Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Luottamus hyvä, kontrolli parempi 2.0

’Luottamus’ taitaa olla tällä hetkellä, eduskuntavaalien jälkeen, keskeinen tunnussana ja puolueiden johtopiirissä innokkaimmin käytettyjä ilmauksia. Hallituksen tunnustelija sitä edellyttää ja puolueiden johtajat sitä hehkuttavat kilpaa. Jos neuvottelijat osoittautuvat hallituksentunnustelijan kontrollissa luottamuksen arvoiseksi, syntyy maalle uusi hallitus. Kyllä, pintapuolisesti katsottuna tämä muistuttaa hieman kalevalaisten sankareiden kosiomatkaa Oulu-Pohjolaan.

Lähtökohtana on silti, että luottamus yleensä ei ole neuvoteltavissa, ei myöskään hallitusneuvotteluissa. Sitä ei voi vaatia, sillä vaatimalla luottamusta sitä saman verran vähennetään. Eikä sitä voi synnyttää väkisin minne ja milloin vaan. Aito luottamus on harvinainen kasvi. Välillä se kasvaa hitaasti, välillä, hyvässä maassa, se rehottaa runsaasti. Parisuhteessa niin kuin työelämässä ja myös politiikassa.

Entä kansalaisten luottamus tulevaisuuteen ja poliittisiin päättäjiin nykyaikana tulevien leikkausten alla? Kukin kokee yhteiskunnan ilmapiirin eri tavalla ja oman elämän ehtojen mukaisesti. Taloudellisen tilanteen aiheuttama, laajasti levinnyt ahdistus on kuitenkin kaikille kouriintuntuvaa. Mitä me odotamme? Mikä meitä odottaa?

Jos ahdistus löytää kohteensa, siitä tulee pelko. Ihmiset pelkäävät, että saavat potkut, että rahat eivät enää riitä asuntovelan maksamiseen tai että pieni eläke ei mahdollista ihmisarvoista loppuelämää. Kehittääkö pelko todella ihmisen ongelmanratkaisukykyä kuten väitettiin muutama päivä sitten eräässä sanomalehden kolumnissa? Tuskin. Pelko on aina huono neuvonantaja. Pelko tekee ihmisen mielen ahtaaksi ja rajoittaa häntä mahdollisuuksissaan. Ihminen sulkeutuu, eristyy eikä uskalla käyttää ääntään omissa asioissa eikä muidenkaan puolesta. Sellaisia oloja kukaan ei kaipaa.

Miten voittaa pelko? Pelon vastavoima ei ole rohkeus. Rohkeus ei voita pelkoa vaan uhmaa sitä. Tunnetusti rohkeutta peräänkuulutetaan usein, kun kyseessä on itse asiassa uhrautuminen tai peräti uhraaminen. Pelon varsinainen vastavoima on toivo. Toivo edellyttää, että tajuamme, että tulevan siemen on jo nyt ja tässä meidän ulottuvilla. Tuleva syntyy, jos ryhdymme nyt tekoihin.

Toivon pitää kuitenkin perustua todellisuuteen eli kohdistua johonkin, mikä voi toteutua, koska ei ole mahdollista tai ainakaan ei kovin järkevää toivoa ja tavoitella jotakin täysin mahdotonta. Kun laaditaan uusi hallitusohjelma, siinä pitää olla leikkauspäätösten lisäksi myös vahva tosiasioihin perustuva viesti yhteiskunnan heikoimmille ja huono-osaisille, ettei heitä jätetä oman onnensa nojaan. Tämä auttaisi rakentamaan luottamusta oikeaan paikkaan juuri siellä, missä sitä aidosti kaivataan.

Jokke Reimers, Espoonlahden Vihreät

Vaalitenttivastauksista apua ehdokkaan valintaan

Eduskuntavaaleihin on kaksi päivää aikaa. Onko se juuri sinulle sopiva ehdokas vielä löytämättä? Espoonlahden Vihreät – ELVI ry:n pääsiäisenä kauppakeskus Lippulaivassa järjestämä vaalitentti löytyy videotallenteina ELVIn YouTube-kanavalta.

Vaalitentissä ehdokkaat vastaavat ajankohtaisiin kysymyksiin niin sosiaali- sekä terveysuudistuksen järjestämisestä ja Uudenmaan kehittämisestä kuin Suomen taloustilanteestakin. Katso kanavalta oman suosikkiehdokkaasi vastaukset ja äänestä sunnuntaina!







Eduskuntavaalien äänestyspohdintoja

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 8.4.
Tässä hieman omia äänestyspohdintojani.

Täältä Uudenmaan vaalipiiristä en halua nostaa ketään yksittäistä ehdokasta, mutta sanottakoon, että esimerkiksi Inka Hopsulle ja Tiina Elolle toivon suuresti vaalimenestystä. Pelkästään omassa Espoon Vihreiden valtuustoryhmässämme on lukuisia loistavia kansanedustajaehdokkaita. Helsinkiläisistä liputan erityisesti Johanna Sumuvuoren ja Ozan Yanarin puolesta.

Ehdokasta valitessani arvostan seuraavia asioita:

Kyseinen poliitikko osaa kuunnella, ei vain puhua. Jopa toista tai ehkä pikemminkin erityisesti toista poliitikkoa ottaa päähän henkilö, joka tykittää omaa asiaansa eikä pysähdy kuuntelemaan muita. Mutta kun henkilö puhuu, hänessä pitää olla myös sen verran karismaa, että häntä jaksaa kuunnella.

Yhteistyökyky. Ja kyky ajaa asioita ja saada niitä aikaiseksi. On paljon ehdokkaita, joilla on hirveän hyvät mielipiteet. Tärkeintä on kuitenkin se, että niitä osaa myös edistää.

Ehdokas on taidokas neuvottelija eikä raskaan sarjan vastarannankiiski. Ehdokas on myös todennäköisesti epäilyttävä jos hän esiintyy niin, että lopputuloksena on vaikutelma, että hän on ainoana koko valtakunnassa huolissaan jostain asiasta (ellei asia ole niin erikoinen, että tämä todella pitää paikkansa).

Mielikuvitus + empatiakyky. Ehdokas kykenee irtautumaan omasta elämänpiiristään ja samastumaan muihin ryhmiin.

Älykkyys ja viisaus. Ehdokas kykenee käsittelemään isoja tietomääriä ja tekemään tieteeseen perustuvia päätöksiä, ehdokkaalla on hyvä yleissivistys. Ehdokas on myös viisas.

Ehdokas ymmärtää talouspolitiikkaa, hänellä on näkemyksiä niin viennin edistämisestä, kestävyysvajeen ratkaisemisesta kuin globaalista eriarvoisuudesta.

Arvostan myös erityisesti sosiaali- ja terveyspoliittista osaamista sekä ymmärrystä koulutuspolitiikasta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä.

Ehdokkaalla on näkemystä puolustuspolitiikasta. Hänen ei tarvitse olla kaikesta kanssani samaa mieltä (suhtaudun NATOon ehkä keskimääräistä vihreää myönteisemmin), mutta hänellä pitää olla jokin näkemys uskottavan puolustuksen ylläpitämisestä.






Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 8.4.
Tässä hieman omia äänestyspohdintojani.

Täältä Uudenmaan vaalipiiristä en halua nostaa ketään yksittäistä ehdokasta, mutta sanottakoon, että esimerkiksi Inka Hopsulle ja Tiina Elolle toivon suuresti vaalimenestystä. Pelkästään omassa Espoon Vihreiden valtuustoryhmässämme on lukuisia loistavia kansanedustajaehdokkaita. Helsinkiläisistä liputan erityisesti Johanna Sumuvuoren ja Ozan Yanarin puolesta.

Ehdokasta valitessani arvostan seuraavia asioita:

Kyseinen poliitikko osaa kuunnella, ei vain puhua. Jopa toista tai ehkä pikemminkin erityisesti toista poliitikkoa ottaa päähän henkilö, joka tykittää omaa asiaansa eikä pysähdy kuuntelemaan muita. Mutta kun henkilö puhuu, hänessä pitää olla myös sen verran karismaa, että häntä jaksaa kuunnella.

Yhteistyökyky. Ja kyky ajaa asioita ja saada niitä aikaiseksi. On paljon ehdokkaita, joilla on hirveän hyvät mielipiteet. Tärkeintä on kuitenkin se, että niitä osaa myös edistää.

Ehdokas on taidokas neuvottelija eikä raskaan sarjan vastarannankiiski. Ehdokas on myös todennäköisesti epäilyttävä jos hän esiintyy niin, että lopputuloksena on vaikutelma, että hän on ainoana koko valtakunnassa huolissaan jostain asiasta (ellei asia ole niin erikoinen, että tämä todella pitää paikkansa).

Mielikuvitus + empatiakyky. Ehdokas kykenee irtautumaan omasta elämänpiiristään ja samastumaan muihin ryhmiin.

Älykkyys ja viisaus. Ehdokas kykenee käsittelemään isoja tietomääriä ja tekemään tieteeseen perustuvia päätöksiä, ehdokkaalla on hyvä yleissivistys. Ehdokas on myös viisas.

Ehdokas ymmärtää talouspolitiikkaa, hänellä on näkemyksiä niin viennin edistämisestä, kestävyysvajeen ratkaisemisesta kuin globaalista eriarvoisuudesta.

Arvostan myös erityisesti sosiaali- ja terveyspoliittista osaamista sekä ymmärrystä koulutuspolitiikasta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä.

Ehdokkaalla on näkemystä puolustuspolitiikasta. Hänen ei tarvitse olla kaikesta kanssani samaa mieltä (suhtaudun NATOon ehkä keskimääräistä vihreää myönteisemmin), mutta hänellä pitää olla jokin näkemys uskottavan puolustuksen ylläpitämisestä.






Eduskuntavaalien äänestyspohdintoja

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 8.4.
Tässä hieman omia äänestyspohdintojani.

Täältä Uudenmaan vaalipiiristä en halua nostaa ketään yksittäistä ehdokasta, mutta sanottakoon, että esimerkiksi Inka Hopsulle ja Tiina Elolle toivon suuresti vaalimenestystä. Pelkästään omassa Espoon Vihreiden valtuustoryhmässämme on lukuisia loistavia kansanedustajaehdokkaita. Helsinkiläisistä liputan erityisesti Johanna Sumuvuoren ja Ozan Yanarin puolesta.

Ehdokasta valitessani arvostan seuraavia asioita:

Kyseinen poliitikko osaa kuunnella, ei vain puhua. Jopa toista tai ehkä pikemminkin erityisesti toista poliitikkoa ottaa päähän henkilö, joka tykittää omaa asiaansa eikä pysähdy kuuntelemaan muita. Mutta kun henkilö puhuu, hänessä pitää olla myös sen verran karismaa, että häntä jaksaa kuunnella.

Yhteistyökyky. Ja kyky ajaa asioita ja saada niitä aikaiseksi. On paljon ehdokkaita, joilla on hirveän hyvät mielipiteet. Tärkeintä on kuitenkin se, että niitä osaa myös edistää.

Ehdokas on taidokas neuvottelija eikä raskaan sarjan vastarannankiiski. Ehdokas on myös todennäköisesti epäilyttävä jos hän esiintyy niin, että lopputuloksena on vaikutelma, että hän on ainoana koko valtakunnassa huolissaan jostain asiasta (ellei asia ole niin erikoinen, että tämä todella pitää paikkansa).

Mielikuvitus + empatiakyky. Ehdokas kykenee irtautumaan omasta elämänpiiristään ja samastumaan muihin ryhmiin.

Älykkyys ja viisaus. Ehdokas kykenee käsittelemään isoja tietomääriä ja tekemään tieteeseen perustuvia päätöksiä, ehdokkaalla on hyvä yleissivistys. Ehdokas on myös viisas.

Ehdokas ymmärtää talouspolitiikkaa, hänellä on näkemyksiä niin viennin edistämisestä, kestävyysvajeen ratkaisemisesta kuin globaalista eriarvoisuudesta.

Arvostan myös erityisesti sosiaali- ja terveyspoliittista osaamista sekä ymmärrystä koulutuspolitiikasta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä.

Ehdokkaalla on näkemystä puolustuspolitiikasta. Hänen ei tarvitse olla kaikesta kanssani samaa mieltä (suhtaudun NATOon ehkä keskimääräistä vihreää myönteisemmin), mutta hänellä pitää olla jokin näkemys uskottavan puolustuksen ylläpitämisestä.






Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 8.4.
Tässä hieman omia äänestyspohdintojani.

Täältä Uudenmaan vaalipiiristä en halua nostaa ketään yksittäistä ehdokasta, mutta sanottakoon, että esimerkiksi Inka Hopsulle ja Tiina Elolle toivon suuresti vaalimenestystä. Pelkästään omassa Espoon Vihreiden valtuustoryhmässämme on lukuisia loistavia kansanedustajaehdokkaita. Helsinkiläisistä liputan erityisesti Johanna Sumuvuoren ja Ozan Yanarin puolesta.

Ehdokasta valitessani arvostan seuraavia asioita:

Kyseinen poliitikko osaa kuunnella, ei vain puhua. Jopa toista tai ehkä pikemminkin erityisesti toista poliitikkoa ottaa päähän henkilö, joka tykittää omaa asiaansa eikä pysähdy kuuntelemaan muita. Mutta kun henkilö puhuu, hänessä pitää olla myös sen verran karismaa, että häntä jaksaa kuunnella.

Yhteistyökyky. Ja kyky ajaa asioita ja saada niitä aikaiseksi. On paljon ehdokkaita, joilla on hirveän hyvät mielipiteet. Tärkeintä on kuitenkin se, että niitä osaa myös edistää.

Ehdokas on taidokas neuvottelija eikä raskaan sarjan vastarannankiiski. Ehdokas on myös todennäköisesti epäilyttävä jos hän esiintyy niin, että lopputuloksena on vaikutelma, että hän on ainoana koko valtakunnassa huolissaan jostain asiasta (ellei asia ole niin erikoinen, että tämä todella pitää paikkansa).

Mielikuvitus + empatiakyky. Ehdokas kykenee irtautumaan omasta elämänpiiristään ja samastumaan muihin ryhmiin.

Älykkyys ja viisaus. Ehdokas kykenee käsittelemään isoja tietomääriä ja tekemään tieteeseen perustuvia päätöksiä, ehdokkaalla on hyvä yleissivistys. Ehdokas on myös viisas.

Ehdokas ymmärtää talouspolitiikkaa, hänellä on näkemyksiä niin viennin edistämisestä, kestävyysvajeen ratkaisemisesta kuin globaalista eriarvoisuudesta.

Arvostan myös erityisesti sosiaali- ja terveyspoliittista osaamista sekä ymmärrystä koulutuspolitiikasta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä.

Ehdokkaalla on näkemystä puolustuspolitiikasta. Hänen ei tarvitse olla kaikesta kanssani samaa mieltä (suhtaudun NATOon ehkä keskimääräistä vihreää myönteisemmin), mutta hänellä pitää olla jokin näkemys uskottavan puolustuksen ylläpitämisestä.






Hintalaput pois otsasta !

Selailin Helsingin Sanomia 4.4.2015, jossa pohditaan maahanmuuton kustannuksia. Artikkeli herättää ajatuksia.

Eräs taho julkaisi, nyt eduskuntavaalien alla, tutkimuksen, jossa laskettiin maahanmuuton kustannuksia. Laskelmien tulos ei yllätä, niiden mukaan valtiolle koituu vuosittain monta sataa miljoonaa euroa kustannuksia.

Lehtiartikkelissa pohdiskellaan tutkimuksen laskentatapoja. Löytyy sitä ja tätä mitä olisi tullut huomioida ja yleensäkin maahanmuuton lukuihin kannattaisi artikkelin mukaan suhtautua varauksellisesti.

SAAKO antaa maahanmuutolle hintalapun? Kannattaako edes osallistua sellaiseen keskusteluun? Minua ahdistaa, kun puhutaan ihmisen suhteen hinnasta. Mieleeni tulee kuvitelmia menneiden aikojen orjamarkkinoista, joissa tutkistellaan pelokkaiden muukalaisten lihaksia ja hampaita ennen kuin hierotaan kauppaa.

Onko reilua keskustella siitä, mitä keskivertomaahanmuuttaja maksaa valtiolle? Joskus se ei ole vastaus, joka on väärä vaan se on kysymys. Ainakin jos se esitetään eristettynä muista tärkeistä, asiaan liittyvistä näkökohdista.

Ihmisenhän tulee aina olla päämäärä sinänsä, ei pelkästään keino päästä päämäärään. Meille tulevat maahanmuuttajat ovat usein suuressa hädässä. Saako ruveta laskemaan sitä, onko meille hyötyä heistä? Kun Suomen sotalapset lähetettiin kotimaasta jatkosotaa pakoon Ruotsiin, heillekään ei pantu siellä hintalappua otsaan.

Valtion ja kuntien resursointia varten on kyllä tärkeätä laatia monenlaisia kansantaloudellisia tutkimuksia. Ratkaiseva on aina tutkimuksen tarkoitusperä. On myös pantava mieleen, että kansantaloustiede on suljettu järjestelmä, jossa ainoa kelpo kriteeri on eri ilmiöiden rahallinen arvo. On meidän yhteinen tehtävä tuoda keskusteluun tämän tyyppisistä tutkimuksista aina myös muita, nimenomaan eettisiä näkökohtia.

Jokke Reimers, Espoonlahden Vihreät