Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Sosiaali- ja terveyslautakunta 25.3.2015


Muutamia huomioita lautakunnan illan kokouksesta:

Potilasasiamiehen katsaus


Potilasasiamies Unto Ahvensalmen katsauksen yhteydessä puhuin seuraavista asioista:

Potilasasiamiehen kriittiset huomiot esimerkiksi vanhusten kotona asumisen ensisijaisuudesta ovat tärkeitä. Vaikka järjestelmää kuinka kehitetään kotihoitoa painottavaan suuntaan, niin kotihoito ei vaan kaikkien kohdalla ja koko elämän ajan ole aina se paras vaihtoehto. Meidän on pyrittävä siihen, että hoivakotipaikkoja, tehostettua palveluasumista jne on riittävästi.

On kiinnostava ilmiö, että potilasasiamiehelle tulee yhä enemmän yhteenottoja. Samaan aikaan moni asia on kuitenkin parantunut. Selvitysten mukaan asiakaspalvelu toimialalla on parantunut ja hoitojonot lyhentyneet, mikä on loistava saavutus näissä talous- ja tuottavuudenkohentamispaineissa. Esimerkiksi terveyspalveluista tulee aiempaa enemmän negatiivista palautetta hoitoonpääsystä kun samaan aikaan hoitoonpääsy on tosiallisesti parantunut. Luulen, että kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kehitys, missä ihmiset osaavat vaatia aiempaa useammin tarvitsemiaan palveluja. Joissain palveluissa myös luonnollisesti on aiempaa enemmän ruuhkaa.

On hyvä, että toimeentulotukea voi nykyään hakea myös sähköisesti. On tärkeää automatisoida kaikki, mikä automatisoitavissa on ja hyödyntää siten vapautuvat resurssit hyvin. Toimeentulotuki siirtyy KELAlle vuoden 2017 alussa. Toivottavasti tämän jälkeen varsinaiseen sosiaalityöhön ja ihmisten tukemiseen olisi yhä enemmän resursseja.
Vammaisten henkilökohtaisten avun toteuttamista pitää edelleen kehittää kaupungin tuottaman avustajavälityksen mahdollistamisen suuntaan. Asiassa on onneksi edistetty viime vuosina ja enää ei olla tilanteessa, jossa vammaisen on pakko toimia työnantajana henkilökohtaiselle avustajalleen. Osa vammaisista on tähän aivan tyytyväisiä, mutta osalle työnantajavelvoitteiden toteuttaminen on kohtuuton vaatimus. Nykyään osa vammaisista saa avustajan ostopalveluna tai palvelusetelillä.

Vammaisasiamiehen katsaus

Myös vammaisasiamies Sirkku Kiviniitty toi jälleen myös erittäin kiinnostavan raportin lautakunnalle.
Kiitin vammaisasiamiestä hänen huomioistaan vammaisiin kohdistuneista määrärahaleikkauksista (HSL:n ilmaisen bussilipun poisto) ja asiakasmaksujen korotuksista. Olemme lautakunnan toisen vihreän jäsenen Teemu Hokkasen kanssa vastustaneet näitä muutoksia. Pidän eettisesti hankalana sitä, että taloudellisesti tiukkoina aikoina leikkaukset kohdistuvat ryhmiin, jotka ovat valmiiksi erittäin pienituloisia ja haavoittuvassa asemassa. Tässä on kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Halutaanko pyrkiä ylläpitämään palvelujen universaalia saatavuutta ja rahoitusta eli hyvinvointivaltiota vai mennäänkö siihen, että ne jotka palveluita tarvitsevat, ne myös maksavat. Asiakasmaksuasetuksessa joitain asiakasmaksuja korotettiin viimeeksi kerralla melkein 10 prosenttia, tämä on siis eduskunnan säätämä asia.

Toin myös esille, että vammaisasiamiehen huomiot vammaisten osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden edistämisestä on hyviä ja vammaisneuvostoa tulisi hyödyntää palvelujen suunnittelussa vielä nykyistä paremmin. Vammaisasiamiehen ehdotus nostaa kaupungin tulostavoitteeksi vammaisten henkilöiden työllistyminen ja opiskeluun hakeutuminen on myös erinomainen. Vammaisten työllisyysaste on tällä hetkellä suhteettoman alhainen. Moni olisi valmis ja kykenevä palkkatöihin. Tämä ongelma koskee yleensäkin vähän koulutettuja tai matalat kognitiiviset taidot omaavia henkilöitä. Nykyään on yhä vähemmän avustavia töitä, joita voisi tehdä vähemmällä osaamisella. Jonkin verran kyse on tosin varmasti myös työantajien asenteesta ja tiedon puutteesta.

On erittäin hyvä, että kotipalvelua on tarjottu nyt myös kouluikäisten vammaisten lasten perheille ja että kotiapua on ylipäätänsä lisätty. (Kotiavun tarjoaminen myös muille kuin pikkulapsiperheille oli omassa vaaliohjelmassani ja olen puhunut paljon asian puolesta.) Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn kannattaa ja myös muut kuin pikkulapsiperheet kokevat kriisejä.

Otin esille sen, että yhdellä vammaispalvelujen työntekijällä on keskimäärin 429 asiakasta ja että olen saanut kuntalaispalautetta palveluiden ruuhkaututumisesta. Tähän vastattiin, että osa asiakkuuksista on erittäin lyhyitä eikä tiheästi toistuvia ja osa asiakkaista asioi sosiaaliohjaajan kanssa. Vammaisasiamies kylläkin pohti, että varsinaista sosiaalityötä pitäisi lisätä. Sosiaalityöntekijätilanne on joka tapauksessa huonompi kuin Helsingissä, mutta parempi kuin Vantaalla. Tähän asiaan täytyy joka tapauksessa palata.

Toimialan toimintakertomus 2014

Muutamia huomioita: Tuottavuutta on onnistuneesti parannettu ja erinomaista kehittämistyötä tehty. Vuosikate oli 14 miljoonaa odotuksia parempi. Painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn on toiminut lastensuojelussa, lasten sijoitukset ja huostaanotot ovat kääntyneet laskuun. Kaiken kaikkiaan erittäin hyviä tuloksia kun ottaa vielä huomioon varsin kovan väestönkasvun ja samanaikaiset tuottavuusvaateet, joihin on kyetty erinomaisesti vastaamaan. Selkeinä ongelmina toimeentulotukimenojen ja työttömyyden kasvu. Työllisyydenhoidosta on puhuttu lautakunnassa ja tullaan varmasti puhumaan. Kaupungilla on siihen rajalliset vaikutusmahdollisuudet, mutta kyllä asiassa on myös ollut kehitettävää. Työttömyyden kasvu on ollut niin kovaa ja koskenut myös korkeakoulutettuja, että työllisyyspalveluiden kehittäminen on tullut aavistuksen perässä.

Keskustelimme myös HUS:n kulukehityksestä, joka on kovaa mutta muihin sairaanhoitopiireihin nähden maltillista. Pohdiskelin omassa puheenvuorossani sitä, miten tuottavuuden kehittäminen on tärkeää, mutta kulukehityksen hidastaminen kokonaisuudessaan hankalaa, koska väestö vanhenee ja hoidot kallistuvat. Pohdin myös sitä, että huonon talouskehityksen jatkuessa on olemassa riski, että vaadimme erikoissairaanhoidolta aina vain kovempaa tuottavuutta ja tehokkuutta ja lopputulos voi olla se, että se näkyy laadussa ja syntyy todelliset kahden kerroksen terveydenhuoltomarkkinat, jossa on julkinen äärimmilleen tehostettu erikoissairaanhoito ja sitten yksityiset terveyspalvelut, jossa asiakas saa maksamalla jollain tavalla parempaa palvelua. Ei välttämättä todellakaan missään määrin vaikuttavampaa, mutta esimerkiksi kiireettömämpää ja vähemmän liukuhihnamaista.

Kaiken kaikkiaan meidän päätöksentekijöihin pitää pyrkiä siihen, että työllisyys ja talouskehitys kohenee. Vain siten voimme viime kädessä turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman väliraportti


Monialaista yhteistyötä on onnistuneesti kehitetty, sosiaali- ja terveyspalvelut tekevät yhä enemmän yhteistyötä sivistystoimen (koulut ja päiväkodit) kanssa.

Väliraportissa kiinnitettiin huomiota nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen, mikä on erittäin hyvä.

Yleisiä ilonaiheita nuoriin liittyen ovat humalajuomisen, tupakoinnin ja koulukiusaamisen vähentyminen (nuoriso näyttää olevan aina vain kunnollisempaa) ja huolenaiheet lisääntynyt ylipaino, psyykkinen oireilu ja ammattiin opiskelevien kokemat väkivaltatilanteet. Ammattikouluissa ja lukiossa opiskelevien erot ovat isot terveyskäyttäytymisessä ja koetussa hyvinvoinnissa.

Nuorten syrjäytymistä vastaan työskentelevän Vamos Espoon työtä kiiteltiin. Kysyin Vamoksen työn rahoittamisesta, se oli välillä vaakalaudalla. Rahoitus on nyt tämän vuoden loppuun. Vamoksen työn jatkamiseen on ehdottomasti löydettävä määrärahat, nuorten syrjäytymisen vastainen työ on erittäin tärkeää ja Vamoksen tulokset siinä todella hyvät.

Aiempia kirjoituksiani nuorten syrjäytymisestä:

Seminaari nuorten syrjäytymisen ehkäisystä

Syrjäytymistä pitää ehkäistä, muttei pelosta syrjäytyneitä kohtaan


Muutamia huomioita lautakunnan illan kokouksesta:

Potilasasiamiehen katsaus


Potilasasiamies Unto Ahvensalmen katsauksen yhteydessä puhuin seuraavista asioista:

Potilasasiamiehen kriittiset huomiot esimerkiksi vanhusten kotona asumisen ensisijaisuudesta ovat tärkeitä. Vaikka järjestelmää kuinka kehitetään kotihoitoa painottavaan suuntaan, niin kotihoito ei vaan kaikkien kohdalla ja koko elämän ajan ole aina se paras vaihtoehto. Meidän on pyrittävä siihen, että hoivakotipaikkoja, tehostettua palveluasumista jne on riittävästi.

On kiinnostava ilmiö, että potilasasiamiehelle tulee yhä enemmän yhteenottoja. Samaan aikaan moni asia on kuitenkin parantunut. Selvitysten mukaan asiakaspalvelu toimialalla on parantunut ja hoitojonot lyhentyneet, mikä on loistava saavutus näissä talous- ja tuottavuudenkohentamispaineissa. Esimerkiksi terveyspalveluista tulee aiempaa enemmän negatiivista palautetta hoitoonpääsystä kun samaan aikaan hoitoonpääsy on tosiallisesti parantunut. Luulen, että kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kehitys, missä ihmiset osaavat vaatia aiempaa useammin tarvitsemiaan palveluja. Joissain palveluissa myös luonnollisesti on aiempaa enemmän ruuhkaa.

On hyvä, että toimeentulotukea voi nykyään hakea myös sähköisesti. On tärkeää automatisoida kaikki, mikä automatisoitavissa on ja hyödyntää siten vapautuvat resurssit hyvin. Toimeentulotuki siirtyy KELAlle vuoden 2017 alussa. Toivottavasti tämän jälkeen varsinaiseen sosiaalityöhön ja ihmisten tukemiseen olisi yhä enemmän resursseja.
Vammaisten henkilökohtaisten avun toteuttamista pitää edelleen kehittää kaupungin tuottaman avustajavälityksen mahdollistamisen suuntaan. Asiassa on onneksi edistetty viime vuosina ja enää ei olla tilanteessa, jossa vammaisen on pakko toimia työnantajana henkilökohtaiselle avustajalleen. Osa vammaisista on tähän aivan tyytyväisiä, mutta osalle työnantajavelvoitteiden toteuttaminen on kohtuuton vaatimus. Nykyään osa vammaisista saa avustajan ostopalveluna tai palvelusetelillä.

Vammaisasiamiehen katsaus

Myös vammaisasiamies Sirkku Kiviniitty toi jälleen myös erittäin kiinnostavan raportin lautakunnalle.
Kiitin vammaisasiamiestä hänen huomioistaan vammaisiin kohdistuneista määrärahaleikkauksista (HSL:n ilmaisen bussilipun poisto) ja asiakasmaksujen korotuksista. Olemme lautakunnan toisen vihreän jäsenen Teemu Hokkasen kanssa vastustaneet näitä muutoksia. Pidän eettisesti hankalana sitä, että taloudellisesti tiukkoina aikoina leikkaukset kohdistuvat ryhmiin, jotka ovat valmiiksi erittäin pienituloisia ja haavoittuvassa asemassa. Tässä on kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Halutaanko pyrkiä ylläpitämään palvelujen universaalia saatavuutta ja rahoitusta eli hyvinvointivaltiota vai mennäänkö siihen, että ne jotka palveluita tarvitsevat, ne myös maksavat. Asiakasmaksuasetuksessa joitain asiakasmaksuja korotettiin viimeeksi kerralla melkein 10 prosenttia, tämä on siis eduskunnan säätämä asia.

Toin myös esille, että vammaisasiamiehen huomiot vammaisten osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden edistämisestä on hyviä ja vammaisneuvostoa tulisi hyödyntää palvelujen suunnittelussa vielä nykyistä paremmin. Vammaisasiamiehen ehdotus nostaa kaupungin tulostavoitteeksi vammaisten henkilöiden työllistyminen ja opiskeluun hakeutuminen on myös erinomainen. Vammaisten työllisyysaste on tällä hetkellä suhteettoman alhainen. Moni olisi valmis ja kykenevä palkkatöihin. Tämä ongelma koskee yleensäkin vähän koulutettuja tai matalat kognitiiviset taidot omaavia henkilöitä. Nykyään on yhä vähemmän avustavia töitä, joita voisi tehdä vähemmällä osaamisella. Jonkin verran kyse on tosin varmasti myös työantajien asenteesta ja tiedon puutteesta.

On erittäin hyvä, että kotipalvelua on tarjottu nyt myös kouluikäisten vammaisten lasten perheille ja että kotiapua on ylipäätänsä lisätty. (Kotiavun tarjoaminen myös muille kuin pikkulapsiperheille oli omassa vaaliohjelmassani ja olen puhunut paljon asian puolesta.) Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn kannattaa ja myös muut kuin pikkulapsiperheet kokevat kriisejä.

Otin esille sen, että yhdellä vammaispalvelujen työntekijällä on keskimäärin 429 asiakasta ja että olen saanut kuntalaispalautetta palveluiden ruuhkaututumisesta. Tähän vastattiin, että osa asiakkuuksista on erittäin lyhyitä eikä tiheästi toistuvia ja osa asiakkaista asioi sosiaaliohjaajan kanssa. Vammaisasiamies kylläkin pohti, että varsinaista sosiaalityötä pitäisi lisätä. Sosiaalityöntekijätilanne on joka tapauksessa huonompi kuin Helsingissä, mutta parempi kuin Vantaalla. Tähän asiaan täytyy joka tapauksessa palata.

Toimialan toimintakertomus 2014

Muutamia huomioita: Tuottavuutta on onnistuneesti parannettu ja erinomaista kehittämistyötä tehty. Vuosikate oli 14 miljoonaa odotuksia parempi. Painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn on toiminut lastensuojelussa, lasten sijoitukset ja huostaanotot ovat kääntyneet laskuun. Kaiken kaikkiaan erittäin hyviä tuloksia kun ottaa vielä huomioon varsin kovan väestönkasvun ja samanaikaiset tuottavuusvaateet, joihin on kyetty erinomaisesti vastaamaan. Selkeinä ongelmina toimeentulotukimenojen ja työttömyyden kasvu. Työllisyydenhoidosta on puhuttu lautakunnassa ja tullaan varmasti puhumaan. Kaupungilla on siihen rajalliset vaikutusmahdollisuudet, mutta kyllä asiassa on myös ollut kehitettävää. Työttömyyden kasvu on ollut niin kovaa ja koskenut myös korkeakoulutettuja, että työllisyyspalveluiden kehittäminen on tullut aavistuksen perässä.

Keskustelimme myös HUS:n kulukehityksestä, joka on kovaa mutta muihin sairaanhoitopiireihin nähden maltillista. Pohdiskelin omassa puheenvuorossani sitä, miten tuottavuuden kehittäminen on tärkeää, mutta kulukehityksen hidastaminen kokonaisuudessaan hankalaa, koska väestö vanhenee ja hoidot kallistuvat. Pohdin myös sitä, että huonon talouskehityksen jatkuessa on olemassa riski, että vaadimme erikoissairaanhoidolta aina vain kovempaa tuottavuutta ja tehokkuutta ja lopputulos voi olla se, että se näkyy laadussa ja syntyy todelliset kahden kerroksen terveydenhuoltomarkkinat, jossa on julkinen äärimmilleen tehostettu erikoissairaanhoito ja sitten yksityiset terveyspalvelut, jossa asiakas saa maksamalla jollain tavalla parempaa palvelua. Ei välttämättä todellakaan missään määrin vaikuttavampaa, mutta esimerkiksi kiireettömämpää ja vähemmän liukuhihnamaista.

Kaiken kaikkiaan meidän päätöksentekijöihin pitää pyrkiä siihen, että työllisyys ja talouskehitys kohenee. Vain siten voimme viime kädessä turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman väliraportti


Monialaista yhteistyötä on onnistuneesti kehitetty, sosiaali- ja terveyspalvelut tekevät yhä enemmän yhteistyötä sivistystoimen (koulut ja päiväkodit) kanssa.

Väliraportissa kiinnitettiin huomiota nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen, mikä on erittäin hyvä.

Yleisiä ilonaiheita nuoriin liittyen ovat humalajuomisen, tupakoinnin ja koulukiusaamisen vähentyminen (nuoriso näyttää olevan aina vain kunnollisempaa) ja huolenaiheet lisääntynyt ylipaino, psyykkinen oireilu ja ammattiin opiskelevien kokemat väkivaltatilanteet. Ammattikouluissa ja lukiossa opiskelevien erot ovat isot terveyskäyttäytymisessä ja koetussa hyvinvoinnissa.

Nuorten syrjäytymistä vastaan työskentelevän Vamos Espoon työtä kiiteltiin. Kysyin Vamoksen työn rahoittamisesta, se oli välillä vaakalaudalla. Rahoitus on nyt tämän vuoden loppuun. Vamoksen työn jatkamiseen on ehdottomasti löydettävä määrärahat, nuorten syrjäytymisen vastainen työ on erittäin tärkeää ja Vamoksen tulokset siinä todella hyvät.

Aiempia kirjoituksiani nuorten syrjäytymisestä:

Seminaari nuorten syrjäytymisen ehkäisystä

Syrjäytymistä pitää ehkäistä, muttei pelosta syrjäytyneitä kohtaan

Sosiaali- ja terveyslautakunta 25.3.2015


Muutamia huomioita lautakunnan illan kokouksesta:

Potilasasiamiehen katsaus


Potilasasiamies Unto Ahvensalmen katsauksen yhteydessä puhuin seuraavista asioista:

Potilasasiamiehen kriittiset huomiot esimerkiksi vanhusten kotona asumisen ensisijaisuudesta ovat tärkeitä. Vaikka järjestelmää kuinka kehitetään kotihoitoa painottavaan suuntaan, niin kotihoito ei vaan kaikkien kohdalla ja koko elämän ajan ole aina se paras vaihtoehto. Meidän on pyrittävä siihen, että hoivakotipaikkoja, tehostettua palveluasumista jne on riittävästi.

On kiinnostava ilmiö, että potilasasiamiehelle tulee yhä enemmän yhteenottoja. Samaan aikaan moni asia on kuitenkin parantunut. Selvitysten mukaan asiakaspalvelu toimialalla on parantunut ja hoitojonot lyhentyneet, mikä on loistava saavutus näissä talous- ja tuottavuudenkohentamispaineissa. Esimerkiksi terveyspalveluista tulee aiempaa enemmän negatiivista palautetta hoitoonpääsystä kun samaan aikaan hoitoonpääsy on tosiallisesti parantunut. Luulen, että kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kehitys, missä ihmiset osaavat vaatia aiempaa useammin tarvitsemiaan palveluja. Joissain palveluissa myös luonnollisesti on aiempaa enemmän ruuhkaa.

On hyvä, että toimeentulotukea voi nykyään hakea myös sähköisesti. On tärkeää automatisoida kaikki, mikä automatisoitavissa on ja hyödyntää siten vapautuvat resurssit hyvin. Toimeentulotuki siirtyy KELAlle vuoden 2017 alussa. Toivottavasti tämän jälkeen varsinaiseen sosiaalityöhön ja ihmisten tukemiseen olisi yhä enemmän resursseja.
Vammaisten henkilökohtaisten avun toteuttamista pitää edelleen kehittää kaupungin tuottaman avustajavälityksen mahdollistamisen suuntaan. Asiassa on onneksi edistetty viime vuosina ja enää ei olla tilanteessa, jossa vammaisen on pakko toimia työnantajana henkilökohtaiselle avustajalleen. Osa vammaisista on tähän aivan tyytyväisiä, mutta osalle työnantajavelvoitteiden toteuttaminen on kohtuuton vaatimus. Nykyään osa vammaisista saa avustajan ostopalveluna tai palvelusetelillä.

Vammaisasiamiehen katsaus

Myös vammaisasiamies Sirkku Kiviniitty toi jälleen myös erittäin kiinnostavan raportin lautakunnalle.
Kiitin vammaisasiamiestä hänen huomioistaan vammaisiin kohdistuneista määrärahaleikkauksista (HSL:n ilmaisen bussilipun poisto) ja asiakasmaksujen korotuksista. Olemme lautakunnan toisen vihreän jäsenen Teemu Hokkasen kanssa vastustaneet näitä muutoksia. Pidän eettisesti hankalana sitä, että taloudellisesti tiukkoina aikoina leikkaukset kohdistuvat ryhmiin, jotka ovat valmiiksi erittäin pienituloisia ja haavoittuvassa asemassa. Tässä on kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Halutaanko pyrkiä ylläpitämään palvelujen universaalia saatavuutta ja rahoitusta eli hyvinvointivaltiota vai mennäänkö siihen, että ne jotka palveluita tarvitsevat, ne myös maksavat. Asiakasmaksuasetuksessa joitain asiakasmaksuja korotettiin viimeeksi kerralla melkein 10 prosenttia, tämä on siis eduskunnan säätämä asia.

Toin myös esille, että vammaisasiamiehen huomiot vammaisten osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden edistämisestä on hyviä ja vammaisneuvostoa tulisi hyödyntää palvelujen suunnittelussa vielä nykyistä paremmin. Vammaisasiamiehen ehdotus nostaa kaupungin tulostavoitteeksi vammaisten henkilöiden työllistyminen ja opiskeluun hakeutuminen on myös erinomainen. Vammaisten työllisyysaste on tällä hetkellä suhteettoman alhainen. Moni olisi valmis ja kykenevä palkkatöihin. Tämä ongelma koskee yleensäkin vähän koulutettuja tai matalat kognitiiviset taidot omaavia henkilöitä. Nykyään on yhä vähemmän avustavia töitä, joita voisi tehdä vähemmällä osaamisella. Jonkin verran kyse on tosin varmasti myös työantajien asenteesta ja tiedon puutteesta.

On erittäin hyvä, että kotipalvelua on tarjottu nyt myös kouluikäisten vammaisten lasten perheille ja että kotiapua on ylipäätänsä lisätty. (Kotiavun tarjoaminen myös muille kuin pikkulapsiperheille oli omassa vaaliohjelmassani ja olen puhunut paljon asian puolesta.) Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn kannattaa ja myös muut kuin pikkulapsiperheet kokevat kriisejä.

Otin esille sen, että yhdellä vammaispalvelujen työntekijällä on keskimäärin 429 asiakasta ja että olen saanut kuntalaispalautetta palveluiden ruuhkaututumisesta. Tähän vastattiin, että osa asiakkuuksista on erittäin lyhyitä eikä tiheästi toistuvia ja osa asiakkaista asioi sosiaaliohjaajan kanssa. Vammaisasiamies kylläkin pohti, että varsinaista sosiaalityötä pitäisi lisätä. Sosiaalityöntekijätilanne on joka tapauksessa huonompi kuin Helsingissä, mutta parempi kuin Vantaalla. Tähän asiaan täytyy joka tapauksessa palata.

Toimialan toimintakertomus 2014

Muutamia huomioita: Tuottavuutta on onnistuneesti parannettu ja erinomaista kehittämistyötä tehty. Vuosikate oli 14 miljoonaa odotuksia parempi. Painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn on toiminut lastensuojelussa, lasten sijoitukset ja huostaanotot ovat kääntyneet laskuun. Kaiken kaikkiaan erittäin hyviä tuloksia kun ottaa vielä huomioon varsin kovan väestönkasvun ja samanaikaiset tuottavuusvaateet, joihin on kyetty erinomaisesti vastaamaan. Selkeinä ongelmina toimeentulotukimenojen ja työttömyyden kasvu. Työllisyydenhoidosta on puhuttu lautakunnassa ja tullaan varmasti puhumaan. Kaupungilla on siihen rajalliset vaikutusmahdollisuudet, mutta kyllä asiassa on myös ollut kehitettävää. Työttömyyden kasvu on ollut niin kovaa ja koskenut myös korkeakoulutettuja, että työllisyyspalveluiden kehittäminen on tullut aavistuksen perässä.

Keskustelimme myös HUS:n kulukehityksestä, joka on kovaa mutta muihin sairaanhoitopiireihin nähden maltillista. Pohdiskelin omassa puheenvuorossani sitä, miten tuottavuuden kehittäminen on tärkeää, mutta kulukehityksen hidastaminen kokonaisuudessaan hankalaa, koska väestö vanhenee ja hoidot kallistuvat. Pohdin myös sitä, että huonon talouskehityksen jatkuessa on olemassa riski, että vaadimme erikoissairaanhoidolta aina vain kovempaa tuottavuutta ja tehokkuutta ja lopputulos voi olla se, että se näkyy laadussa ja syntyy todelliset kahden kerroksen terveydenhuoltomarkkinat, jossa on julkinen äärimmilleen tehostettu erikoissairaanhoito ja sitten yksityiset terveyspalvelut, jossa asiakas saa maksamalla jollain tavalla parempaa palvelua. Ei välttämättä todellakaan missään määrin vaikuttavampaa, mutta esimerkiksi kiireettömämpää ja vähemmän liukuhihnamaista.

Kaiken kaikkiaan meidän päätöksentekijöihin pitää pyrkiä siihen, että työllisyys ja talouskehitys kohenee. Vain siten voimme viime kädessä turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman väliraportti


Monialaista yhteistyötä on onnistuneesti kehitetty, sosiaali- ja terveyspalvelut tekevät yhä enemmän yhteistyötä sivistystoimen (koulut ja päiväkodit) kanssa.

Väliraportissa kiinnitettiin huomiota nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen, mikä on erittäin hyvä.

Yleisiä ilonaiheita nuoriin liittyen ovat humalajuomisen, tupakoinnin ja koulukiusaamisen vähentyminen (nuoriso näyttää olevan aina vain kunnollisempaa) ja huolenaiheet lisääntynyt ylipaino, psyykkinen oireilu ja ammattiin opiskelevien kokemat väkivaltatilanteet. Ammattikouluissa ja lukiossa opiskelevien erot ovat isot terveyskäyttäytymisessä ja koetussa hyvinvoinnissa.

Nuorten syrjäytymistä vastaan työskentelevän Vamos Espoon työtä kiiteltiin. Kysyin Vamoksen työn rahoittamisesta, se oli välillä vaakalaudalla. Rahoitus on nyt tämän vuoden loppuun. Vamoksen työn jatkamiseen on ehdottomasti löydettävä määrärahat, nuorten syrjäytymisen vastainen työ on erittäin tärkeää ja Vamoksen tulokset siinä todella hyvät.

Aiempia kirjoituksiani nuorten syrjäytymisestä:

Seminaari nuorten syrjäytymisen ehkäisystä

Syrjäytymistä pitää ehkäistä, muttei pelosta syrjäytyneitä kohtaan


Muutamia huomioita lautakunnan illan kokouksesta:

Potilasasiamiehen katsaus


Potilasasiamies Unto Ahvensalmen katsauksen yhteydessä puhuin seuraavista asioista:

Potilasasiamiehen kriittiset huomiot esimerkiksi vanhusten kotona asumisen ensisijaisuudesta ovat tärkeitä. Vaikka järjestelmää kuinka kehitetään kotihoitoa painottavaan suuntaan, niin kotihoito ei vaan kaikkien kohdalla ja koko elämän ajan ole aina se paras vaihtoehto. Meidän on pyrittävä siihen, että hoivakotipaikkoja, tehostettua palveluasumista jne on riittävästi.

On kiinnostava ilmiö, että potilasasiamiehelle tulee yhä enemmän yhteenottoja. Samaan aikaan moni asia on kuitenkin parantunut. Selvitysten mukaan asiakaspalvelu toimialalla on parantunut ja hoitojonot lyhentyneet, mikä on loistava saavutus näissä talous- ja tuottavuudenkohentamispaineissa. Esimerkiksi terveyspalveluista tulee aiempaa enemmän negatiivista palautetta hoitoonpääsystä kun samaan aikaan hoitoonpääsy on tosiallisesti parantunut. Luulen, että kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kehitys, missä ihmiset osaavat vaatia aiempaa useammin tarvitsemiaan palveluja. Joissain palveluissa myös luonnollisesti on aiempaa enemmän ruuhkaa.

On hyvä, että toimeentulotukea voi nykyään hakea myös sähköisesti. On tärkeää automatisoida kaikki, mikä automatisoitavissa on ja hyödyntää siten vapautuvat resurssit hyvin. Toimeentulotuki siirtyy KELAlle vuoden 2017 alussa. Toivottavasti tämän jälkeen varsinaiseen sosiaalityöhön ja ihmisten tukemiseen olisi yhä enemmän resursseja.
Vammaisten henkilökohtaisten avun toteuttamista pitää edelleen kehittää kaupungin tuottaman avustajavälityksen mahdollistamisen suuntaan. Asiassa on onneksi edistetty viime vuosina ja enää ei olla tilanteessa, jossa vammaisen on pakko toimia työnantajana henkilökohtaiselle avustajalleen. Osa vammaisista on tähän aivan tyytyväisiä, mutta osalle työnantajavelvoitteiden toteuttaminen on kohtuuton vaatimus. Nykyään osa vammaisista saa avustajan ostopalveluna tai palvelusetelillä.

Vammaisasiamiehen katsaus

Myös vammaisasiamies Sirkku Kiviniitty toi jälleen myös erittäin kiinnostavan raportin lautakunnalle.
Kiitin vammaisasiamiestä hänen huomioistaan vammaisiin kohdistuneista määrärahaleikkauksista (HSL:n ilmaisen bussilipun poisto) ja asiakasmaksujen korotuksista. Olemme lautakunnan toisen vihreän jäsenen Teemu Hokkasen kanssa vastustaneet näitä muutoksia. Pidän eettisesti hankalana sitä, että taloudellisesti tiukkoina aikoina leikkaukset kohdistuvat ryhmiin, jotka ovat valmiiksi erittäin pienituloisia ja haavoittuvassa asemassa. Tässä on kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Halutaanko pyrkiä ylläpitämään palvelujen universaalia saatavuutta ja rahoitusta eli hyvinvointivaltiota vai mennäänkö siihen, että ne jotka palveluita tarvitsevat, ne myös maksavat. Asiakasmaksuasetuksessa joitain asiakasmaksuja korotettiin viimeeksi kerralla melkein 10 prosenttia, tämä on siis eduskunnan säätämä asia.

Toin myös esille, että vammaisasiamiehen huomiot vammaisten osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden edistämisestä on hyviä ja vammaisneuvostoa tulisi hyödyntää palvelujen suunnittelussa vielä nykyistä paremmin. Vammaisasiamiehen ehdotus nostaa kaupungin tulostavoitteeksi vammaisten henkilöiden työllistyminen ja opiskeluun hakeutuminen on myös erinomainen. Vammaisten työllisyysaste on tällä hetkellä suhteettoman alhainen. Moni olisi valmis ja kykenevä palkkatöihin. Tämä ongelma koskee yleensäkin vähän koulutettuja tai matalat kognitiiviset taidot omaavia henkilöitä. Nykyään on yhä vähemmän avustavia töitä, joita voisi tehdä vähemmällä osaamisella. Jonkin verran kyse on tosin varmasti myös työantajien asenteesta ja tiedon puutteesta.

On erittäin hyvä, että kotipalvelua on tarjottu nyt myös kouluikäisten vammaisten lasten perheille ja että kotiapua on ylipäätänsä lisätty. (Kotiavun tarjoaminen myös muille kuin pikkulapsiperheille oli omassa vaaliohjelmassani ja olen puhunut paljon asian puolesta.) Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn kannattaa ja myös muut kuin pikkulapsiperheet kokevat kriisejä.

Otin esille sen, että yhdellä vammaispalvelujen työntekijällä on keskimäärin 429 asiakasta ja että olen saanut kuntalaispalautetta palveluiden ruuhkaututumisesta. Tähän vastattiin, että osa asiakkuuksista on erittäin lyhyitä eikä tiheästi toistuvia ja osa asiakkaista asioi sosiaaliohjaajan kanssa. Vammaisasiamies kylläkin pohti, että varsinaista sosiaalityötä pitäisi lisätä. Sosiaalityöntekijätilanne on joka tapauksessa huonompi kuin Helsingissä, mutta parempi kuin Vantaalla. Tähän asiaan täytyy joka tapauksessa palata.

Toimialan toimintakertomus 2014

Muutamia huomioita: Tuottavuutta on onnistuneesti parannettu ja erinomaista kehittämistyötä tehty. Vuosikate oli 14 miljoonaa odotuksia parempi. Painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn on toiminut lastensuojelussa, lasten sijoitukset ja huostaanotot ovat kääntyneet laskuun. Kaiken kaikkiaan erittäin hyviä tuloksia kun ottaa vielä huomioon varsin kovan väestönkasvun ja samanaikaiset tuottavuusvaateet, joihin on kyetty erinomaisesti vastaamaan. Selkeinä ongelmina toimeentulotukimenojen ja työttömyyden kasvu. Työllisyydenhoidosta on puhuttu lautakunnassa ja tullaan varmasti puhumaan. Kaupungilla on siihen rajalliset vaikutusmahdollisuudet, mutta kyllä asiassa on myös ollut kehitettävää. Työttömyyden kasvu on ollut niin kovaa ja koskenut myös korkeakoulutettuja, että työllisyyspalveluiden kehittäminen on tullut aavistuksen perässä.

Keskustelimme myös HUS:n kulukehityksestä, joka on kovaa mutta muihin sairaanhoitopiireihin nähden maltillista. Pohdiskelin omassa puheenvuorossani sitä, miten tuottavuuden kehittäminen on tärkeää, mutta kulukehityksen hidastaminen kokonaisuudessaan hankalaa, koska väestö vanhenee ja hoidot kallistuvat. Pohdin myös sitä, että huonon talouskehityksen jatkuessa on olemassa riski, että vaadimme erikoissairaanhoidolta aina vain kovempaa tuottavuutta ja tehokkuutta ja lopputulos voi olla se, että se näkyy laadussa ja syntyy todelliset kahden kerroksen terveydenhuoltomarkkinat, jossa on julkinen äärimmilleen tehostettu erikoissairaanhoito ja sitten yksityiset terveyspalvelut, jossa asiakas saa maksamalla jollain tavalla parempaa palvelua. Ei välttämättä todellakaan missään määrin vaikuttavampaa, mutta esimerkiksi kiireettömämpää ja vähemmän liukuhihnamaista.

Kaiken kaikkiaan meidän päätöksentekijöihin pitää pyrkiä siihen, että työllisyys ja talouskehitys kohenee. Vain siten voimme viime kädessä turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman väliraportti


Monialaista yhteistyötä on onnistuneesti kehitetty, sosiaali- ja terveyspalvelut tekevät yhä enemmän yhteistyötä sivistystoimen (koulut ja päiväkodit) kanssa.

Väliraportissa kiinnitettiin huomiota nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen, mikä on erittäin hyvä.

Yleisiä ilonaiheita nuoriin liittyen ovat humalajuomisen, tupakoinnin ja koulukiusaamisen vähentyminen (nuoriso näyttää olevan aina vain kunnollisempaa) ja huolenaiheet lisääntynyt ylipaino, psyykkinen oireilu ja ammattiin opiskelevien kokemat väkivaltatilanteet. Ammattikouluissa ja lukiossa opiskelevien erot ovat isot terveyskäyttäytymisessä ja koetussa hyvinvoinnissa.

Nuorten syrjäytymistä vastaan työskentelevän Vamos Espoon työtä kiiteltiin. Kysyin Vamoksen työn rahoittamisesta, se oli välillä vaakalaudalla. Rahoitus on nyt tämän vuoden loppuun. Vamoksen työn jatkamiseen on ehdottomasti löydettävä määrärahat, nuorten syrjäytymisen vastainen työ on erittäin tärkeää ja Vamoksen tulokset siinä todella hyvät.

Aiempia kirjoituksiani nuorten syrjäytymisestä:

Seminaari nuorten syrjäytymisen ehkäisystä

Syrjäytymistä pitää ehkäistä, muttei pelosta syrjäytyneitä kohtaan

Ei muutosta ilman pysyvyyttä

Lähestyvät vaalit tuovat lisää kierroksia puolueiden viestintään. Puolueet ovat julkaisseet ohjelmansa ja ehdokkaiden profiilit ovat esillä vaalikoneissa. Ja kun syömme aamupalaa, aamulehti paiskaa vaali-ilmoitusten iskulauseet vain täpärästi kahvikupin ohi.

Kuten lähes aina vaalien alla melkein kaikki puolueet vaativat ja lupaavat vaihtelevin sanakääntein selkeitä muutoksia politiikan ja elämän eri aloille, olipa kyseessä valtion ja kuntien menot, verotus tai terveys- ja sosiaaliala.

Mitä itse asiassa käsite ’muutos’ tarkoittaa ja millä mitalla tulevia muutoksia mitataan?

Kun puhutaan muutoksesta, edellytetään samalla, että JOTAKIN jää sellaiseksi kuin se on ollut. Esimerkiksi ihminen on orgaanista ainetta. Ikääntyessämme saamme ryppyjä, hiuksemme harmaantuvat (tai lähtevät pysyvästi) ja motoriikkamme muuttuu. Tässä muutoksessa me pysymme kuitenkin itsellemme uskollisina. Solumme uusiutuvat, monet persoonalisuusominaisuutemme (yleisesti sanottuna) sekä geneettinen koodimme pysyvät sellaisina kuin ne ovat. Kaikesta muutoksesta huolimatta on siis olemassa jonkin luonteinen substraatti, joka säilyy muuttumattomana.

Jo Herakleitos sanoi, ettei kukaan voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei ole sama. Aina uudet vedet siinä virtaavat, mutta siitä huolimatta virran pyörre jää aina samaan paikkaan.

Politiikan sarasta puheen ollen huomiota ei pidä kiinnittää vain enemmän tai vähemmän konkreettisiin muutosvaatimuksiin, joita kuulee nyt inflaation omaisesti. Välillä keskenään kilpailevat leikkausehdotukset muistuttavat järjetöntä ja aavemaista huutokauppaa. Ei tarvita vain laskelmia, mistä osaa budjettia säästetään miljardisummia tai saadaan lisätuloja. Lukujen ja laskelmien lisäksi tarvitsemme kipeästi laajaa keskustelua siitä, miten nämä kynän jäljet tulevat vaikuttamaan yhteiskuntaan ja ihmisten elämään. Ennen kaikkea pitää keskustella siitä, mikä tulee olemaan kaikkien muutosten jälkeen hyvinvointiyhteiskuntamme substraatti. Epäilemättä olemme muutosten tarpeessa. Välttämätöntä on kuitenkin, että saavutamme yhteisymmärryksen julkisessa keskustelussa siitä, mitä pitää säilyttää.

Jokke Reimers, Espoonlahden Vihreät

Lue myös nämä

Sosiaali- ja terveyslautakunta ei vastusta sairaalayhteistyön selvittämistä


Uusimmassa Länsiväylässä on sivulla 4 otsikolla "Lautakunta lyö jarruja sairaalayhteistyölle" juttu, jossa annetaan virheellinen kuva siitä, mitä päätimme viime keskiviikkona sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Kyse on siis siitä, että uusimpien arvioiden mukaan Jorvin viereen nousevan kuntoutussairaalan vuodeosastopaikkojen kapasiteetti saattaa olla ylimitoitettu pelkästään espoolaisia ajatellen. Asiaa kannattaa selvittää lisää ja sitten myöhemmin tehdä päätös siitä, voivatko Kirkkonummi ja Kauniainen ostaa osan paikoista omille kuntalaisilleen.

Jutusta välittyy nyt lautakunnan pj Johanna Värmälän (sd.) henkilökohtainen näkemys koko lautakunnan kantana. Todellisuudessa sairaalayhteistyön selvittämistä Kauniaisen ja Kirkkonummen kanssa kannattivat koko muu lautakunta, ainoastaan demarit suhtautuivat asiaan kriittisesti. Ja tässä siis tosiaan vasta selvitetään, myöhemmin tehdään päätöksiä siitä, varataanko osa vuodeosaston paikoista myös kirkkonummelaisille ja kauniaislaisille.

Tietenkin asia pitää huolella selvittää ja vuodeosastopaikkoja on oltava riittävästi espoolaisten tarpeeseen. Sama pätee kaikkiin vanhusten palveluihin. Meidän on työskenneltävä sen eteen, että kaikkien palveluiden määrä on sekä väestötasolla riittävä että vastaa yksilöiden tarpeeseen. Tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että kotiin pitää saada riittävästi palveluja, mutta tilanteessa, jossa kotona asuminen ei enää onnistu, vanhukselle on löydyttävä tehostettu palveluasumis, hoivakoti tms paikka. Sellainen pyöröovi-ilmiö, jossa vanhus kulkee edestakaisin sairaalan ja kodin väliä on inhimillisesti kestämätön. Eli kaikkien paikkojen ja palvelujen määrää pitää seurata erittäin tarkasti. (Ja työskennellä myös sen eteen, että työllisyys nousee ja saamme rahoitettua palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Onnistunut vanhustenhoito vaatii veroeuroja.)

Mitä tulee juuri nyt näihin vuodeosastopaikkoihin niin jos varmistuu, että kapasiteetti riittää paikkojen myymiseen näillle kahdelle muulle kunnalle, niin se kannattaa tietenkin hyödyntää. On myös näiden kuntalaisten etu, että vuodeosastot sijaitsisivat Jorvin sairaalan vieressä jne isomman sairaalakompleksin ja osaamiskeskittymän yhteydessä. Ja miten soteuudistus ikinä eteneekään, niin ihmettelen, jos yhteistyö ko. kuntien kanssa ei tiivisty entisestään.

Toisin kuin LV:n jutusta siis ymmärtää, niin lautakunnan päätös oli seuraava: "Lautakunta kehotti sosiaali- ja terveystoimea selvittämään sairaalakapasiteetin riittävyyttä ja sairaalayhteistyötä Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa. Mahdollinen neuvottelutulos ja ennakkovaikutusten arviointi tuodaan lautakunnalle päätöksiä varten."

Päätökset asiassa siis tehdään vasta myöhemmin selvitysten ja arviointien jälkeen.

Länsiväylän juttu


Uusimmassa Länsiväylässä on sivulla 4 otsikolla "Lautakunta lyö jarruja sairaalayhteistyölle" juttu, jossa annetaan virheellinen kuva siitä, mitä päätimme viime keskiviikkona sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Kyse on siis siitä, että uusimpien arvioiden mukaan Jorvin viereen nousevan kuntoutussairaalan vuodeosastopaikkojen kapasiteetti saattaa olla ylimitoitettu pelkästään espoolaisia ajatellen. Asiaa kannattaa selvittää lisää ja sitten myöhemmin tehdä päätös siitä, voivatko Kirkkonummi ja Kauniainen ostaa osan paikoista omille kuntalaisilleen.

Jutusta välittyy nyt lautakunnan pj Johanna Värmälän (sd.) henkilökohtainen näkemys koko lautakunnan kantana. Todellisuudessa sairaalayhteistyön selvittämistä Kauniaisen ja Kirkkonummen kanssa kannattivat koko muu lautakunta, ainoastaan demarit suhtautuivat asiaan kriittisesti. Ja tässä siis tosiaan vasta selvitetään, myöhemmin tehdään päätöksiä siitä, varataanko osa vuodeosaston paikoista myös kirkkonummelaisille ja kauniaislaisille.

Tietenkin asia pitää huolella selvittää ja vuodeosastopaikkoja on oltava riittävästi espoolaisten tarpeeseen. Sama pätee kaikkiin vanhusten palveluihin. Meidän on työskenneltävä sen eteen, että kaikkien palveluiden määrä on sekä väestötasolla riittävä että vastaa yksilöiden tarpeeseen. Tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että kotiin pitää saada riittävästi palveluja, mutta tilanteessa, jossa kotona asuminen ei enää onnistu, vanhukselle on löydyttävä tehostettu palveluasumis, hoivakoti tms paikka. Sellainen pyöröovi-ilmiö, jossa vanhus kulkee edestakaisin sairaalan ja kodin väliä on inhimillisesti kestämätön. Eli kaikkien paikkojen ja palvelujen määrää pitää seurata erittäin tarkasti. (Ja työskennellä myös sen eteen, että työllisyys nousee ja saamme rahoitettua palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Onnistunut vanhustenhoito vaatii veroeuroja.)

Mitä tulee juuri nyt näihin vuodeosastopaikkoihin niin jos varmistuu, että kapasiteetti riittää paikkojen myymiseen näillle kahdelle muulle kunnalle, niin se kannattaa tietenkin hyödyntää. On myös näiden kuntalaisten etu, että vuodeosastot sijaitsisivat Jorvin sairaalan vieressä jne isomman sairaalakompleksin ja osaamiskeskittymän yhteydessä. Ja miten soteuudistus ikinä eteneekään, niin ihmettelen, jos yhteistyö ko. kuntien kanssa ei tiivisty entisestään.

Toisin kuin LV:n jutusta siis ymmärtää, niin lautakunnan päätös oli seuraava: "Lautakunta kehotti sosiaali- ja terveystoimea selvittämään sairaalakapasiteetin riittävyyttä ja sairaalayhteistyötä Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa. Mahdollinen neuvottelutulos ja ennakkovaikutusten arviointi tuodaan lautakunnalle päätöksiä varten."

Päätökset asiassa siis tehdään vasta myöhemmin selvitysten ja arviointien jälkeen.

Länsiväylän juttu

Sosiaali- ja terveyslautakunta ei vastusta sairaalayhteistyön selvittämistä


Uusimmassa Länsiväylässä on sivulla 4 otsikolla "Lautakunta lyö jarruja sairaalayhteistyölle" juttu, jossa annetaan virheellinen kuva siitä, mitä päätimme viime keskiviikkona sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Kyse on siis siitä, että uusimpien arvioiden mukaan Jorvin viereen nousevan kuntoutussairaalan vuodeosastopaikkojen kapasiteetti saattaa olla ylimitoitettu pelkästään espoolaisia ajatellen. Asiaa kannattaa selvittää lisää ja sitten myöhemmin tehdä päätös siitä, voivatko Kirkkonummi ja Kauniainen ostaa osan paikoista omille kuntalaisilleen.

Jutusta välittyy nyt lautakunnan pj Johanna Värmälän (sd.) henkilökohtainen näkemys koko lautakunnan kantana. Todellisuudessa sairaalayhteistyön selvittämistä Kauniaisen ja Kirkkonummen kanssa kannattivat koko muu lautakunta, ainoastaan demarit suhtautuivat asiaan kriittisesti. Ja tässä siis tosiaan vasta selvitetään, myöhemmin tehdään päätöksiä siitä, varataanko osa vuodeosaston paikoista myös kirkkonummelaisille ja kauniaislaisille.

Tietenkin asia pitää huolella selvittää ja vuodeosastopaikkoja on oltava riittävästi espoolaisten tarpeeseen. Sama pätee kaikkiin vanhusten palveluihin. Meidän on työskenneltävä sen eteen, että kaikkien palveluiden määrä on sekä väestötasolla riittävä että vastaa yksilöiden tarpeeseen. Tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että kotiin pitää saada riittävästi palveluja, mutta tilanteessa, jossa kotona asuminen ei enää onnistu, vanhukselle on löydyttävä tehostettu palveluasumis, hoivakoti tms paikka. Sellainen pyöröovi-ilmiö, jossa vanhus kulkee edestakaisin sairaalan ja kodin väliä on inhimillisesti kestämätön. Eli kaikkien paikkojen ja palvelujen määrää pitää seurata erittäin tarkasti. (Ja työskennellä myös sen eteen, että työllisyys nousee ja saamme rahoitettua palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Onnistunut vanhustenhoito vaatii veroeuroja.)

Mitä tulee juuri nyt näihin vuodeosastopaikkoihin niin jos varmistuu, että kapasiteetti riittää paikkojen myymiseen näillle kahdelle muulle kunnalle, niin se kannattaa tietenkin hyödyntää. On myös näiden kuntalaisten etu, että vuodeosastot sijaitsisivat Jorvin sairaalan vieressä jne isomman sairaalakompleksin ja osaamiskeskittymän yhteydessä. Ja miten soteuudistus ikinä eteneekään, niin ihmettelen, jos yhteistyö ko. kuntien kanssa ei tiivisty entisestään.

Toisin kuin LV:n jutusta siis ymmärtää, niin lautakunnan päätös oli seuraava: "Lautakunta kehotti sosiaali- ja terveystoimea selvittämään sairaalakapasiteetin riittävyyttä ja sairaalayhteistyötä Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa. Mahdollinen neuvottelutulos ja ennakkovaikutusten arviointi tuodaan lautakunnalle päätöksiä varten."

Päätökset asiassa siis tehdään vasta myöhemmin selvitysten ja arviointien jälkeen.

Länsiväylän juttu


Uusimmassa Länsiväylässä on sivulla 4 otsikolla "Lautakunta lyö jarruja sairaalayhteistyölle" juttu, jossa annetaan virheellinen kuva siitä, mitä päätimme viime keskiviikkona sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Kyse on siis siitä, että uusimpien arvioiden mukaan Jorvin viereen nousevan kuntoutussairaalan vuodeosastopaikkojen kapasiteetti saattaa olla ylimitoitettu pelkästään espoolaisia ajatellen. Asiaa kannattaa selvittää lisää ja sitten myöhemmin tehdä päätös siitä, voivatko Kirkkonummi ja Kauniainen ostaa osan paikoista omille kuntalaisilleen.

Jutusta välittyy nyt lautakunnan pj Johanna Värmälän (sd.) henkilökohtainen näkemys koko lautakunnan kantana. Todellisuudessa sairaalayhteistyön selvittämistä Kauniaisen ja Kirkkonummen kanssa kannattivat koko muu lautakunta, ainoastaan demarit suhtautuivat asiaan kriittisesti. Ja tässä siis tosiaan vasta selvitetään, myöhemmin tehdään päätöksiä siitä, varataanko osa vuodeosaston paikoista myös kirkkonummelaisille ja kauniaislaisille.

Tietenkin asia pitää huolella selvittää ja vuodeosastopaikkoja on oltava riittävästi espoolaisten tarpeeseen. Sama pätee kaikkiin vanhusten palveluihin. Meidän on työskenneltävä sen eteen, että kaikkien palveluiden määrä on sekä väestötasolla riittävä että vastaa yksilöiden tarpeeseen. Tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että kotiin pitää saada riittävästi palveluja, mutta tilanteessa, jossa kotona asuminen ei enää onnistu, vanhukselle on löydyttävä tehostettu palveluasumis, hoivakoti tms paikka. Sellainen pyöröovi-ilmiö, jossa vanhus kulkee edestakaisin sairaalan ja kodin väliä on inhimillisesti kestämätön. Eli kaikkien paikkojen ja palvelujen määrää pitää seurata erittäin tarkasti. (Ja työskennellä myös sen eteen, että työllisyys nousee ja saamme rahoitettua palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Onnistunut vanhustenhoito vaatii veroeuroja.)

Mitä tulee juuri nyt näihin vuodeosastopaikkoihin niin jos varmistuu, että kapasiteetti riittää paikkojen myymiseen näillle kahdelle muulle kunnalle, niin se kannattaa tietenkin hyödyntää. On myös näiden kuntalaisten etu, että vuodeosastot sijaitsisivat Jorvin sairaalan vieressä jne isomman sairaalakompleksin ja osaamiskeskittymän yhteydessä. Ja miten soteuudistus ikinä eteneekään, niin ihmettelen, jos yhteistyö ko. kuntien kanssa ei tiivisty entisestään.

Toisin kuin LV:n jutusta siis ymmärtää, niin lautakunnan päätös oli seuraava: "Lautakunta kehotti sosiaali- ja terveystoimea selvittämään sairaalakapasiteetin riittävyyttä ja sairaalayhteistyötä Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa. Mahdollinen neuvottelutulos ja ennakkovaikutusten arviointi tuodaan lautakunnalle päätöksiä varten."

Päätökset asiassa siis tehdään vasta myöhemmin selvitysten ja arviointien jälkeen.

Länsiväylän juttu