Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Kuka saa puhua kotihoidontuesta?

Keskustelimme tänään kotihoidontuesta ja Espoo-lisästä Espoon kaupunginvaltuustossa kahden valtuutetun tekemän valtuustokysymyksen pohjalta.

Ennen ja jälkeen yhteensä kolmen eri puolueen yksittäiset edustajat ovat kommentoineet sitä, että kysymyksen tehneet valtuutetut ovat lapsettomia. Ja tehneet sen jälkeen selväksi, että heidän mukaansa lapsettomilla ei ole oikeutta ottaa kantaa asiaan.

Kukaan ei sano, että vanhusten palveluista ei saa puhua, jos ei ole itse vanha. Ja niin edelleen. Tuo edellä mainittu periaate tuottaisi nopeasti aivan kaheleita tilanteita. Ja on ihan demokratian periaatteiden vastainen.

On kiinnostavaa, miten jotkut asiat herättävät niin paljon tunteita, että niiden pohjalta voi sanoa vaikka mitä oikeastaan hyvin asiatonta. Miten tunteet ylipäätänsä vaikuttavat poliittiseen keskusteluun ja tiettyihin teemoihin.

Ja miten ajatus kokemusasiantuntijuudesta on joskus ongelmallinen. Sitä pitää arvostaa - esimerkiksi käyttäjäkokemusten huomioiminen palvelujen kehittämisessä. Mutta minusta on myös arvostettava tieteellistä tietoa, perehtymistä ja sitä, että kaiken tiedon ei tarvitse perustua itse koettuun.

Me ehkä elämme nyt jälleen aikaa, jolloin ihmisen omat kokemukset ja tunteet ovat kovassa arvossa tietopohjaisen politiikan ja analyyttisen ajattelun arvostamisen sijaan.

Ja se on joskus aika rasittavaa.

Keskustelimme tänään kotihoidontuesta ja Espoo-lisästä Espoon kaupunginvaltuustossa kahden valtuutetun tekemän valtuustokysymyksen pohjalta.

Ennen ja jälkeen yhteensä kolmen eri puolueen yksittäiset edustajat ovat kommentoineet sitä, että kysymyksen tehneet valtuutetut ovat lapsettomia. Ja tehneet sen jälkeen selväksi, että heidän mukaansa lapsettomilla ei ole oikeutta ottaa kantaa asiaan.

Kukaan ei sano, että vanhusten palveluista ei saa puhua, jos ei ole itse vanha. Ja niin edelleen. Tuo edellä mainittu periaate tuottaisi nopeasti aivan kaheleita tilanteita. Ja on ihan demokratian periaatteiden vastainen.

On kiinnostavaa, miten jotkut asiat herättävät niin paljon tunteita, että niiden pohjalta voi sanoa vaikka mitä oikeastaan hyvin asiatonta. Miten tunteet ylipäätänsä vaikuttavat poliittiseen keskusteluun ja tiettyihin teemoihin.

Ja miten ajatus kokemusasiantuntijuudesta on joskus ongelmallinen. Sitä pitää arvostaa - esimerkiksi käyttäjäkokemusten huomioiminen palvelujen kehittämisessä. Mutta minusta on myös arvostettava tieteellistä tietoa, perehtymistä ja sitä, että kaiken tiedon ei tarvitse perustua itse koettuun.

Me ehkä elämme nyt jälleen aikaa, jolloin ihmisen omat kokemukset ja tunteet ovat kovassa arvossa tietopohjaisen politiikan ja analyyttisen ajattelun arvostamisen sijaan.

Ja se on joskus aika rasittavaa.

Kuka saa puhua kotihoidontuesta?

Keskustelimme tänään kotihoidontuesta ja Espoo-lisästä Espoon kaupunginvaltuustossa kahden valtuutetun tekemän valtuustokysymyksen pohjalta.

Ennen ja jälkeen yhteensä kolmen eri puolueen yksittäiset edustajat ovat kommentoineet sitä, että kysymyksen tehneet valtuutetut ovat lapsettomia. Ja tehneet sen jälkeen selväksi, että heidän mukaansa lapsettomilla ei ole oikeutta ottaa kantaa asiaan.

Kukaan ei sano, että vanhusten palveluista ei saa puhua, jos ei ole itse vanha. Ja niin edelleen. Tuo edellä mainittu periaate tuottaisi nopeasti aivan kaheleita tilanteita. Ja on ihan demokratian periaatteiden vastainen.

On kiinnostavaa, miten jotkut asiat herättävät niin paljon tunteita, että niiden pohjalta voi sanoa vaikka mitä oikeastaan hyvin asiatonta. Miten tunteet ylipäätänsä vaikuttavat poliittiseen keskusteluun ja tiettyihin teemoihin.

Ja miten ajatus kokemusasiantuntijuudesta on joskus ongelmallinen. Sitä pitää arvostaa - esimerkiksi käyttäjäkokemusten huomioiminen palvelujen kehittämisessä. Mutta minusta on myös arvostettava tieteellistä tietoa, perehtymistä ja sitä, että kaiken tiedon ei tarvitse perustua itse koettuun.

Me ehkä elämme nyt jälleen aikaa, jolloin ihmisen omat kokemukset ja tunteet ovat kovassa arvossa tietopohjaisen politiikan ja analyyttisen ajattelun arvostamisen sijaan.

Ja se on joskus aika rasittavaa.

Keskustelimme tänään kotihoidontuesta ja Espoo-lisästä Espoon kaupunginvaltuustossa kahden valtuutetun tekemän valtuustokysymyksen pohjalta.

Ennen ja jälkeen yhteensä kolmen eri puolueen yksittäiset edustajat ovat kommentoineet sitä, että kysymyksen tehneet valtuutetut ovat lapsettomia. Ja tehneet sen jälkeen selväksi, että heidän mukaansa lapsettomilla ei ole oikeutta ottaa kantaa asiaan.

Kukaan ei sano, että vanhusten palveluista ei saa puhua, jos ei ole itse vanha. Ja niin edelleen. Tuo edellä mainittu periaate tuottaisi nopeasti aivan kaheleita tilanteita. Ja on ihan demokratian periaatteiden vastainen.

On kiinnostavaa, miten jotkut asiat herättävät niin paljon tunteita, että niiden pohjalta voi sanoa vaikka mitä oikeastaan hyvin asiatonta. Miten tunteet ylipäätänsä vaikuttavat poliittiseen keskusteluun ja tiettyihin teemoihin.

Ja miten ajatus kokemusasiantuntijuudesta on joskus ongelmallinen. Sitä pitää arvostaa - esimerkiksi käyttäjäkokemusten huomioiminen palvelujen kehittämisessä. Mutta minusta on myös arvostettava tieteellistä tietoa, perehtymistä ja sitä, että kaiken tiedon ei tarvitse perustua itse koettuun.

Me ehkä elämme nyt jälleen aikaa, jolloin ihmisen omat kokemukset ja tunteet ovat kovassa arvossa tietopohjaisen politiikan ja analyyttisen ajattelun arvostamisen sijaan.

Ja se on joskus aika rasittavaa.

Valtuustopuheeni esteettömyysohjelmasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Lue myös nämä

Valtuustopuheeni esteettömyysohjelmasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.

Lue myös nämä