pyrkiä. Tänne voi muuttaa yksin, kaksin tai isompana perheenä ja viihtyä.

Monipuolisen asuntokannan ohella hyvään kaupunginosaan ja kaupunkiin tarvitaan myös riittävästi metsiä ja muuta lähiluontoa, toimivia peruspalveluita ja hyvää joukkoliikennettä. Metron liityntäliikenne pitää kerta kaikkiaan saada toimimaan hyvin. Kaavoituksessa pitää kiinnittää paljon huomiota viheralueiden maksimoimisen mahdollisuuksiin. Kaupungissakin tulee olla tilaa hengittää ja nauttia luonnosta.

Mitä muuta vielä tarvitsemme?
Tarvitsemme hyviä kouluja ja koulutuksen ja sivistyksen arvostamista. Suomen kaltainen maa pärjää vain koulutukseen panostamalla. Emme voi kilpailla työvoimakustannuksilla. Meidän täytyy panostaa laatuun ja korkeaan osaamiseen. Espoon kuntapäätöksenteossa onkin perinteisesti ymmärretty, että opetukseen kannattaa sijoittaa kaikilla koulutustasoilla. Jatkossa tämän tulisi näkyä myös nykyistä useammin terveellisinä ja turvallisina koulutiloina. Koulujen kosteusvauriot on tunnistettava nykyistä rivakammin ja myös korjaustahtia saatava nopeutettua.

Sivistys on myös itseisarvo, jota voisi tuoda mielestäni esille enemmän kuin nykyaikana tapahtuu. Laaja-alainen yleissivistys on jotain muuta kuin kykyä etsiä nopeasti internetistä tietoa. Koululaitoksemme tulisi herättää lapsissa uteliaisuus ja halu kärsivällisesti ottaa lisää selvää. Hyvä yleissivistys myös auttaa oppimaan menneisyyden virheistä ja ehkäisee toistamasta niitä ja kaiken kaikkiaan auttaa hahmottamaan sitä, mihin tämä yhteiskunta on menossa.

Ääriajattelu ja ihmisten jakautuminen eri ryhmiin on huolestuttavasti voimistunut Euroopassa ja muualla maailmassa. Meidän pitää kyetä tunnistamaan ne kehityskulut, jotka ovat aiemmin historiassa johtaneet pahaan ja pysäyttämään ne ajoissa. Hyvä yleissivistys auttaa näkemään syy-seuraus -suhteita sekä lisää ymmärrystä ja sitä kautta empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Meidän pitää edistää sellaista koululaitosta ja yhteiskuntaa, joka kannustaa kriittiseen ajatteluun ja opettaa muodostamaan asioista oman näkemyksen. Kyky etsiä totuutta ja arvioida kriittisesti saamaansa tietoa tuntuu olevan koko ajan tärkeämpi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokseen tiettävästi vaikuttivat niin sanotut valeuutiset. Suomessa politiikkaa tulee tehdä tutkittuun tietoon perustuen ja se vaatii koko väestöltä yleistä medialukutaitoa ja kykyä ymmärtää yhteiskunnallisia ilmiöitä ja kykyä asettaa ne kontekstiinsa.

Tieteen ja yleissivistykseen arvostamiseen liittyy kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja myös lisää empatiakykyä. Kyky samastua eri ikäisiin, eri elämäntilanteessa oleviin ja eri kulttuuripiireistä kotoisin oleviin ihmisiin on mittaamattoman tärkeä. Paitsi, että se on globaalissa maailmassa melkeinpä välttämättömyys, niin se on myös yksi tae sille, että esimerkiksi vanhusten ja vammaisten hyvinvointiin panostetaan. Kyetään samastumaan heidän elämäntilanteeseensa ja ollaan valmiita toimimaan heidän hyvinvointinsa puolesta.

Itse rakastan kirjastoja. Muistan vieläkin Olarin kirjastossa vallinneen hiljaisen huminan lapsuudestani. Vietin kirjastossa ja sieltä lainaamieni kirjojen parissa huomattavan paljon aikaa ja toivon, että vastaava on mahdollista kaikille lapsille. Kirjat ovat tie toisiin maailmoihin, menneisiin ja tuleviin. Kirjat ovat mahdollisuus poistua tästä hetkestä, nähdä vaikeiden aikojen ylitse ja ymmärtää, että ajasta ja maasta riippumatta ihmisillä on hyvin samanlaisia toiveita ja haaveita. Aluekirjaston valmistuminen Lippulaivaan joidenkin vuosien päästä on hieno asia, mutta mielestäni Kivenlahdessa ja Soukassa tulisi jatkossakin olla jonkinlaiset kirjastotilat. Näiltä alueilta matka Lippulaivaan on turhan pitkä alakouluikäisille lapsille ja vanhuksille. Kirjojen lukemiseen kannustamisessa yhdistyy tieteen ja taiteen parhaat puolet ja kirjaston tulisi olla jokaisen lapsen ulottuvilla.

Toivon myös, että Lippulaivaan saadaan hyvä alueellinen kulttuuritila paikallisten teatteri- musiikki- ja muiden ryhmien harjoittelu- ja esiintymispaikaksi ja näistä tiloista tulee olemaan meille kaikille paljon iloa. Suomessa taidetta ja kulttuuria joutuu edelleen joskus puolustamaan. Niitä pidetään herkästi elitistisenä, vaikka niiden tulisi voida olla osa kaikkien ihmisten elämää pikkulapsista laitoshoidossa oleviin vanhuksiin. Kaikilla tulisi myös olla mahdollisuus itse saada tehdä jotain luovaa. Taide on väline sekä kokea iloa että käsitellä vaikeita asioita.

Viimeisempänä mutta ei vähäisempänä tarvitsemme myös uskoa tulevaan. Nyt viimein Suomen talous on osoittanut elpymisen merkkejä ja toivotaan, että tästä vuodesta alkavat talouden suhteen valoisammat ajat ja mahdollisimman monille niistä espoolaisista, joita viime vuosien taantuma on koskettanut, löytyy entistä paremmin työtä ja toimeentuloa. Haluan toivottaa kaikille oikein iloista vappua ja ihanaa kevättä ja kesää! Nautitaan Kivenlahden kauniista luonnosta.


Vappupuheeni Kivenlahden vappujuhlassa 1.5.2017

Hyvät vappujuhlan viettäjät,
en keksi mukavampaa paikkaa pitää vappupuhetta kuin tämä tilaisuus. Olen itse kivenlahtelainen ja suuresti kiintynyt tähän kaupunginosaan. Kun pian yhdeksän vuotta sitten päätimme hankkia täältä asunnon, niin ensiksi ihastelin merta ja luontoa. Hyvin pian aloin pitää tästä alueesta samasta syystä kuin ollessani Espoonlahdessa lukiossa 90-luvulla: Täällä on aivan kaikenlaisia ihmisiä. Ei ole mitään tiettyä kivenlahtelaistyyppiä, täällä ei tarvitse asettua mihinkään erityiseen muottiin. Kivenlahden yhteisöllisyys ei ole poissulkevaa.

Kivenlahti ei ole asuinalue, jossa asuminen on ensisijaisesti mahdollista esimerkiksi vain hyvätuloisille. Täällä on aivan kaikenlaisia koteja kunnan vuokra-asunnoista, asumisoikeus- ja eri hintaisiin omistusasuntoihin. Tietyllä tavalla Kivenlahti on mielestäni hyvin ihanteellinen asuinalue ja juuri sellainen alue, mihin kaupunkisuunnittelussa tulisi pyrkiä. Tänne voi muuttaa yksin, kaksin tai isompana perheenä ja viihtyä.

Monipuolisen asuntokannan ohella hyvään kaupunginosaan ja kaupunkiin tarvitaan myös riittävästi metsiä ja muuta lähiluontoa, toimivia peruspalveluita ja hyvää joukkoliikennettä. Metron liityntäliikenne pitää kerta kaikkiaan saada toimimaan hyvin. Kaavoituksessa pitää kiinnittää paljon huomiota viheralueiden maksimoimisen mahdollisuuksiin. Kaupungissakin tulee olla tilaa hengittää ja nauttia luonnosta.

Mitä muuta vielä tarvitsemme?
Tarvitsemme hyviä kouluja ja koulutuksen ja sivistyksen arvostamista. Suomen kaltainen maa pärjää vain koulutukseen panostamalla. Emme voi kilpailla työvoimakustannuksilla. Meidän täytyy panostaa laatuun ja korkeaan osaamiseen. Espoon kuntapäätöksenteossa onkin perinteisesti ymmärretty, että opetukseen kannattaa sijoittaa kaikilla koulutustasoilla. Jatkossa tämän tulisi näkyä myös nykyistä useammin terveellisinä ja turvallisina koulutiloina. Koulujen kosteusvauriot on tunnistettava nykyistä rivakammin ja myös korjaustahtia saatava nopeutettua.

Sivistys on myös itseisarvo, jota voisi tuoda mielestäni esille enemmän kuin nykyaikana tapahtuu. Laaja-alainen yleissivistys on jotain muuta kuin kykyä etsiä nopeasti internetistä tietoa. Koululaitoksemme tulisi herättää lapsissa uteliaisuus ja halu kärsivällisesti ottaa lisää selvää. Hyvä yleissivistys myös auttaa oppimaan menneisyyden virheistä ja ehkäisee toistamasta niitä ja kaiken kaikkiaan auttaa hahmottamaan sitä, mihin tämä yhteiskunta on menossa.

Ääriajattelu ja ihmisten jakautuminen eri ryhmiin on huolestuttavasti voimistunut Euroopassa ja muualla maailmassa. Meidän pitää kyetä tunnistamaan ne kehityskulut, jotka ovat aiemmin historiassa johtaneet pahaan ja pysäyttämään ne ajoissa. Hyvä yleissivistys auttaa näkemään syy-seuraus -suhteita sekä lisää ymmärrystä ja sitä kautta empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Meidän pitää edistää sellaista koululaitosta ja yhteiskuntaa, joka kannustaa kriittiseen ajatteluun ja opettaa muodostamaan asioista oman näkemyksen. Kyky etsiä totuutta ja arvioida kriittisesti saamaansa tietoa tuntuu olevan koko ajan tärkeämpi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokseen tiettävästi vaikuttivat niin sanotut valeuutiset. Suomessa politiikkaa tulee tehdä tutkittuun tietoon perustuen ja se vaatii koko väestöltä yleistä medialukutaitoa ja kykyä ymmärtää yhteiskunnallisia ilmiöitä ja kykyä asettaa ne kontekstiinsa.

Tieteen ja yleissivistykseen arvostamiseen liittyy kulttuurin ja taiteen arvostaminen. Taide tuo esille vaihtoehtoisia näkökulmia ja auttaa näkemään asioita toisin ja myös lisää empatiakykyä. Kyky samastua eri ikäisiin, eri elämäntilanteessa oleviin ja eri kulttuuripiireistä kotoisin oleviin ihmisiin on mittaamattoman tärkeä. Paitsi, että se on globaalissa maailmassa melkeinpä välttämättömyys, niin se on myös yksi tae sille, että esimerkiksi vanhusten ja vammaisten hyvinvointiin panostetaan. Kyetään samastumaan heidän elämäntilanteeseensa ja ollaan valmiita toimimaan heidän hyvinvointinsa puolesta.

Itse rakastan kirjastoja. Muistan vieläkin Olarin kirjastossa vallinneen hiljaisen huminan lapsuudestani. Vietin kirjastossa ja sieltä lainaamieni kirjojen parissa huomattavan paljon aikaa ja toivon, että vastaava on mahdollista kaikille lapsille. Kirjat ovat tie toisiin maailmoihin, menneisiin ja tuleviin. Kirjat ovat mahdollisuus poistua tästä hetkestä, nähdä vaikeiden aikojen ylitse ja ymmärtää, että ajasta ja maasta riippumatta ihmisillä on hyvin samanlaisia toiveita ja haaveita. Aluekirjaston valmistuminen Lippulaivaan joidenkin vuosien päästä on hieno asia, mutta mielestäni Kivenlahdessa ja Soukassa tulisi jatkossakin olla jonkinlaiset kirjastotilat. Näiltä alueilta matka Lippulaivaan on turhan pitkä alakouluikäisille lapsille ja vanhuksille. Kirjojen lukemiseen kannustamisessa yhdistyy tieteen ja taiteen parhaat puolet ja kirjaston tulisi olla jokaisen lapsen ulottuvilla.

Toivon myös, että Lippulaivaan saadaan hyvä alueellinen kulttuuritila paikallisten teatteri- musiikki- ja muiden ryhmien harjoittelu- ja esiintymispaikaksi ja näistä tiloista tulee olemaan meille kaikille paljon iloa. Suomessa taidetta ja kulttuuria joutuu edelleen joskus puolustamaan. Niitä pidetään herkästi elitistisenä, vaikka niiden tulisi voida olla osa kaikkien ihmisten elämää pikkulapsista laitoshoidossa oleviin vanhuksiin. Kaikilla tulisi myös olla mahdollisuus itse saada tehdä jotain luovaa. Taide on väline sekä kokea iloa että käsitellä vaikeita asioita.

Viimeisempänä mutta ei vähäisempänä tarvitsemme myös uskoa tulevaan. Nyt viimein Suomen talous on osoittanut elpymisen merkkejä ja toivotaan, että tästä vuodesta alkavat talouden suhteen valoisammat ajat ja mahdollisimman monille niistä espoolaisista, joita viime vuosien taantuma on koskettanut, löytyy entistä paremmin työtä ja toimeentuloa. Haluan toivottaa kaikille oikein iloista vappua ja ihanaa kevättä ja kesää! Nautitaan Kivenlahden kauniista luonnosta.


Vain jyrkät mielipiteet ovat mielipiteitä?

Tulin tänään hyväntuulisena Lippulaivalle kampanjoimaan. Hymy hyytyi hetkeksi nähtyäni uusimman Länsiväylän jutun ehdokkaista, joilla on eniten ”ei osaa sanoa” -vastauksia vaalikoneessa. Suureksi ällistyksekseni olin päätynyt listalle.

Luulin, että vastauksiini oli vaikuttanut jokin tekninen vika ja painelin kauhuissani vaalikoneeseen katsomaan niitä. Mutta ei, minulla oli tasan yksi janan keskimmäinen vastaus.

Luin uudelleen lehtijuttua ja katsoin vastauksiani. Lehti oli päättänyt, että mitä lähempänä keskikohtaa vastaus on, sitä enemmän se tarkoittaa ”en osaa sanoa”. Vaalikonetta täyttäessäni tällaisesta ei kuitenkaan ollut tietoa ja olin itse ajatellut vastausteni tarkoittavan ”melko samaa mieltä” tai ”melko eri mieltä”. Kyse on siis janasta, jonka vasemmassa laidassa lukee ”eri mieltä” ja oikeassa laidassa ”samaa mieltä”.

Jutussa mainitut Maria Guzenina, Kai Lintunen ja Antero Laukkanen ovat minulle tuttuja kaupunginvaltuustosta ja voin vakuuttaa, että jokaisella heistä todellakin on perustellut mielipiteet päätettäviin asioihin ja olemme kaikki erittäin päätöksentekokykyisiä.

Tavallaan voi ajatella, että tässä on kyse tasan yhdestä hassusti toteutetusta lehtijutusta yhdessä lehdessä, mutta juttu sattuu olemaan tehty aikakautena, jolloin mielipiteet ovat valmiiksi kärjistyneitä. On mielestäni varsin kyseenalaista, että sanomalehti lähtee tekemään tulkintoja, jonka mukaan ihmisellä ei ole asiasta mielipidettä, jos se ei ole ”jyrkästi samaa mieltä” tai ”jyrkästi eri mieltä”. Kun katsoo avovastauksiani, niin hahmottaa nopeasti, miksi en ole vetänyt janaa kumpaankaan ääripäähän.

Esimerkiksi vastaukseni kysymykseen eutanasian sallimisesta on vain niukasti ”samaa mieltä”. Avovastauksestani ilmenee, että näin siksi, koska mielestäni saattohoidon kehittäminen ja saatavuuden parantaminen on ensisijaista, enkä hyväksy eutanasian mahdollistamista mielenterveyden ongelmista, traumoista ja muistisairauksista kärsivien kohdalla. Mutta mielestäni eutanasia tulisi sallia niille ihmisille, joilla on parantumaton somaattinen, sietämätöntä kärsimystä niin pitkään aiheuttava sairaus, että palliatiivinen sedaatio (nukuttaminen elämän loppuvaiheessa) ei tule heidän kohdallaan kysymykseen. Mutta ottaen huomioon kokonaisnäkemykseni asiasta, niin janan vetäminen ääripäähän ”samaa mieltä” – olisi tuntunut oudolta.

Samankaltainen logiikka pätee muihinkin vastauksiin. Vaalikoneet pyrkivät mustavalkoisuuteen, johon todellinen maailma ei taivu. Oikeasti poliitikka on usein kompromissien taidetta ja äärimmäinen ratkaisu harvoin kokonaisvaltaisesti paras.

Vaikka Länsiväylä onnistui hetkeksi nostamaan verenpainettani, niin jos äänestäjät suovat minulle jatkoa kuntapolitiikassa, en aio muuttaa toimintatapojani. Lupaan jatkossakin tarkastella päätettävää asiaa mahdollisimman monelta eri kannalta, monen ihmisryhmän näkökulmasta ja niin inhimilliseltä kuin taloudelliseltakin kantilta. Jos haluaa äänestää henkilöä, joka ajaa tunnekiihkossa jyrkästi jotain asiaa, niin se en ole minä. En aio edistää yhteiskuntaa, jossa näkemykset ja ihmisryhmät polarisoituvat. Haluan, että politiikkaa tehdään analyyttisesti, sovinnollisesti ja parasta ratkaisua etsien.

Täältä voi lukea lisää tavoitteistani.

Ja täältä ne Länsiväylän vaalikonevastaukset:

YLEn vaalikoneessa vastausvaihtoehdot olivat selkeämmät.

Kuin myös Hesarin.

Kuvateksti: Ehdokas 251 ei lannistu erikoisen journalismin edessä.


Vain jyrkät mielipiteet ovat mielipiteitä?

Tulin tänään hyväntuulisena Lippulaivalle kampanjoimaan. Hymy hyytyi hetkeksi nähtyäni uusimman Länsiväylän jutun ehdokkaista, joilla on eniten ”ei osaa sanoa” -vastauksia vaalikoneessa. Suureksi ällistyksekseni olin päätynyt listalle.

Luulin, että vastauksiini oli vaikuttanut jokin tekninen vika ja painelin kauhuissani vaalikoneeseen katsomaan niitä. Mutta ei, minulla oli tasan yksi janan keskimmäinen vastaus.

Luin uudelleen lehtijuttua ja katsoin vastauksiani. Lehti oli päättänyt, että mitä lähempänä keskikohtaa vastaus on, sitä enemmän se tarkoittaa ”en osaa sanoa”. Vaalikonetta täyttäessäni tällaisesta ei kuitenkaan ollut tietoa ja olin itse ajatellut vastausteni tarkoittavan ”melko samaa mieltä” tai ”melko eri mieltä”. Kyse on siis janasta, jonka vasemmassa laidassa lukee ”eri mieltä” ja oikeassa laidassa ”samaa mieltä”.

Jutussa mainitut Maria Guzenina, Kai Lintunen ja Antero Laukkanen ovat minulle tuttuja kaupunginvaltuustosta ja voin vakuuttaa, että jokaisella heistä todellakin on perustellut mielipiteet päätettäviin asioihin ja olemme kaikki erittäin päätöksentekokykyisiä.

Tavallaan voi ajatella, että tässä on kyse tasan yhdestä hassusti toteutetusta lehtijutusta yhdessä lehdessä, mutta juttu sattuu olemaan tehty aikakautena, jolloin mielipiteet ovat valmiiksi kärjistyneitä. On mielestäni varsin kyseenalaista, että sanomalehti lähtee tekemään tulkintoja, jonka mukaan ihmisellä ei ole asiasta mielipidettä, jos se ei ole ”jyrkästi samaa mieltä” tai ”jyrkästi eri mieltä”. Kun katsoo avovastauksiani, niin hahmottaa nopeasti, miksi en ole vetänyt janaa kumpaankaan ääripäähän.

Esimerkiksi vastaukseni kysymykseen eutanasian sallimisesta on vain niukasti ”samaa mieltä”. Avovastauksestani ilmenee, että näin siksi, koska mielestäni saattohoidon kehittäminen ja saatavuuden parantaminen on ensisijaista, enkä hyväksy eutanasian mahdollistamista mielenterveyden ongelmista, traumoista ja muistisairauksista kärsivien kohdalla. Mutta mielestäni eutanasia tulisi sallia niille ihmisille, joilla on parantumaton somaattinen, sietämätöntä kärsimystä niin pitkään aiheuttava sairaus, että palliatiivinen sedaatio (nukuttaminen elämän loppuvaiheessa) ei tule heidän kohdallaan kysymykseen. Mutta ottaen huomioon kokonaisnäkemykseni asiasta, niin janan vetäminen ääripäähän ”samaa mieltä” – olisi tuntunut oudolta.

Samankaltainen logiikka pätee muihinkin vastauksiin. Vaalikoneet pyrkivät mustavalkoisuuteen, johon todellinen maailma ei taivu. Oikeasti poliitikka on usein kompromissien taidetta ja äärimmäinen ratkaisu harvoin kokonaisvaltaisesti paras.

Vaikka Länsiväylä onnistui hetkeksi nostamaan verenpainettani, niin jos äänestäjät suovat minulle jatkoa kuntapolitiikassa, en aio muuttaa toimintatapojani. Lupaan jatkossakin tarkastella päätettävää asiaa mahdollisimman monelta eri kannalta, monen ihmisryhmän näkökulmasta ja niin inhimilliseltä kuin taloudelliseltakin kantilta. Jos haluaa äänestää henkilöä, joka ajaa tunnekiihkossa jyrkästi jotain asiaa, niin se en ole minä. En aio edistää yhteiskuntaa, jossa näkemykset ja ihmisryhmät polarisoituvat. Haluan, että politiikkaa tehdään analyyttisesti, sovinnollisesti ja parasta ratkaisua etsien.

Täältä voi lukea lisää tavoitteistani.

Ja täältä ne Länsiväylän vaalikonevastaukset:

YLEn vaalikoneessa vastausvaihtoehdot olivat selkeämmät.

Kuin myös Hesarin.

Kuvateksti: Ehdokas 251 ei lannistu erikoisen journalismin edessä.


Tärkeimmät tavoitteeni politiikassa

Vanhustenhoidon kehittäminen ja ihmisarvoisen vanhuuden turvaaminen vanhuksille. Meidän pitää kehittää hyvän kotihoidon edellytyksiä, mutta myös kyetä tunnistamaan nykyistä paremmin se hetki, jolloin vanhusten kotona asuminen ei ole enää inhimillisesti eikä taloudellisesti järkevää. Osa vanhuksista pärjäisi paremmin kotona, jos sinne kotiin saisi nykyistä enemmän tukea. Osalle koti ei enää kerta kaikkiaan turvaa ihmisarvoista elämää ja silloin paikka tehostetusta palveluasumisesta tai hoivakodista tulisi löytyä nopeasti.

Pienten opetus- ja päiväkotiryhmien säilyttäminen sekä riittävän määrän koulunkäyntiavustajia turvaaminen. Koulunkäyntiavustajilla voi olla suuri merkitys lasten oppimisen mahdollistajina ja koulurauhan turvaajina. Meidän kannattaa tukea lasten hyvinvointia mahdollisimman varhain eikä vasta sitten, kun ongelmia ilmenee. Isot päiväkotiryhmät tuottavat lasten kehittyville aivoille hyvin haitallista stressiä. Kaiken kaikkiaan hyvä tulevaisuus tehdään panostamalla lasten koulutukseen ja hyvinvointiin.

Viheralueiden turvaaminen. Myös tulevilla sukupolvilla tulee olla oikeus virkistäytyä lähimetsässä. Sitoudun hakemaan aktiivisesti ratkaisuja siihen, miten kasvavassa kaupungissa kyetään turvaamaan mahdollisimman suuri viheralueiden määrä. Espoo on ollut leimallisesti luonnonläheinen kaupunki ja haluan sen olevan sitä jatkossakin.

Joukkoliikenteen kehittäminen. Metron liityntäliikenteen on toimittava sujuvasti ja lippuhintojen korotuspaineita tulee pyrkiä torppaamaan. Joukkoliikenteen tulee olla kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilulle.

Eriarvoisuuden ja asuinalueiden välisen segregaation torjuminen ja lähiöiden elinvoimaisuuden edistäminen. Lähiöiden kehittämisen tulisi olla suunnitelmallista ja valtion korjausvelkaa vähentävät avustukset hyödynnettävä. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa on pyrittävä sosioekonomisesti monimuotoisiin alueisiin ja vanhoilla alueilla pyrittävä myös siihen, että palvelut säilyvät mahdollisimman hyvinä.

Terveyserojen kaventaminen ja terveydenhuollon saatavuuden edistäminen. Sote-uudistus ei saa johtaa terveydenhuollon asiakasmaksujen reippaaseen kasvuun ja/tai monisairaiden ihmisten hoitoketjujen katkeamiseen.

Työllisyyden edistäminen. Espoon tulee aktiivisesti houkutella uusia yrityksiä kaupunkiin.

Olen Espoon Kivenlahdessa asuva sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä Vihreän valtuustoryhmän jäsen (toinen varavaltuutettu) sekä HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtaja. Haen jatkoa kuntapolitiikassa, äänestysnumeroni on 25I.


Tärkeimmät tavoitteeni politiikassa

Vanhustenhoidon kehittäminen ja ihmisarvoisen vanhuuden turvaaminen vanhuksille. Meidän pitää kehittää hyvän kotihoidon edellytyksiä, mutta myös kyetä tunnistamaan nykyistä paremmin se hetki, jolloin vanhusten kotona asuminen ei ole enää inhimillisesti eikä taloudellisesti järkevää. Osa vanhuksista pärjäisi paremmin kotona, jos sinne kotiin saisi nykyistä enemmän tukea. Osalle koti ei enää kerta kaikkiaan turvaa ihmisarvoista elämää ja silloin paikka tehostetusta palveluasumisesta tai hoivakodista tulisi löytyä nopeasti.

Pienten opetus- ja päiväkotiryhmien säilyttäminen sekä riittävän määrän koulunkäyntiavustajia turvaaminen. Koulunkäyntiavustajilla voi olla suuri merkitys lasten oppimisen mahdollistajina ja koulurauhan turvaajina. Meidän kannattaa tukea lasten hyvinvointia mahdollisimman varhain eikä vasta sitten, kun ongelmia ilmenee. Isot päiväkotiryhmät tuottavat lasten kehittyville aivoille hyvin haitallista stressiä. Kaiken kaikkiaan hyvä tulevaisuus tehdään panostamalla lasten koulutukseen ja hyvinvointiin.

Viheralueiden turvaaminen. Myös tulevilla sukupolvilla tulee olla oikeus virkistäytyä lähimetsässä. Sitoudun hakemaan aktiivisesti ratkaisuja siihen, miten kasvavassa kaupungissa kyetään turvaamaan mahdollisimman suuri viheralueiden määrä. Espoo on ollut leimallisesti luonnonläheinen kaupunki ja haluan sen olevan sitä jatkossakin.

Joukkoliikenteen kehittäminen. Metron liityntäliikenteen on toimittava sujuvasti ja lippuhintojen korotuspaineita tulee pyrkiä torppaamaan. Joukkoliikenteen tulee olla kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilulle.

Eriarvoisuuden ja asuinalueiden välisen segregaation torjuminen ja lähiöiden elinvoimaisuuden edistäminen. Lähiöiden kehittämisen tulisi olla suunnitelmallista ja valtion korjausvelkaa vähentävät avustukset hyödynnettävä. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa on pyrittävä sosioekonomisesti monimuotoisiin alueisiin ja vanhoilla alueilla pyrittävä myös siihen, että palvelut säilyvät mahdollisimman hyvinä.

Terveyserojen kaventaminen ja terveydenhuollon saatavuuden edistäminen. Sote-uudistus ei saa johtaa terveydenhuollon asiakasmaksujen reippaaseen kasvuun ja/tai monisairaiden ihmisten hoitoketjujen katkeamiseen.

Työllisyyden edistäminen. Espoon tulee aktiivisesti houkutella uusia yrityksiä kaupunkiin.

Olen Espoon Kivenlahdessa asuva sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä Vihreän valtuustoryhmän jäsen (toinen varavaltuutettu) sekä HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtaja. Haen jatkoa kuntapolitiikassa, äänestysnumeroni on 25I.


Valtuustopuheeni Espoon lausunnosta luonnokseksi sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädännöksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Tämä on aihe, josta sanottava on hyvin vaikeaa tiivistää kolmeen minuuttiin. Kommentoin siksi erityisesti vain muutamaa asiaa.

Perustason palvelujen vahvistaminen on hyvä ja äärimmäisen tärkeä tavoite. Toivon, että jos tämä uudistus etenee maaliin asti, niin tämä tulee toteutumaan. Ihmiset pääsevät nykyistä nopeammin perusterveydenhuollon piiriin. Tällä hetkellä työterveydenhuollon piirissä olevilla ja hyvätuloisilla ihmisillä tilanne on huomattavasti muita ryhmiä parempi.

Sitten ne huolenaiheeni. Paljon palveluita käyttävien ihmisten tilanne saattaa tässä uudistuksessa jopa heikentyä nykyisestään, erityisesti jos tehokasta palvelunohjausta ei onnistuta kehittämään ja mahdollisesti vaikka onnistuttaisiinkin, koska palvelut hajoavat niin monen eri tahon toteutettavaksi. Nämä ihmiset tarvitsevat paljon sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluita ja on harmillista, että uudistuksen alkuperäinen tavoite paremmasta sote-palveluiden integraatiosta ei näytä olevan toteutumassa. Samaan asiaan liittyen: pidän erittäin epätodennäköisenä, että hallituksen säästötavoite 3 miljardia euroa voisi mitenkään toteutua. Kun ottaa vielä huomioon väestön maantieteellisen jakautumisen, niin Uudenmaan tulisi säästää jopa miljardi. Samaan aikaan väestö kuitenkin vanhenee ja hoidot kehittyvät ja samalla kallistuvat.

Toivon todella, että pyrimme omissa verkostoissamme vaikuttamaan siihen, että tämä uudistus ei säästötavoitteiden takia lopulta johda merkittäviin asiakasmaksujen nostoihin. Koska aika epärealistiselta vaikuttaa, että samaan aikaan palveluiden saatavuutta kyettäisiin parantamaan ja saamaan aikaiseksi miljardisäästöt. Mikäli asiakasmaksut lähtevät nousuun, niin samalla tuhotaan hyvinvointivaltion perusajatusta kaikkien saatavilla olevasta terveydenhuollosta ja paradoksaalisesti saatavuus huononee, koska kaikilla ei olekaan enää varaa hoitoon. Pelkkiä terveyskeskusmaksuja on jo nyt ulosotossa noin 90 000 suomalaisella.

Kaiken kaikkiaan toivon, että hallitus huomioi Espoon lausunnon erinomaiset havainnot ja kommentit.


Valtuustopuheeni Espoon lausunnosta luonnokseksi sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädännöksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Tämä on aihe, josta sanottava on hyvin vaikeaa tiivistää kolmeen minuuttiin. Kommentoin siksi erityisesti vain muutamaa asiaa.

Perustason palvelujen vahvistaminen on hyvä ja äärimmäisen tärkeä tavoite. Toivon, että jos tämä uudistus etenee maaliin asti, niin tämä tulee toteutumaan. Ihmiset pääsevät nykyistä nopeammin perusterveydenhuollon piiriin. Tällä hetkellä työterveydenhuollon piirissä olevilla ja hyvätuloisilla ihmisillä tilanne on huomattavasti muita ryhmiä parempi.

Sitten ne huolenaiheeni. Paljon palveluita käyttävien ihmisten tilanne saattaa tässä uudistuksessa jopa heikentyä nykyisestään, erityisesti jos tehokasta palvelunohjausta ei onnistuta kehittämään ja mahdollisesti vaikka onnistuttaisiinkin, koska palvelut hajoavat niin monen eri tahon toteutettavaksi. Nämä ihmiset tarvitsevat paljon sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluita ja on harmillista, että uudistuksen alkuperäinen tavoite paremmasta sote-palveluiden integraatiosta ei näytä olevan toteutumassa. Samaan asiaan liittyen: pidän erittäin epätodennäköisenä, että hallituksen säästötavoite 3 miljardia euroa voisi mitenkään toteutua. Kun ottaa vielä huomioon väestön maantieteellisen jakautumisen, niin Uudenmaan tulisi säästää jopa miljardi. Samaan aikaan väestö kuitenkin vanhenee ja hoidot kehittyvät ja samalla kallistuvat.

Toivon todella, että pyrimme omissa verkostoissamme vaikuttamaan siihen, että tämä uudistus ei säästötavoitteiden takia lopulta johda merkittäviin asiakasmaksujen nostoihin. Koska aika epärealistiselta vaikuttaa, että samaan aikaan palveluiden saatavuutta kyettäisiin parantamaan ja saamaan aikaiseksi miljardisäästöt. Mikäli asiakasmaksut lähtevät nousuun, niin samalla tuhotaan hyvinvointivaltion perusajatusta kaikkien saatavilla olevasta terveydenhuollosta ja paradoksaalisesti saatavuus huononee, koska kaikilla ei olekaan enää varaa hoitoon. Pelkkiä terveyskeskusmaksuja on jo nyt ulosotossa noin 90 000 suomalaisella.

Kaiken kaikkiaan toivon, että hallitus huomioi Espoon lausunnon erinomaiset havainnot ja kommentit.


Valtuusto hyväksyi toivomukseni itsemurhien ehkäisytyöstä

Alla valtuustopuheeni Espoon turvallisuusohjelmasta. Valtuusto hyväksyi toivomukseni itsemurhien ehkäistyön sisällyttämisestä ohjelmaan yksimielisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Espoo on kokoluokkaansa nähden huomattavan turvallinen eurooppalainen kaupunki. Meillä on vähän rikollisuutta ja vakavia onnettomuuksia.

Ohjelmaa lukiessani mietin erityisesti kahta toisiinsa nivoutuvaa asiaa: syrjäytymisen ehkäisyä sekä itsemurhien ehkäisyä. Tätä mielestäni erinomaista ohjelmaa lukiessani pohdin myös yhteiskunnan polarisoitumista.

On todennäköistä, että suomalainen yhteiskunta polarisoituu nykyistä enemmän ja tämä koskee myös espoolaisia. Osalla ihmisistä menee entistä paremmin, osa nuorista on entistä kyvykkäämpiä kun taas toiset jäävät peruskoulun jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle, osa vanhuksista saa elää edeltäjiään pidemmän ja terveemmän elämän. Joidenkin ihmisten työurat ovat aiempaa katkonaisempia, toisilla on enemmän turvaa antavaa omaisuutta. Toisilla on paremmat sosiaaliset suhteet ja toiset kärsivät yksinäisyydestä. Toiset joutuvat kokemaan rasismia ja väkivallan uhkaa kantaväestön taholta, toiset taas näkevät jokaisen maahanmuuttajan uhkana.

Kaikkien mukanapitämiseksi tarvitsemme keskinäisen luottamuksen vahvistamista.

Turvallisuusohjelman merkitys on paitsi käytännön toimenpiteissä niin myös sen pohdinnan ylläpitämisessä, että miten me edistämme tämän kaupungin todellista ja koettua turvallisuutta? Toivon, että tämä on asia, jota kyetään edistämään kiihkottomasti, mutta asiaan paneutuen. Syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vastaista työtä tulee tehdä useilla eri politiikan sektorilla alkaen työvoimapolitiikasta, terveyden edistämiseen ja kaupunkisuunnitteluun. Eriarvoisuuden torjumisesta hyötyvät kaikki väestöryhmät.

Syrjäytymistä torjumalla ehkäisemme samalla myös itsemurhia. Vaikka turvallisuusohjelman tiimoilta voi syntyä raflaavia otsikoita ja kärkästä puhetta, niin todennäköisin vakava uhka espoolaiselle on usein hän itse. Itsetuhoisia ajatuksia kokevien tulisi saada välittömästi ja riittävän usein tehokasta apua. Hyvä masennuksen ja päihdeongelmien hoito ehkäisee itsemurhia, kuten myös muun muassa koulukiusaamiseen puuttuminen sekä itsemurhavaarassa olevia ihmisiä kohtaavien ammattiryhmien kouluttaminen. Haluaisinkin, että myös itsemurhien ehkäisy muistetaan turvallisuussuunnitelman toteuttamisessa. Suomessa on kertaalleen ollut tehokas itsemurhien ehkäisyohjelma, joka toivottavasti jollain aikavälillä käynnistetään uudelleen. Sitä ennen ja sen jälkeenkin työtä on kuitenkin tehtävä kaupunkitasolla. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu myös kunnan tehtäviin sote-uudistuksen jälkeenkin.

Jätän tässä yhteydessä toivomuksen, joka on jaettu teille numerolla 1
Toivomus kuuluu näin
Myös vakava masennus, muut mielenterveyden häiriöt sekä epätoivon kokemukset uhkaavat joidenkin espoolaisten turvallisuutta.
Kaupunginvaltuusto toivoo, että Espoo tekee aktiivista, suunnitelmallista ja moniammatillista työtä itsemurhien ehkäisemiseksi.


Valtuusto hyväksyi toivomukseni itsemurhien ehkäisytyöstä

Alla valtuustopuheeni Espoon turvallisuusohjelmasta. Valtuusto hyväksyi toivomukseni itsemurhien ehkäistyön sisällyttämisestä ohjelmaan yksimielisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Espoo on kokoluokkaansa nähden huomattavan turvallinen eurooppalainen kaupunki. Meillä on vähän rikollisuutta ja vakavia onnettomuuksia.

Ohjelmaa lukiessani mietin erityisesti kahta toisiinsa nivoutuvaa asiaa: syrjäytymisen ehkäisyä sekä itsemurhien ehkäisyä. Tätä mielestäni erinomaista ohjelmaa lukiessani pohdin myös yhteiskunnan polarisoitumista.

On todennäköistä, että suomalainen yhteiskunta polarisoituu nykyistä enemmän ja tämä koskee myös espoolaisia. Osalla ihmisistä menee entistä paremmin, osa nuorista on entistä kyvykkäämpiä kun taas toiset jäävät peruskoulun jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle, osa vanhuksista saa elää edeltäjiään pidemmän ja terveemmän elämän. Joidenkin ihmisten työurat ovat aiempaa katkonaisempia, toisilla on enemmän turvaa antavaa omaisuutta. Toisilla on paremmat sosiaaliset suhteet ja toiset kärsivät yksinäisyydestä. Toiset joutuvat kokemaan rasismia ja väkivallan uhkaa kantaväestön taholta, toiset taas näkevät jokaisen maahanmuuttajan uhkana.

Kaikkien mukanapitämiseksi tarvitsemme keskinäisen luottamuksen vahvistamista.

Turvallisuusohjelman merkitys on paitsi käytännön toimenpiteissä niin myös sen pohdinnan ylläpitämisessä, että miten me edistämme tämän kaupungin todellista ja koettua turvallisuutta? Toivon, että tämä on asia, jota kyetään edistämään kiihkottomasti, mutta asiaan paneutuen. Syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vastaista työtä tulee tehdä useilla eri politiikan sektorilla alkaen työvoimapolitiikasta, terveyden edistämiseen ja kaupunkisuunnitteluun. Eriarvoisuuden torjumisesta hyötyvät kaikki väestöryhmät.

Syrjäytymistä torjumalla ehkäisemme samalla myös itsemurhia. Vaikka turvallisuusohjelman tiimoilta voi syntyä raflaavia otsikoita ja kärkästä puhetta, niin todennäköisin vakava uhka espoolaiselle on usein hän itse. Itsetuhoisia ajatuksia kokevien tulisi saada välittömästi ja riittävän usein tehokasta apua. Hyvä masennuksen ja päihdeongelmien hoito ehkäisee itsemurhia, kuten myös muun muassa koulukiusaamiseen puuttuminen sekä itsemurhavaarassa olevia ihmisiä kohtaavien ammattiryhmien kouluttaminen. Haluaisinkin, että myös itsemurhien ehkäisy muistetaan turvallisuussuunnitelman toteuttamisessa. Suomessa on kertaalleen ollut tehokas itsemurhien ehkäisyohjelma, joka toivottavasti jollain aikavälillä käynnistetään uudelleen. Sitä ennen ja sen jälkeenkin työtä on kuitenkin tehtävä kaupunkitasolla. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu myös kunnan tehtäviin sote-uudistuksen jälkeenkin.

Jätän tässä yhteydessä toivomuksen, joka on jaettu teille numerolla 1
Toivomus kuuluu näin
Myös vakava masennus, muut mielenterveyden häiriöt sekä epätoivon kokemukset uhkaavat joidenkin espoolaisten turvallisuutta.
Kaupunginvaltuusto toivoo, että Espoo tekee aktiivista, suunnitelmallista ja moniammatillista työtä itsemurhien ehkäisemiseksi.