Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Sote-uudistusta, asiakasmaksuja ja sijoitettujen lasten perhehoidon palkkioita Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa



Isoimpina asioina sosiaali- ja terveyslautakunnan 7.1.2016 kokouksessa olivat sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen 30% korotukset sekä Espoon lausunto itsehallintojaon perusteista ja sote-uudistuksen askelmerkeistä. Näiden lisäksi muun muassa korotimme lasten sijaishuollon perhehoidon korvauksia sekä myönsimme järjestöavustukset. Tässä muutamia ajatuksiani kokousaiheista.

ASIAKASMAKSUJEN KOROTUKSET

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tasasuuruisiin asiakasmaksuihin (yhteensä 38 eri maksua, jotka eivät siis skaalaudu asiakkaiden tulojen mukaan, mm. terveyskeskusmaksu, poliklinikkamaksut jne) tehdään indeksikorotukset joka toinen vuosi. Vuoden 2015 alusta maksuihin tehtiin 9,4% erilliskorotus ja loppusyksystä 2015 hallitus päätti korottaa maksujen enimmäismäärää vielä 27,5%:lla (+ indeksikorotukset) tämän vuoden alusta alkaen. Kunnat saavat siis itse päättää, perivätkö maksut enimmäismäärän mukaan, mutta näin on ollut tapana tehdä. Tämän ohella päätösesityksessä muun muassa esitettiin käyntimaksun perustamista myös hoitajakäynneille.

Kyllä, kunnat tarvitsevat kipeästi lisätuloja. Kyllä, nämä maksut olivat sisällä sosiaali- ja terveystoimen budjetissa, joskin meillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa asiaan valmisteluvaiheessa. Kyllä, tulojen vähennys budjetista on hankala asia. Kyllä, terveyskeskusmaksujen kohdalla Espoossa on käytössä kohtuullisen kattava maksuvapautuslista, joka tulisi myös hoitajamaksun kohdalla käyttöön.

Mutta. Kyseessä on aivan merkittävän isot korotukset yksilön maksurasitteeseen. Suomi loittonee päätöksellä entisestään esimerkiksi Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta suhteessa siihen, paljonko sairas henkilö maksaa hoidostaan. Samaan aikaan näiden maksukorotusten kanssa tulee muita sairaisiin ja usein pienituloisiin vaikuttavia muutoksia liittyen esimerkiksi lääkekustannuksiin ja kuljetusten omavastuusummiin. Kokonaisuudessaan siis leikkaukset osuvat nimenomaan valmiiksi huonossa tilanteessa oleviin ihmisiin niin, että usean eri palvelun omavastuusumma/käyttömaksu kasvaa samaan aikaan. Hallitus valmisteli asetuksen muutoksen kiireellä ja teettämättä vaikuttavuusarvioita.

Jos minä tarvitsen lääkäriä, niin soitan yksityiselle lääkäriasemalle ja aika järjestyy samantien. Kirjaudun KELA-kortilla sisään ja lähtiessäni en maksa mitään, palkassani tosin olen osallistunut kustannuksiin. Olen työterveyshuollon piirissä. Jos tarvitsen lääkkeitä, niin ostan ne. Olen työssäkäyvä ihminen. Jos sairastuisin vakavasti tai jäisin työttömäksi, tilanne voisi olla toinen.

Eräs ystäväni sanoi joskus T.S Eliotin runon Hollow men" not with a bang / but a whimper" -säkeitä mukaillen, että hyvinvointivaltio ei lopu pamauksesta, vaan hiipuu hiljaa. Hyvinvointivaltion ideana on ollut, että kaikilla on mahdollisuus opiskeluun, terveydenhuoltoon ja niin edelleen ja kaikki osallistuvat kustannuksiin kykyjensä mukaan. Jos ihminen sairastuu, pienituloisuus ei estä hoidon saamista. Ajatukset lukukausimaksuista tai korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut sotivat tätä vastaan. Kyllä, meillä on edelleen toimeentulotuki, mutta se on viimesijainen etuus ja sen varaan putoavien ihmisten määrää ei pidä kasvattaa, koska toimeentulotuelle putoaminen hankaloittaa ihmisten mahdollisuuksia kohentaa omaa tilannettaan sekä tuen myöntäminen maksaa ja on byrokraattista. Esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset myös jättävät ennemmin herkästi lääkkeet ostamatta kuin lähtevät hakemaan toimeentulotukea. Suomessa on jo nyt aivan riittävästi ihmisiä, joita köyhyys koskettaa.

Huonossa taloustilanteessa pitää pyrkiä torjumaan eriarvoisuuskehitystä kasvavine terveyseroineen. Asiakasmaksujen nostaminen tai hoitajamaksujen asettaminen toimii tätä vastaan. Valtakunnallisesti terveyskeskusmaksut menevät yhä useammin perintään. Ihmisten on saatava nopeammin, ei vaikeammin apua terveysongelmiinsa. Mitä tulee niihin ihmisiin, jotka hakevat terveyskeskuksista apua esimerkiksi yksinäisyyteen tai hakeutuvat lääkäriin flunssan takia ilman varsinaista lääkärintarvetta, niin näiden ihmisten käyttäytymiseen on puututtava informaation jakamisella eikä asettamalla uusia tai korkeampia maksuja. On tärkeää, että lääkäriin ei hakeuduta turhaan, mutta yhtä tärkeää on, että varallisuus ei vaikuta lääkärille hakeutumiseen yhtään nykyistä useammin. Varallisuuden merkitys lääkäriinpääsylle on jo nyt Suomessa kansainvälisesti katsottuna hämmästyttävän iso.

Lautakunnan enemmistö päätyi palauttamaan asiakasmaksut valmisteluun sillä evästyksellä, että niihin tehdään pelkät indeksikorotukset. Olen tähän erittäin tyytyväinen.


SOTE-UUDISTUS -LAUSUNTO

Sote-uudistus etenee jälleen, viimeinkin, ehkä, omia polkujaan. Jaan Espoon lausuntopohjassa esitetyn huomion, että Uudellemaalle kerta kaikkiaan tarvitaan erillisratkaisu. Meillä ei ole täällä samoja ongelmia kuin pienissä maakunnissa. Väestöpohjat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ovat aivan riittäviä. Pahimmillaan sote-ratkaisusta voi nykyisellä kehityskululla seurata Uudellemaalle aivan liian isoja hallittavia alueita tai asioita. Lähtökohtana pitäisi olla se, että jokaisella alueella ratkotaan kyseiselle alueelle ominaisia ongelmia eikä että Uusimaa ja Kainuu saavat samanlaisen kohtelun. Uusimaa on väestömäärältään 23 kertaa isompi kuin pienin maakunta ja pelkästään Espoo on asukasluvultaan suurempi kuin 13 ehdotetusta 18:sta itsehallintoalueesta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota tarvitaan - ihmisten on saatava nykyistä helpommin ja nopeammin erikoislääkäritasoista hoitoa-, mutta on tarkasti pohdittava, miten tämä käytännössä toteutuu. Kokouksessa toin myös esille sen, että uudistus ja sen ympärillä käyty keskustelu on ollut hyvin terveyspalvelulähtöistä, koska sosiaalipalvelut ollaan kuitenkin myös ymppäämässä mukaan, niin niiden asemaan tulisi kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Lausunnon käsittely jatkuu viikon päästä kaupunginhallituksessa.

PERHEHOIDON PALKKIOIDEN KOROTTAMINEN

Kokouksessa päätimme myös korottaa huostaanotettujen lasten sijaisperheiden saamia palkkioita. Kunnan kannattaa satsata huostaanotettujen lasten sijaisperheiden rekrytointiin. Ostopalveluna perhehoito tulee paljon kalliimmaksi ja laitoshoitona kulut ovat tähtitieteellisiä. (Yhden kahdeksanvuotiaan lapsen laitossijoitus täysi-ikäisyyteen asti maksaa yli miljoona euroa.)
Kunnan kannattaa tietenkin myös panostaa huostaanottojen ennaltaehkäisyyn tarjoamalla esimerkiksi kotiapua, tehostettua perhetyötä ja hyviä päihde- ja mielenterveyspalveluja. Silti huostaanottoihin joudutaan päätymään. Silloin perhehoito on paitsi kustannustehokkainta, niin myös lapselle paras vaihtoehto. Lapsen koti on perheessä. Kiintymyssuhteen muodostamiseksi ja lapsen tukemiseksi toisen vanhemmista on hyvä voida jäädä alussa vähintään vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja siihen tarvitaan rahaa.

Vaikeiten oireileville tai vähän vanhemmille lapsille saatetaan tarvita niin raskasta tukea, että laitossijoitus on tietenkin tarpeen tai vähintään ammatillinen perhekoti. Myös muut sijaisperheet sekä vanhemmat, joiden lapsi on huostaanotettu, tarvitsevat tukea.

Kokouksessa toin esille sitä, että kannatan kyllä palkkioiden korotuksia, mutta mielestäni Espoon olisi pyrittävä omalta osaltaan edistämään sitä, että avoimet adoptiot yleistyisivät palkkioperusteisen sijaishuollon sijasta Suomessa. Siis lapsien yhteys biologisiin vanhempiin säilyisi, mutta lapsen koti olisi pysyvästi uudessa perheessä ja perheelle ei enää maksettaisi lapsen hoitamisesta, vaan lapsi adoptoitaisiin omaksi. Sijaishuolto on nyt äärimmäisen kallista eikä palvele lasten oikeutta pysyviin vanhempiin ja kotiin. Kerran vuodessa tarkastellaan, että onko edellytyksiä kotiin palaamiselle.

Tietenkin on epätodennäköistä, että esimerkiksi ensimmäisen kerran varhaisteini-iässä huostaanotetuille nuorille löytyisi adoptiokotia ja missään nimessä ei olisi tarkoitus, että esimerkiksi vanhemman somaattisen sairauden tai lapsen vanhemmista riippumattoman käytöshäiriön takia päädyttäisiin adoptioon. Mutta tilanteissa, joissa lapsen vanhempi on esimerkiksi syyllistynyt lapsen toistuvaan pahoinpitelyyn ja räikeään hyvinvoinnin laiminlyöntiin eikä ole useamman vuoden kuluessa kyennyt muuttamaan käytöstään, niin olisi mielestäni aiheellista pohtia, olisiko mahdollisesti jo taaperona huostaanotetun lapsen etu tulla pysyvästi adoptoiduksi niin, että tapaamisoikeus vanhempaan säilyisi. Näin tapahtuu nykyäänkin joskus, mutta se on hyvin harvinaista.




Isoimpina asioina sosiaali- ja terveyslautakunnan 7.1.2016 kokouksessa olivat sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen 30% korotukset sekä Espoon lausunto itsehallintojaon perusteista ja sote-uudistuksen askelmerkeistä. Näiden lisäksi muun muassa korotimme lasten sijaishuollon perhehoidon korvauksia sekä myönsimme järjestöavustukset. Tässä muutamia ajatuksiani kokousaiheista.

ASIAKASMAKSUJEN KOROTUKSET

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tasasuuruisiin asiakasmaksuihin (yhteensä 38 eri maksua, jotka eivät siis skaalaudu asiakkaiden tulojen mukaan, mm. terveyskeskusmaksu, poliklinikkamaksut jne) tehdään indeksikorotukset joka toinen vuosi. Vuoden 2015 alusta maksuihin tehtiin 9,4% erilliskorotus ja loppusyksystä 2015 hallitus päätti korottaa maksujen enimmäismäärää vielä 27,5%:lla (+ indeksikorotukset) tämän vuoden alusta alkaen. Kunnat saavat siis itse päättää, perivätkö maksut enimmäismäärän mukaan, mutta näin on ollut tapana tehdä. Tämän ohella päätösesityksessä muun muassa esitettiin käyntimaksun perustamista myös hoitajakäynneille.

Kyllä, kunnat tarvitsevat kipeästi lisätuloja. Kyllä, nämä maksut olivat sisällä sosiaali- ja terveystoimen budjetissa, joskin meillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa asiaan valmisteluvaiheessa. Kyllä, tulojen vähennys budjetista on hankala asia. Kyllä, terveyskeskusmaksujen kohdalla Espoossa on käytössä kohtuullisen kattava maksuvapautuslista, joka tulisi myös hoitajamaksun kohdalla käyttöön.

Mutta. Kyseessä on aivan merkittävän isot korotukset yksilön maksurasitteeseen. Suomi loittonee päätöksellä entisestään esimerkiksi Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta suhteessa siihen, paljonko sairas henkilö maksaa hoidostaan. Samaan aikaan näiden maksukorotusten kanssa tulee muita sairaisiin ja usein pienituloisiin vaikuttavia muutoksia liittyen esimerkiksi lääkekustannuksiin ja kuljetusten omavastuusummiin. Kokonaisuudessaan siis leikkaukset osuvat nimenomaan valmiiksi huonossa tilanteessa oleviin ihmisiin niin, että usean eri palvelun omavastuusumma/käyttömaksu kasvaa samaan aikaan. Hallitus valmisteli asetuksen muutoksen kiireellä ja teettämättä vaikuttavuusarvioita.

Jos minä tarvitsen lääkäriä, niin soitan yksityiselle lääkäriasemalle ja aika järjestyy samantien. Kirjaudun KELA-kortilla sisään ja lähtiessäni en maksa mitään, palkassani tosin olen osallistunut kustannuksiin. Olen työterveyshuollon piirissä. Jos tarvitsen lääkkeitä, niin ostan ne. Olen työssäkäyvä ihminen. Jos sairastuisin vakavasti tai jäisin työttömäksi, tilanne voisi olla toinen.

Eräs ystäväni sanoi joskus T.S Eliotin runon Hollow men" not with a bang / but a whimper" -säkeitä mukaillen, että hyvinvointivaltio ei lopu pamauksesta, vaan hiipuu hiljaa. Hyvinvointivaltion ideana on ollut, että kaikilla on mahdollisuus opiskeluun, terveydenhuoltoon ja niin edelleen ja kaikki osallistuvat kustannuksiin kykyjensä mukaan. Jos ihminen sairastuu, pienituloisuus ei estä hoidon saamista. Ajatukset lukukausimaksuista tai korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut sotivat tätä vastaan. Kyllä, meillä on edelleen toimeentulotuki, mutta se on viimesijainen etuus ja sen varaan putoavien ihmisten määrää ei pidä kasvattaa, koska toimeentulotuelle putoaminen hankaloittaa ihmisten mahdollisuuksia kohentaa omaa tilannettaan sekä tuen myöntäminen maksaa ja on byrokraattista. Esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset myös jättävät ennemmin herkästi lääkkeet ostamatta kuin lähtevät hakemaan toimeentulotukea. Suomessa on jo nyt aivan riittävästi ihmisiä, joita köyhyys koskettaa.

Huonossa taloustilanteessa pitää pyrkiä torjumaan eriarvoisuuskehitystä kasvavine terveyseroineen. Asiakasmaksujen nostaminen tai hoitajamaksujen asettaminen toimii tätä vastaan. Valtakunnallisesti terveyskeskusmaksut menevät yhä useammin perintään. Ihmisten on saatava nopeammin, ei vaikeammin apua terveysongelmiinsa. Mitä tulee niihin ihmisiin, jotka hakevat terveyskeskuksista apua esimerkiksi yksinäisyyteen tai hakeutuvat lääkäriin flunssan takia ilman varsinaista lääkärintarvetta, niin näiden ihmisten käyttäytymiseen on puututtava informaation jakamisella eikä asettamalla uusia tai korkeampia maksuja. On tärkeää, että lääkäriin ei hakeuduta turhaan, mutta yhtä tärkeää on, että varallisuus ei vaikuta lääkärille hakeutumiseen yhtään nykyistä useammin. Varallisuuden merkitys lääkäriinpääsylle on jo nyt Suomessa kansainvälisesti katsottuna hämmästyttävän iso.

Lautakunnan enemmistö päätyi palauttamaan asiakasmaksut valmisteluun sillä evästyksellä, että niihin tehdään pelkät indeksikorotukset. Olen tähän erittäin tyytyväinen.


SOTE-UUDISTUS -LAUSUNTO

Sote-uudistus etenee jälleen, viimeinkin, ehkä, omia polkujaan. Jaan Espoon lausuntopohjassa esitetyn huomion, että Uudellemaalle kerta kaikkiaan tarvitaan erillisratkaisu. Meillä ei ole täällä samoja ongelmia kuin pienissä maakunnissa. Väestöpohjat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ovat aivan riittäviä. Pahimmillaan sote-ratkaisusta voi nykyisellä kehityskululla seurata Uudellemaalle aivan liian isoja hallittavia alueita tai asioita. Lähtökohtana pitäisi olla se, että jokaisella alueella ratkotaan kyseiselle alueelle ominaisia ongelmia eikä että Uusimaa ja Kainuu saavat samanlaisen kohtelun. Uusimaa on väestömäärältään 23 kertaa isompi kuin pienin maakunta ja pelkästään Espoo on asukasluvultaan suurempi kuin 13 ehdotetusta 18:sta itsehallintoalueesta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota tarvitaan - ihmisten on saatava nykyistä helpommin ja nopeammin erikoislääkäritasoista hoitoa-, mutta on tarkasti pohdittava, miten tämä käytännössä toteutuu. Kokouksessa toin myös esille sen, että uudistus ja sen ympärillä käyty keskustelu on ollut hyvin terveyspalvelulähtöistä, koska sosiaalipalvelut ollaan kuitenkin myös ymppäämässä mukaan, niin niiden asemaan tulisi kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Lausunnon käsittely jatkuu viikon päästä kaupunginhallituksessa.

PERHEHOIDON PALKKIOIDEN KOROTTAMINEN

Kokouksessa päätimme myös korottaa huostaanotettujen lasten sijaisperheiden saamia palkkioita. Kunnan kannattaa satsata huostaanotettujen lasten sijaisperheiden rekrytointiin. Ostopalveluna perhehoito tulee paljon kalliimmaksi ja laitoshoitona kulut ovat tähtitieteellisiä. (Yhden kahdeksanvuotiaan lapsen laitossijoitus täysi-ikäisyyteen asti maksaa yli miljoona euroa.)
Kunnan kannattaa tietenkin myös panostaa huostaanottojen ennaltaehkäisyyn tarjoamalla esimerkiksi kotiapua, tehostettua perhetyötä ja hyviä päihde- ja mielenterveyspalveluja. Silti huostaanottoihin joudutaan päätymään. Silloin perhehoito on paitsi kustannustehokkainta, niin myös lapselle paras vaihtoehto. Lapsen koti on perheessä. Kiintymyssuhteen muodostamiseksi ja lapsen tukemiseksi toisen vanhemmista on hyvä voida jäädä alussa vähintään vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja siihen tarvitaan rahaa.

Vaikeiten oireileville tai vähän vanhemmille lapsille saatetaan tarvita niin raskasta tukea, että laitossijoitus on tietenkin tarpeen tai vähintään ammatillinen perhekoti. Myös muut sijaisperheet sekä vanhemmat, joiden lapsi on huostaanotettu, tarvitsevat tukea.

Kokouksessa toin esille sitä, että kannatan kyllä palkkioiden korotuksia, mutta mielestäni Espoon olisi pyrittävä omalta osaltaan edistämään sitä, että avoimet adoptiot yleistyisivät palkkioperusteisen sijaishuollon sijasta Suomessa. Siis lapsien yhteys biologisiin vanhempiin säilyisi, mutta lapsen koti olisi pysyvästi uudessa perheessä ja perheelle ei enää maksettaisi lapsen hoitamisesta, vaan lapsi adoptoitaisiin omaksi. Sijaishuolto on nyt äärimmäisen kallista eikä palvele lasten oikeutta pysyviin vanhempiin ja kotiin. Kerran vuodessa tarkastellaan, että onko edellytyksiä kotiin palaamiselle.

Tietenkin on epätodennäköistä, että esimerkiksi ensimmäisen kerran varhaisteini-iässä huostaanotetuille nuorille löytyisi adoptiokotia ja missään nimessä ei olisi tarkoitus, että esimerkiksi vanhemman somaattisen sairauden tai lapsen vanhemmista riippumattoman käytöshäiriön takia päädyttäisiin adoptioon. Mutta tilanteissa, joissa lapsen vanhempi on esimerkiksi syyllistynyt lapsen toistuvaan pahoinpitelyyn ja räikeään hyvinvoinnin laiminlyöntiin eikä ole useamman vuoden kuluessa kyennyt muuttamaan käytöstään, niin olisi mielestäni aiheellista pohtia, olisiko mahdollisesti jo taaperona huostaanotetun lapsen etu tulla pysyvästi adoptoiduksi niin, että tapaamisoikeus vanhempaan säilyisi. Näin tapahtuu nykyäänkin joskus, mutta se on hyvin harvinaista.


Sote-uudistusta, asiakasmaksuja ja sijoitettujen lasten perhehoidon palkkioita Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa



Isoimpina asioina sosiaali- ja terveyslautakunnan 7.1.2016 kokouksessa olivat sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen 30% korotukset sekä Espoon lausunto itsehallintojaon perusteista ja sote-uudistuksen askelmerkeistä. Näiden lisäksi muun muassa korotimme lasten sijaishuollon perhehoidon korvauksia sekä myönsimme järjestöavustukset. Tässä muutamia ajatuksiani kokousaiheista.

ASIAKASMAKSUJEN KOROTUKSET

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tasasuuruisiin asiakasmaksuihin (yhteensä 38 eri maksua, jotka eivät siis skaalaudu asiakkaiden tulojen mukaan, mm. terveyskeskusmaksu, poliklinikkamaksut jne) tehdään indeksikorotukset joka toinen vuosi. Vuoden 2015 alusta maksuihin tehtiin 9,4% erilliskorotus ja loppusyksystä 2015 hallitus päätti korottaa maksujen enimmäismäärää vielä 27,5%:lla (+ indeksikorotukset) tämän vuoden alusta alkaen. Kunnat saavat siis itse päättää, perivätkö maksut enimmäismäärän mukaan, mutta näin on ollut tapana tehdä. Tämän ohella päätösesityksessä muun muassa esitettiin käyntimaksun perustamista myös hoitajakäynneille.

Kyllä, kunnat tarvitsevat kipeästi lisätuloja. Kyllä, nämä maksut olivat sisällä sosiaali- ja terveystoimen budjetissa, joskin meillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa asiaan valmisteluvaiheessa. Kyllä, tulojen vähennys budjetista on hankala asia. Kyllä, terveyskeskusmaksujen kohdalla Espoossa on käytössä kohtuullisen kattava maksuvapautuslista, joka tulisi myös hoitajamaksun kohdalla käyttöön.

Mutta. Kyseessä on aivan merkittävän isot korotukset yksilön maksurasitteeseen. Suomi loittonee päätöksellä entisestään esimerkiksi Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta suhteessa siihen, paljonko sairas henkilö maksaa hoidostaan. Samaan aikaan näiden maksukorotusten kanssa tulee muita sairaisiin ja usein pienituloisiin vaikuttavia muutoksia liittyen esimerkiksi lääkekustannuksiin ja kuljetusten omavastuusummiin. Kokonaisuudessaan siis leikkaukset osuvat nimenomaan valmiiksi huonossa tilanteessa oleviin ihmisiin niin, että usean eri palvelun omavastuusumma/käyttömaksu kasvaa samaan aikaan. Hallitus valmisteli asetuksen muutoksen kiireellä ja teettämättä vaikuttavuusarvioita.

Jos minä tarvitsen lääkäriä, niin soitan yksityiselle lääkäriasemalle ja aika järjestyy samantien. Kirjaudun KELA-kortilla sisään ja lähtiessäni en maksa mitään, palkassani tosin olen osallistunut kustannuksiin. Olen työterveyshuollon piirissä. Jos tarvitsen lääkkeitä, niin ostan ne. Olen työssäkäyvä ihminen. Jos sairastuisin vakavasti tai jäisin työttömäksi, tilanne voisi olla toinen.

Eräs ystäväni sanoi joskus T.S Eliotin runon Hollow men" not with a bang / but a whimper" -säkeitä mukaillen, että hyvinvointivaltio ei lopu pamauksesta, vaan hiipuu hiljaa. Hyvinvointivaltion ideana on ollut, että kaikilla on mahdollisuus opiskeluun, terveydenhuoltoon ja niin edelleen ja kaikki osallistuvat kustannuksiin kykyjensä mukaan. Jos ihminen sairastuu, pienituloisuus ei estä hoidon saamista. Ajatukset lukukausimaksuista tai korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut sotivat tätä vastaan. Kyllä, meillä on edelleen toimeentulotuki, mutta se on viimesijainen etuus ja sen varaan putoavien ihmisten määrää ei pidä kasvattaa, koska toimeentulotuelle putoaminen hankaloittaa ihmisten mahdollisuuksia kohentaa omaa tilannettaan sekä tuen myöntäminen maksaa ja on byrokraattista. Esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset myös jättävät ennemmin herkästi lääkkeet ostamatta kuin lähtevät hakemaan toimeentulotukea. Suomessa on jo nyt aivan riittävästi ihmisiä, joita köyhyys koskettaa.

Huonossa taloustilanteessa pitää pyrkiä torjumaan eriarvoisuuskehitystä kasvavine terveyseroineen. Asiakasmaksujen nostaminen tai hoitajamaksujen asettaminen toimii tätä vastaan. Valtakunnallisesti terveyskeskusmaksut menevät yhä useammin perintään. Ihmisten on saatava nopeammin, ei vaikeammin apua terveysongelmiinsa. Mitä tulee niihin ihmisiin, jotka hakevat terveyskeskuksista apua esimerkiksi yksinäisyyteen tai hakeutuvat lääkäriin flunssan takia ilman varsinaista lääkärintarvetta, niin näiden ihmisten käyttäytymiseen on puututtava informaation jakamisella eikä asettamalla uusia tai korkeampia maksuja. On tärkeää, että lääkäriin ei hakeuduta turhaan, mutta yhtä tärkeää on, että varallisuus ei vaikuta lääkärille hakeutumiseen yhtään nykyistä useammin. Varallisuuden merkitys lääkäriinpääsylle on jo nyt Suomessa kansainvälisesti katsottuna hämmästyttävän iso.

Lautakunnan enemmistö päätyi palauttamaan asiakasmaksut valmisteluun sillä evästyksellä, että niihin tehdään pelkät indeksikorotukset. Olen tähän erittäin tyytyväinen.


SOTE-UUDISTUS -LAUSUNTO

Sote-uudistus etenee jälleen, viimeinkin, ehkä, omia polkujaan. Jaan Espoon lausuntopohjassa esitetyn huomion, että Uudellemaalle kerta kaikkiaan tarvitaan erillisratkaisu. Meillä ei ole täällä samoja ongelmia kuin pienissä maakunnissa. Väestöpohjat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ovat aivan riittäviä. Pahimmillaan sote-ratkaisusta voi nykyisellä kehityskululla seurata Uudellemaalle aivan liian isoja hallittavia alueita tai asioita. Lähtökohtana pitäisi olla se, että jokaisella alueella ratkotaan kyseiselle alueelle ominaisia ongelmia eikä että Uusimaa ja Kainuu saavat samanlaisen kohtelun. Uusimaa on väestömäärältään 23 kertaa isompi kuin pienin maakunta ja pelkästään Espoo on asukasluvultaan suurempi kuin 13 ehdotetusta 18:sta itsehallintoalueesta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota tarvitaan - ihmisten on saatava nykyistä helpommin ja nopeammin erikoislääkäritasoista hoitoa-, mutta on tarkasti pohdittava, miten tämä käytännössä toteutuu. Kokouksessa toin myös esille sen, että uudistus ja sen ympärillä käyty keskustelu on ollut hyvin terveyspalvelulähtöistä, koska sosiaalipalvelut ollaan kuitenkin myös ymppäämässä mukaan, niin niiden asemaan tulisi kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Lausunnon käsittely jatkuu viikon päästä kaupunginhallituksessa.

PERHEHOIDON PALKKIOIDEN KOROTTAMINEN

Kokouksessa päätimme myös korottaa huostaanotettujen lasten sijaisperheiden saamia palkkioita. Kunnan kannattaa satsata huostaanotettujen lasten sijaisperheiden rekrytointiin. Ostopalveluna perhehoito tulee paljon kalliimmaksi ja laitoshoitona kulut ovat tähtitieteellisiä. (Yhden kahdeksanvuotiaan lapsen laitossijoitus täysi-ikäisyyteen asti maksaa yli miljoona euroa.)
Kunnan kannattaa tietenkin myös panostaa huostaanottojen ennaltaehkäisyyn tarjoamalla esimerkiksi kotiapua, tehostettua perhetyötä ja hyviä päihde- ja mielenterveyspalveluja. Silti huostaanottoihin joudutaan päätymään. Silloin perhehoito on paitsi kustannustehokkainta, niin myös lapselle paras vaihtoehto. Lapsen koti on perheessä. Kiintymyssuhteen muodostamiseksi ja lapsen tukemiseksi toisen vanhemmista on hyvä voida jäädä alussa vähintään vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja siihen tarvitaan rahaa.

Vaikeiten oireileville tai vähän vanhemmille lapsille saatetaan tarvita niin raskasta tukea, että laitossijoitus on tietenkin tarpeen tai vähintään ammatillinen perhekoti. Myös muut sijaisperheet sekä vanhemmat, joiden lapsi on huostaanotettu, tarvitsevat tukea.

Kokouksessa toin esille sitä, että kannatan kyllä palkkioiden korotuksia, mutta mielestäni Espoon olisi pyrittävä omalta osaltaan edistämään sitä, että avoimet adoptiot yleistyisivät palkkioperusteisen sijaishuollon sijasta Suomessa. Siis lapsien yhteys biologisiin vanhempiin säilyisi, mutta lapsen koti olisi pysyvästi uudessa perheessä ja perheelle ei enää maksettaisi lapsen hoitamisesta, vaan lapsi adoptoitaisiin omaksi. Sijaishuolto on nyt äärimmäisen kallista eikä palvele lasten oikeutta pysyviin vanhempiin ja kotiin. Kerran vuodessa tarkastellaan, että onko edellytyksiä kotiin palaamiselle.

Tietenkin on epätodennäköistä, että esimerkiksi ensimmäisen kerran varhaisteini-iässä huostaanotetuille nuorille löytyisi adoptiokotia ja missään nimessä ei olisi tarkoitus, että esimerkiksi vanhemman somaattisen sairauden tai lapsen vanhemmista riippumattoman käytöshäiriön takia päädyttäisiin adoptioon. Mutta tilanteissa, joissa lapsen vanhempi on esimerkiksi syyllistynyt lapsen toistuvaan pahoinpitelyyn ja räikeään hyvinvoinnin laiminlyöntiin eikä ole useamman vuoden kuluessa kyennyt muuttamaan käytöstään, niin olisi mielestäni aiheellista pohtia, olisiko mahdollisesti jo taaperona huostaanotetun lapsen etu tulla pysyvästi adoptoiduksi niin, että tapaamisoikeus vanhempaan säilyisi. Näin tapahtuu nykyäänkin joskus, mutta se on hyvin harvinaista.




Isoimpina asioina sosiaali- ja terveyslautakunnan 7.1.2016 kokouksessa olivat sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen 30% korotukset sekä Espoon lausunto itsehallintojaon perusteista ja sote-uudistuksen askelmerkeistä. Näiden lisäksi muun muassa korotimme lasten sijaishuollon perhehoidon korvauksia sekä myönsimme järjestöavustukset. Tässä muutamia ajatuksiani kokousaiheista.

ASIAKASMAKSUJEN KOROTUKSET

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tasasuuruisiin asiakasmaksuihin (yhteensä 38 eri maksua, jotka eivät siis skaalaudu asiakkaiden tulojen mukaan, mm. terveyskeskusmaksu, poliklinikkamaksut jne) tehdään indeksikorotukset joka toinen vuosi. Vuoden 2015 alusta maksuihin tehtiin 9,4% erilliskorotus ja loppusyksystä 2015 hallitus päätti korottaa maksujen enimmäismäärää vielä 27,5%:lla (+ indeksikorotukset) tämän vuoden alusta alkaen. Kunnat saavat siis itse päättää, perivätkö maksut enimmäismäärän mukaan, mutta näin on ollut tapana tehdä. Tämän ohella päätösesityksessä muun muassa esitettiin käyntimaksun perustamista myös hoitajakäynneille.

Kyllä, kunnat tarvitsevat kipeästi lisätuloja. Kyllä, nämä maksut olivat sisällä sosiaali- ja terveystoimen budjetissa, joskin meillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa asiaan valmisteluvaiheessa. Kyllä, tulojen vähennys budjetista on hankala asia. Kyllä, terveyskeskusmaksujen kohdalla Espoossa on käytössä kohtuullisen kattava maksuvapautuslista, joka tulisi myös hoitajamaksun kohdalla käyttöön.

Mutta. Kyseessä on aivan merkittävän isot korotukset yksilön maksurasitteeseen. Suomi loittonee päätöksellä entisestään esimerkiksi Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta suhteessa siihen, paljonko sairas henkilö maksaa hoidostaan. Samaan aikaan näiden maksukorotusten kanssa tulee muita sairaisiin ja usein pienituloisiin vaikuttavia muutoksia liittyen esimerkiksi lääkekustannuksiin ja kuljetusten omavastuusummiin. Kokonaisuudessaan siis leikkaukset osuvat nimenomaan valmiiksi huonossa tilanteessa oleviin ihmisiin niin, että usean eri palvelun omavastuusumma/käyttömaksu kasvaa samaan aikaan. Hallitus valmisteli asetuksen muutoksen kiireellä ja teettämättä vaikuttavuusarvioita.

Jos minä tarvitsen lääkäriä, niin soitan yksityiselle lääkäriasemalle ja aika järjestyy samantien. Kirjaudun KELA-kortilla sisään ja lähtiessäni en maksa mitään, palkassani tosin olen osallistunut kustannuksiin. Olen työterveyshuollon piirissä. Jos tarvitsen lääkkeitä, niin ostan ne. Olen työssäkäyvä ihminen. Jos sairastuisin vakavasti tai jäisin työttömäksi, tilanne voisi olla toinen.

Eräs ystäväni sanoi joskus T.S Eliotin runon Hollow men" not with a bang / but a whimper" -säkeitä mukaillen, että hyvinvointivaltio ei lopu pamauksesta, vaan hiipuu hiljaa. Hyvinvointivaltion ideana on ollut, että kaikilla on mahdollisuus opiskeluun, terveydenhuoltoon ja niin edelleen ja kaikki osallistuvat kustannuksiin kykyjensä mukaan. Jos ihminen sairastuu, pienituloisuus ei estä hoidon saamista. Ajatukset lukukausimaksuista tai korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut sotivat tätä vastaan. Kyllä, meillä on edelleen toimeentulotuki, mutta se on viimesijainen etuus ja sen varaan putoavien ihmisten määrää ei pidä kasvattaa, koska toimeentulotuelle putoaminen hankaloittaa ihmisten mahdollisuuksia kohentaa omaa tilannettaan sekä tuen myöntäminen maksaa ja on byrokraattista. Esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset myös jättävät ennemmin herkästi lääkkeet ostamatta kuin lähtevät hakemaan toimeentulotukea. Suomessa on jo nyt aivan riittävästi ihmisiä, joita köyhyys koskettaa.

Huonossa taloustilanteessa pitää pyrkiä torjumaan eriarvoisuuskehitystä kasvavine terveyseroineen. Asiakasmaksujen nostaminen tai hoitajamaksujen asettaminen toimii tätä vastaan. Valtakunnallisesti terveyskeskusmaksut menevät yhä useammin perintään. Ihmisten on saatava nopeammin, ei vaikeammin apua terveysongelmiinsa. Mitä tulee niihin ihmisiin, jotka hakevat terveyskeskuksista apua esimerkiksi yksinäisyyteen tai hakeutuvat lääkäriin flunssan takia ilman varsinaista lääkärintarvetta, niin näiden ihmisten käyttäytymiseen on puututtava informaation jakamisella eikä asettamalla uusia tai korkeampia maksuja. On tärkeää, että lääkäriin ei hakeuduta turhaan, mutta yhtä tärkeää on, että varallisuus ei vaikuta lääkärille hakeutumiseen yhtään nykyistä useammin. Varallisuuden merkitys lääkäriinpääsylle on jo nyt Suomessa kansainvälisesti katsottuna hämmästyttävän iso.

Lautakunnan enemmistö päätyi palauttamaan asiakasmaksut valmisteluun sillä evästyksellä, että niihin tehdään pelkät indeksikorotukset. Olen tähän erittäin tyytyväinen.


SOTE-UUDISTUS -LAUSUNTO

Sote-uudistus etenee jälleen, viimeinkin, ehkä, omia polkujaan. Jaan Espoon lausuntopohjassa esitetyn huomion, että Uudellemaalle kerta kaikkiaan tarvitaan erillisratkaisu. Meillä ei ole täällä samoja ongelmia kuin pienissä maakunnissa. Väestöpohjat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ovat aivan riittäviä. Pahimmillaan sote-ratkaisusta voi nykyisellä kehityskululla seurata Uudellemaalle aivan liian isoja hallittavia alueita tai asioita. Lähtökohtana pitäisi olla se, että jokaisella alueella ratkotaan kyseiselle alueelle ominaisia ongelmia eikä että Uusimaa ja Kainuu saavat samanlaisen kohtelun. Uusimaa on väestömäärältään 23 kertaa isompi kuin pienin maakunta ja pelkästään Espoo on asukasluvultaan suurempi kuin 13 ehdotetusta 18:sta itsehallintoalueesta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota tarvitaan - ihmisten on saatava nykyistä helpommin ja nopeammin erikoislääkäritasoista hoitoa-, mutta on tarkasti pohdittava, miten tämä käytännössä toteutuu. Kokouksessa toin myös esille sen, että uudistus ja sen ympärillä käyty keskustelu on ollut hyvin terveyspalvelulähtöistä, koska sosiaalipalvelut ollaan kuitenkin myös ymppäämässä mukaan, niin niiden asemaan tulisi kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Lausunnon käsittely jatkuu viikon päästä kaupunginhallituksessa.

PERHEHOIDON PALKKIOIDEN KOROTTAMINEN

Kokouksessa päätimme myös korottaa huostaanotettujen lasten sijaisperheiden saamia palkkioita. Kunnan kannattaa satsata huostaanotettujen lasten sijaisperheiden rekrytointiin. Ostopalveluna perhehoito tulee paljon kalliimmaksi ja laitoshoitona kulut ovat tähtitieteellisiä. (Yhden kahdeksanvuotiaan lapsen laitossijoitus täysi-ikäisyyteen asti maksaa yli miljoona euroa.)
Kunnan kannattaa tietenkin myös panostaa huostaanottojen ennaltaehkäisyyn tarjoamalla esimerkiksi kotiapua, tehostettua perhetyötä ja hyviä päihde- ja mielenterveyspalveluja. Silti huostaanottoihin joudutaan päätymään. Silloin perhehoito on paitsi kustannustehokkainta, niin myös lapselle paras vaihtoehto. Lapsen koti on perheessä. Kiintymyssuhteen muodostamiseksi ja lapsen tukemiseksi toisen vanhemmista on hyvä voida jäädä alussa vähintään vuodeksi lapsen kanssa kotiin ja siihen tarvitaan rahaa.

Vaikeiten oireileville tai vähän vanhemmille lapsille saatetaan tarvita niin raskasta tukea, että laitossijoitus on tietenkin tarpeen tai vähintään ammatillinen perhekoti. Myös muut sijaisperheet sekä vanhemmat, joiden lapsi on huostaanotettu, tarvitsevat tukea.

Kokouksessa toin esille sitä, että kannatan kyllä palkkioiden korotuksia, mutta mielestäni Espoon olisi pyrittävä omalta osaltaan edistämään sitä, että avoimet adoptiot yleistyisivät palkkioperusteisen sijaishuollon sijasta Suomessa. Siis lapsien yhteys biologisiin vanhempiin säilyisi, mutta lapsen koti olisi pysyvästi uudessa perheessä ja perheelle ei enää maksettaisi lapsen hoitamisesta, vaan lapsi adoptoitaisiin omaksi. Sijaishuolto on nyt äärimmäisen kallista eikä palvele lasten oikeutta pysyviin vanhempiin ja kotiin. Kerran vuodessa tarkastellaan, että onko edellytyksiä kotiin palaamiselle.

Tietenkin on epätodennäköistä, että esimerkiksi ensimmäisen kerran varhaisteini-iässä huostaanotetuille nuorille löytyisi adoptiokotia ja missään nimessä ei olisi tarkoitus, että esimerkiksi vanhemman somaattisen sairauden tai lapsen vanhemmista riippumattoman käytöshäiriön takia päädyttäisiin adoptioon. Mutta tilanteissa, joissa lapsen vanhempi on esimerkiksi syyllistynyt lapsen toistuvaan pahoinpitelyyn ja räikeään hyvinvoinnin laiminlyöntiin eikä ole useamman vuoden kuluessa kyennyt muuttamaan käytöstään, niin olisi mielestäni aiheellista pohtia, olisiko mahdollisesti jo taaperona huostaanotetun lapsen etu tulla pysyvästi adoptoiduksi niin, että tapaamisoikeus vanhempaan säilyisi. Näin tapahtuu nykyäänkin joskus, mutta se on hyvin harvinaista.