Espoonlahden Vihreät – ELVI ry

Maahanmuuttopolitiikasta voitava keskustella – rasismille nollatoleranssi.


Tapaus Pia Kauma & maahanmuuttajien lastenvaunut jatkuu yhä. Ensiksi ajattelin, etten halua kommentoida asiaa ollenkaan, koska Kauma tuntuu nimenomaan vain hakevan julkisuutta.
Hänen fb-statuksessaan yritin tosin penätä faktoja heti kun koko vyyhti alkoi. Vastausta en saanut. En tietenkään, koska edelleenkään ei ole olemassa mitään todistusaineistoa siitä, että maahanmuuttajia kohdeltaisiin toimeentulotukea myönnettäessä eri tavoin kuin kantaväestöä.

Täydentävän toimeentulotuen summat ovat kaikille samat ja summien suuruudet ovat sellaiset, että ne riittävät ensisijaisesti käytetyn tavaran ostoon. Kauma on ollut 8 vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joten hänen pitäisi tietää tämä. Ongelma onkin se, että hän ei usko saamaansa tietoa tai ainakin mediassa antaa näin ymmärtää. Tuntuu hämmentävältä, että Espoon valtuuston suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja käytännössä syyttää sosiaalityöntekijöitä virkavirheestä [että he eivät noudattaisi ohjesääntöjä, joista summat löytyvät] ilman minkäänlaisia todisteita.

Maahanmuuttopolitiikasta pitää voida keskustella. Niin taloudellisesta kuin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, huomioiden niin asuntopolitiikan, koulutuspolitiikan kuin eettiset kysymykset. Paljonko otamme pakolaisia, mitä maahanmuuttajapalveluita tarvitsemme, mitkä ovat perheenyhdistämisen kriteerit, miten kohtelemme turvapaikanhakijoita, kuinka kotoutuminen tapahtuu?

Ja se kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Se ei ole kiinni vain maahanmuuttajista. Se on myös kiinni siitä, kuinka kohtelemme heitä, joita muukalaisina pidämme.

Me tulemme elämään huomattavasti nykyistä monikulttuurisemmassa maailmassa.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on rakentunut jonkinlaiselle ymmärrykselle siitä, että täällä ollaan samassa veneessä. On haluttu rahoittaa systeemiä, koska on koettu, että kaikki hyötyvät siitä, että meillä on vahva sosiaaliturva ja yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. On haluttu, että paitsi omat, myös naapurin lapset saavat hyvää hoitoa ja koulutusta. On haluttu, että jos naapuri jää työttömäksi, niin yhteiskunta auttaa sitä.

Ihminen pelkää usein vierasta. Maahanmuutossa vieraan pelko tiivistyy. Vierasta on helppo syyttää, projisoida paha. Vieras tulee ja vie. Vieraan pelko on primitiivista, mutta pahimmillaan voimakasta ja käyttäytymistä ohjaavaa.

Nämä kaikki asiat ovat täällä yhtä aikaa: muuttuva maailma, vieraan pelko ja tarve päättää siitä, haluammeko jatkossakin yhteiskunnan, joka auttaa tarvittaessa ja jonka ihmiset eivät käy toisiaan vastaan.

Kauma perusteli toimintaansa HS::n videohaastattelussa sanoen, että "vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia asioita".

Maahanmuutto ei ole yksinkertainen asia. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni yksi monimutkaisimmista politiikan lohkoista.

Maahanmuuttajat ovat ihmisiä siinä missä me kaikki.

Kansanedustaja ja valtuustoryhmän puheenjohtaja ei voi tehdä yhdestä ihmisryhmästä muille nyrkkeilysäkkiä, johon purkaa turhaumia.

Kauma kuuli, että maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla oli ideoitu maahanmuuttajien lastenvaunujen valokuvaamista. Hän jatkoi silti. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon valokuvaisi sinua ja lastasi kävellessäsi kadulla?

Haluaako joku meistä todella maailman, missä rakennetaan vastakkainasettelua ihmisten välillä? Onko siitä seurannut joskus jotain hyvää? Nämä maahanmuuttajat ovat nyt täällä. Ja meistä kaikista on kiinni, tuntevatko he olevansa kotona täällä. Kun ihminen voi hyvin ja kokee osallisuutta, hän jaksaa opiskella, yrittää työllistyä, sinnitellä, rakentaa parempaa maailmaa. Jos ihmistä työnnetään marginaaliin, hänen on entistä vaikeampi päästä sieltä pois.

Jotkut joihin katseet kohdistuvat eivät ehkä ole edes maahanmuuttajia, he ovat saattaneet syntyä täällä, olla adoptiolapsia tai ihmisiä, joiden toinen vanhempi ei ole syntyperäinen suomalainen. Yhtä kaikki, he ovat nyt täällä ja en keksi yhtään järjellistä syytä, miksi heitä ei tulisi kohdella kuten ketä tahansa kanssaihmistä.

Maahanmuuttopolitiikasta saa ja pitää puhua, perusteettomien huhujen levittäminen maahanmuuttajista on sen sijaan rasismia. Ja rasismille pitää olla nollatoleranssi.



Tapaus Pia Kauma & maahanmuuttajien lastenvaunut jatkuu yhä. Ensiksi ajattelin, etten halua kommentoida asiaa ollenkaan, koska Kauma tuntuu nimenomaan vain hakevan julkisuutta.
Hänen fb-statuksessaan yritin tosin penätä faktoja heti kun koko vyyhti alkoi. Vastausta en saanut. En tietenkään, koska edelleenkään ei ole olemassa mitään todistusaineistoa siitä, että maahanmuuttajia kohdeltaisiin toimeentulotukea myönnettäessä eri tavoin kuin kantaväestöä.

Täydentävän toimeentulotuen summat ovat kaikille samat ja summien suuruudet ovat sellaiset, että ne riittävät ensisijaisesti käytetyn tavaran ostoon. Kauma on ollut 8 vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joten hänen pitäisi tietää tämä. Ongelma onkin se, että hän ei usko saamaansa tietoa tai ainakin mediassa antaa näin ymmärtää. Tuntuu hämmentävältä, että Espoon valtuuston suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja käytännössä syyttää sosiaalityöntekijöitä virkavirheestä [että he eivät noudattaisi ohjesääntöjä, joista summat löytyvät] ilman minkäänlaisia todisteita.

Maahanmuuttopolitiikasta pitää voida keskustella. Niin taloudellisesta kuin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, huomioiden niin asuntopolitiikan, koulutuspolitiikan kuin eettiset kysymykset. Paljonko otamme pakolaisia, mitä maahanmuuttajapalveluita tarvitsemme, mitkä ovat perheenyhdistämisen kriteerit, miten kohtelemme turvapaikanhakijoita, kuinka kotoutuminen tapahtuu?

Ja se kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Se ei ole kiinni vain maahanmuuttajista. Se on myös kiinni siitä, kuinka kohtelemme heitä, joita muukalaisina pidämme.

Me tulemme elämään huomattavasti nykyistä monikulttuurisemmassa maailmassa.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on rakentunut jonkinlaiselle ymmärrykselle siitä, että täällä ollaan samassa veneessä. On haluttu rahoittaa systeemiä, koska on koettu, että kaikki hyötyvät siitä, että meillä on vahva sosiaaliturva ja yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. On haluttu, että paitsi omat, myös naapurin lapset saavat hyvää hoitoa ja koulutusta. On haluttu, että jos naapuri jää työttömäksi, niin yhteiskunta auttaa sitä.

Ihminen pelkää usein vierasta. Maahanmuutossa vieraan pelko tiivistyy. Vierasta on helppo syyttää, projisoida paha. Vieras tulee ja vie. Vieraan pelko on primitiivista, mutta pahimmillaan voimakasta ja käyttäytymistä ohjaavaa.

Nämä kaikki asiat ovat täällä yhtä aikaa: muuttuva maailma, vieraan pelko ja tarve päättää siitä, haluammeko jatkossakin yhteiskunnan, joka auttaa tarvittaessa ja jonka ihmiset eivät käy toisiaan vastaan.

Kauma perusteli toimintaansa HS::n videohaastattelussa sanoen, että "vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia asioita".

Maahanmuutto ei ole yksinkertainen asia. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni yksi monimutkaisimmista politiikan lohkoista.

Maahanmuuttajat ovat ihmisiä siinä missä me kaikki.

Kansanedustaja ja valtuustoryhmän puheenjohtaja ei voi tehdä yhdestä ihmisryhmästä muille nyrkkeilysäkkiä, johon purkaa turhaumia.

Kauma kuuli, että maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla oli ideoitu maahanmuuttajien lastenvaunujen valokuvaamista. Hän jatkoi silti. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon valokuvaisi sinua ja lastasi kävellessäsi kadulla?

Haluaako joku meistä todella maailman, missä rakennetaan vastakkainasettelua ihmisten välillä? Onko siitä seurannut joskus jotain hyvää? Nämä maahanmuuttajat ovat nyt täällä. Ja meistä kaikista on kiinni, tuntevatko he olevansa kotona täällä. Kun ihminen voi hyvin ja kokee osallisuutta, hän jaksaa opiskella, yrittää työllistyä, sinnitellä, rakentaa parempaa maailmaa. Jos ihmistä työnnetään marginaaliin, hänen on entistä vaikeampi päästä sieltä pois.

Jotkut joihin katseet kohdistuvat eivät ehkä ole edes maahanmuuttajia, he ovat saattaneet syntyä täällä, olla adoptiolapsia tai ihmisiä, joiden toinen vanhempi ei ole syntyperäinen suomalainen. Yhtä kaikki, he ovat nyt täällä ja en keksi yhtään järjellistä syytä, miksi heitä ei tulisi kohdella kuten ketä tahansa kanssaihmistä.

Maahanmuuttopolitiikasta saa ja pitää puhua, perusteettomien huhujen levittäminen maahanmuuttajista on sen sijaan rasismia. Ja rasismille pitää olla nollatoleranssi.


Maahanmuuttopolitiikasta voitava keskustella – rasismille nollatoleranssi.


Tapaus Pia Kauma & maahanmuuttajien lastenvaunut jatkuu yhä. Ensiksi ajattelin, etten halua kommentoida asiaa ollenkaan, koska Kauma tuntuu nimenomaan vain hakevan julkisuutta.
Hänen fb-statuksessaan yritin tosin penätä faktoja heti kun koko vyyhti alkoi. Vastausta en saanut. En tietenkään, koska edelleenkään ei ole olemassa mitään todistusaineistoa siitä, että maahanmuuttajia kohdeltaisiin toimeentulotukea myönnettäessä eri tavoin kuin kantaväestöä.

Täydentävän toimeentulotuen summat ovat kaikille samat ja summien suuruudet ovat sellaiset, että ne riittävät ensisijaisesti käytetyn tavaran ostoon. Kauma on ollut 8 vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joten hänen pitäisi tietää tämä. Ongelma onkin se, että hän ei usko saamaansa tietoa tai ainakin mediassa antaa näin ymmärtää. Tuntuu hämmentävältä, että Espoon valtuuston suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja käytännössä syyttää sosiaalityöntekijöitä virkavirheestä [että he eivät noudattaisi ohjesääntöjä, joista summat löytyvät] ilman minkäänlaisia todisteita.

Maahanmuuttopolitiikasta pitää voida keskustella. Niin taloudellisesta kuin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, huomioiden niin asuntopolitiikan, koulutuspolitiikan kuin eettiset kysymykset. Paljonko otamme pakolaisia, mitä maahanmuuttajapalveluita tarvitsemme, mitkä ovat perheenyhdistämisen kriteerit, miten kohtelemme turvapaikanhakijoita, kuinka kotoutuminen tapahtuu?

Ja se kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Se ei ole kiinni vain maahanmuuttajista. Se on myös kiinni siitä, kuinka kohtelemme heitä, joita muukalaisina pidämme.

Me tulemme elämään huomattavasti nykyistä monikulttuurisemmassa maailmassa.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on rakentunut jonkinlaiselle ymmärrykselle siitä, että täällä ollaan samassa veneessä. On haluttu rahoittaa systeemiä, koska on koettu, että kaikki hyötyvät siitä, että meillä on vahva sosiaaliturva ja yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. On haluttu, että paitsi omat, myös naapurin lapset saavat hyvää hoitoa ja koulutusta. On haluttu, että jos naapuri jää työttömäksi, niin yhteiskunta auttaa sitä.

Ihminen pelkää usein vierasta. Maahanmuutossa vieraan pelko tiivistyy. Vierasta on helppo syyttää, projisoida paha. Vieras tulee ja vie. Vieraan pelko on primitiivista, mutta pahimmillaan voimakasta ja käyttäytymistä ohjaavaa.

Nämä kaikki asiat ovat täällä yhtä aikaa: muuttuva maailma, vieraan pelko ja tarve päättää siitä, haluammeko jatkossakin yhteiskunnan, joka auttaa tarvittaessa ja jonka ihmiset eivät käy toisiaan vastaan.

Kauma perusteli toimintaansa HS::n videohaastattelussa sanoen, että "vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia asioita".

Maahanmuutto ei ole yksinkertainen asia. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni yksi monimutkaisimmista politiikan lohkoista.

Maahanmuuttajat ovat ihmisiä siinä missä me kaikki.

Kansanedustaja ja valtuustoryhmän puheenjohtaja ei voi tehdä yhdestä ihmisryhmästä muille nyrkkeilysäkkiä, johon purkaa turhaumia.

Kauma kuuli, että maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla oli ideoitu maahanmuuttajien lastenvaunujen valokuvaamista. Hän jatkoi silti. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon valokuvaisi sinua ja lastasi kävellessäsi kadulla?

Haluaako joku meistä todella maailman, missä rakennetaan vastakkainasettelua ihmisten välillä? Onko siitä seurannut joskus jotain hyvää? Nämä maahanmuuttajat ovat nyt täällä. Ja meistä kaikista on kiinni, tuntevatko he olevansa kotona täällä. Kun ihminen voi hyvin ja kokee osallisuutta, hän jaksaa opiskella, yrittää työllistyä, sinnitellä, rakentaa parempaa maailmaa. Jos ihmistä työnnetään marginaaliin, hänen on entistä vaikeampi päästä sieltä pois.

Jotkut joihin katseet kohdistuvat eivät ehkä ole edes maahanmuuttajia, he ovat saattaneet syntyä täällä, olla adoptiolapsia tai ihmisiä, joiden toinen vanhempi ei ole syntyperäinen suomalainen. Yhtä kaikki, he ovat nyt täällä ja en keksi yhtään järjellistä syytä, miksi heitä ei tulisi kohdella kuten ketä tahansa kanssaihmistä.

Maahanmuuttopolitiikasta saa ja pitää puhua, perusteettomien huhujen levittäminen maahanmuuttajista on sen sijaan rasismia. Ja rasismille pitää olla nollatoleranssi.



Tapaus Pia Kauma & maahanmuuttajien lastenvaunut jatkuu yhä. Ensiksi ajattelin, etten halua kommentoida asiaa ollenkaan, koska Kauma tuntuu nimenomaan vain hakevan julkisuutta.
Hänen fb-statuksessaan yritin tosin penätä faktoja heti kun koko vyyhti alkoi. Vastausta en saanut. En tietenkään, koska edelleenkään ei ole olemassa mitään todistusaineistoa siitä, että maahanmuuttajia kohdeltaisiin toimeentulotukea myönnettäessä eri tavoin kuin kantaväestöä.

Täydentävän toimeentulotuen summat ovat kaikille samat ja summien suuruudet ovat sellaiset, että ne riittävät ensisijaisesti käytetyn tavaran ostoon. Kauma on ollut 8 vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joten hänen pitäisi tietää tämä. Ongelma onkin se, että hän ei usko saamaansa tietoa tai ainakin mediassa antaa näin ymmärtää. Tuntuu hämmentävältä, että Espoon valtuuston suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja käytännössä syyttää sosiaalityöntekijöitä virkavirheestä [että he eivät noudattaisi ohjesääntöjä, joista summat löytyvät] ilman minkäänlaisia todisteita.

Maahanmuuttopolitiikasta pitää voida keskustella. Niin taloudellisesta kuin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, huomioiden niin asuntopolitiikan, koulutuspolitiikan kuin eettiset kysymykset. Paljonko otamme pakolaisia, mitä maahanmuuttajapalveluita tarvitsemme, mitkä ovat perheenyhdistämisen kriteerit, miten kohtelemme turvapaikanhakijoita, kuinka kotoutuminen tapahtuu?

Ja se kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Se ei ole kiinni vain maahanmuuttajista. Se on myös kiinni siitä, kuinka kohtelemme heitä, joita muukalaisina pidämme.

Me tulemme elämään huomattavasti nykyistä monikulttuurisemmassa maailmassa.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on rakentunut jonkinlaiselle ymmärrykselle siitä, että täällä ollaan samassa veneessä. On haluttu rahoittaa systeemiä, koska on koettu, että kaikki hyötyvät siitä, että meillä on vahva sosiaaliturva ja yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. On haluttu, että paitsi omat, myös naapurin lapset saavat hyvää hoitoa ja koulutusta. On haluttu, että jos naapuri jää työttömäksi, niin yhteiskunta auttaa sitä.

Ihminen pelkää usein vierasta. Maahanmuutossa vieraan pelko tiivistyy. Vierasta on helppo syyttää, projisoida paha. Vieras tulee ja vie. Vieraan pelko on primitiivista, mutta pahimmillaan voimakasta ja käyttäytymistä ohjaavaa.

Nämä kaikki asiat ovat täällä yhtä aikaa: muuttuva maailma, vieraan pelko ja tarve päättää siitä, haluammeko jatkossakin yhteiskunnan, joka auttaa tarvittaessa ja jonka ihmiset eivät käy toisiaan vastaan.

Kauma perusteli toimintaansa HS::n videohaastattelussa sanoen, että "vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia asioita".

Maahanmuutto ei ole yksinkertainen asia. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni yksi monimutkaisimmista politiikan lohkoista.

Maahanmuuttajat ovat ihmisiä siinä missä me kaikki.

Kansanedustaja ja valtuustoryhmän puheenjohtaja ei voi tehdä yhdestä ihmisryhmästä muille nyrkkeilysäkkiä, johon purkaa turhaumia.

Kauma kuuli, että maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla oli ideoitu maahanmuuttajien lastenvaunujen valokuvaamista. Hän jatkoi silti. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon valokuvaisi sinua ja lastasi kävellessäsi kadulla?

Haluaako joku meistä todella maailman, missä rakennetaan vastakkainasettelua ihmisten välillä? Onko siitä seurannut joskus jotain hyvää? Nämä maahanmuuttajat ovat nyt täällä. Ja meistä kaikista on kiinni, tuntevatko he olevansa kotona täällä. Kun ihminen voi hyvin ja kokee osallisuutta, hän jaksaa opiskella, yrittää työllistyä, sinnitellä, rakentaa parempaa maailmaa. Jos ihmistä työnnetään marginaaliin, hänen on entistä vaikeampi päästä sieltä pois.

Jotkut joihin katseet kohdistuvat eivät ehkä ole edes maahanmuuttajia, he ovat saattaneet syntyä täällä, olla adoptiolapsia tai ihmisiä, joiden toinen vanhempi ei ole syntyperäinen suomalainen. Yhtä kaikki, he ovat nyt täällä ja en keksi yhtään järjellistä syytä, miksi heitä ei tulisi kohdella kuten ketä tahansa kanssaihmistä.

Maahanmuuttopolitiikasta saa ja pitää puhua, perusteettomien huhujen levittäminen maahanmuuttajista on sen sijaan rasismia. Ja rasismille pitää olla nollatoleranssi.


Maahanmuuttopolitiikasta voitava keskustella – rasismille nollatoleranssi.


Tapaus Pia Kauma & maahanmuuttajien lastenvaunut jatkuu yhä. Ensiksi ajattelin, etten halua kommentoida asiaa ollenkaan, koska Kauma tuntuu nimenomaan vain hakevan julkisuutta.
Hänen fb-statuksessaan yritin tosin penätä faktoja heti kun koko vyyhti alkoi. Vastausta en saanut. En tietenkään, koska edelleenkään ei ole olemassa mitään todistusaineistoa siitä, että maahanmuuttajia kohdeltaisiin toimeentulotukea myönnettäessä eri tavoin kuin kantaväestöä.

Täydentävän toimeentulotuen summat ovat kaikille samat ja summien suuruudet ovat sellaiset, että ne riittävät ensisijaisesti käytetyn tavaran ostoon. Kauma on ollut 8 vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joten hänen pitäisi tietää tämä. Ongelma onkin se, että hän ei usko saamaansa tietoa tai ainakin mediassa antaa näin ymmärtää. Tuntuu hämmentävältä, että Espoon valtuuston suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja käytännössä syyttää sosiaalityöntekijöitä virkavirheestä [että he eivät noudattaisi ohjesääntöjä, joista summat löytyvät] ilman minkäänlaisia todisteita.

Maahanmuuttopolitiikasta pitää voida keskustella. Niin taloudellisesta kuin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, huomioiden niin asuntopolitiikan, koulutuspolitiikan kuin eettiset kysymykset. Paljonko otamme pakolaisia, mitä maahanmuuttajapalveluita tarvitsemme, mitkä ovat perheenyhdistämisen kriteerit, miten kohtelemme turvapaikanhakijoita, kuinka kotoutuminen tapahtuu?

Ja se kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Se ei ole kiinni vain maahanmuuttajista. Se on myös kiinni siitä, kuinka kohtelemme heitä, joita muukalaisina pidämme.

Me tulemme elämään huomattavasti nykyistä monikulttuurisemmassa maailmassa.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on rakentunut jonkinlaiselle ymmärrykselle siitä, että täällä ollaan samassa veneessä. On haluttu rahoittaa systeemiä, koska on koettu, että kaikki hyötyvät siitä, että meillä on vahva sosiaaliturva ja yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. On haluttu, että paitsi omat, myös naapurin lapset saavat hyvää hoitoa ja koulutusta. On haluttu, että jos naapuri jää työttömäksi, niin yhteiskunta auttaa sitä.

Ihminen pelkää usein vierasta. Maahanmuutossa vieraan pelko tiivistyy. Vierasta on helppo syyttää, projisoida paha. Vieras tulee ja vie. Vieraan pelko on primitiivista, mutta pahimmillaan voimakasta ja käyttäytymistä ohjaavaa.

Nämä kaikki asiat ovat täällä yhtä aikaa: muuttuva maailma, vieraan pelko ja tarve päättää siitä, haluammeko jatkossakin yhteiskunnan, joka auttaa tarvittaessa ja jonka ihmiset eivät käy toisiaan vastaan.

Kauma perusteli toimintaansa HS::n videohaastattelussa sanoen, että "vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia asioita".

Maahanmuutto ei ole yksinkertainen asia. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni yksi monimutkaisimmista politiikan lohkoista.

Maahanmuuttajat ovat ihmisiä siinä missä me kaikki.

Kansanedustaja ja valtuustoryhmän puheenjohtaja ei voi tehdä yhdestä ihmisryhmästä muille nyrkkeilysäkkiä, johon purkaa turhaumia.

Kauma kuuli, että maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla oli ideoitu maahanmuuttajien lastenvaunujen valokuvaamista. Hän jatkoi silti. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon valokuvaisi sinua ja lastasi kävellessäsi kadulla?

Haluaako joku meistä todella maailman, missä rakennetaan vastakkainasettelua ihmisten välillä? Onko siitä seurannut joskus jotain hyvää? Nämä maahanmuuttajat ovat nyt täällä. Ja meistä kaikista on kiinni, tuntevatko he olevansa kotona täällä. Kun ihminen voi hyvin ja kokee osallisuutta, hän jaksaa opiskella, yrittää työllistyä, sinnitellä, rakentaa parempaa maailmaa. Jos ihmistä työnnetään marginaaliin, hänen on entistä vaikeampi päästä sieltä pois.

Jotkut joihin katseet kohdistuvat eivät ehkä ole edes maahanmuuttajia, he ovat saattaneet syntyä täällä, olla adoptiolapsia tai ihmisiä, joiden toinen vanhempi ei ole syntyperäinen suomalainen. Yhtä kaikki, he ovat nyt täällä ja en keksi yhtään järjellistä syytä, miksi heitä ei tulisi kohdella kuten ketä tahansa kanssaihmistä.

Maahanmuuttopolitiikasta saa ja pitää puhua, perusteettomien huhujen levittäminen maahanmuuttajista on sen sijaan rasismia. Ja rasismille pitää olla nollatoleranssi.



Tapaus Pia Kauma & maahanmuuttajien lastenvaunut jatkuu yhä. Ensiksi ajattelin, etten halua kommentoida asiaa ollenkaan, koska Kauma tuntuu nimenomaan vain hakevan julkisuutta.
Hänen fb-statuksessaan yritin tosin penätä faktoja heti kun koko vyyhti alkoi. Vastausta en saanut. En tietenkään, koska edelleenkään ei ole olemassa mitään todistusaineistoa siitä, että maahanmuuttajia kohdeltaisiin toimeentulotukea myönnettäessä eri tavoin kuin kantaväestöä.

Täydentävän toimeentulotuen summat ovat kaikille samat ja summien suuruudet ovat sellaiset, että ne riittävät ensisijaisesti käytetyn tavaran ostoon. Kauma on ollut 8 vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joten hänen pitäisi tietää tämä. Ongelma onkin se, että hän ei usko saamaansa tietoa tai ainakin mediassa antaa näin ymmärtää. Tuntuu hämmentävältä, että Espoon valtuuston suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja käytännössä syyttää sosiaalityöntekijöitä virkavirheestä [että he eivät noudattaisi ohjesääntöjä, joista summat löytyvät] ilman minkäänlaisia todisteita.

Maahanmuuttopolitiikasta pitää voida keskustella. Niin taloudellisesta kuin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, huomioiden niin asuntopolitiikan, koulutuspolitiikan kuin eettiset kysymykset. Paljonko otamme pakolaisia, mitä maahanmuuttajapalveluita tarvitsemme, mitkä ovat perheenyhdistämisen kriteerit, miten kohtelemme turvapaikanhakijoita, kuinka kotoutuminen tapahtuu?

Ja se kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Se ei ole kiinni vain maahanmuuttajista. Se on myös kiinni siitä, kuinka kohtelemme heitä, joita muukalaisina pidämme.

Me tulemme elämään huomattavasti nykyistä monikulttuurisemmassa maailmassa.

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on rakentunut jonkinlaiselle ymmärrykselle siitä, että täällä ollaan samassa veneessä. On haluttu rahoittaa systeemiä, koska on koettu, että kaikki hyötyvät siitä, että meillä on vahva sosiaaliturva ja yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. On haluttu, että paitsi omat, myös naapurin lapset saavat hyvää hoitoa ja koulutusta. On haluttu, että jos naapuri jää työttömäksi, niin yhteiskunta auttaa sitä.

Ihminen pelkää usein vierasta. Maahanmuutossa vieraan pelko tiivistyy. Vierasta on helppo syyttää, projisoida paha. Vieras tulee ja vie. Vieraan pelko on primitiivista, mutta pahimmillaan voimakasta ja käyttäytymistä ohjaavaa.

Nämä kaikki asiat ovat täällä yhtä aikaa: muuttuva maailma, vieraan pelko ja tarve päättää siitä, haluammeko jatkossakin yhteiskunnan, joka auttaa tarvittaessa ja jonka ihmiset eivät käy toisiaan vastaan.

Kauma perusteli toimintaansa HS::n videohaastattelussa sanoen, että "vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia asioita".

Maahanmuutto ei ole yksinkertainen asia. Maahanmuuttopolitiikka on mielestäni yksi monimutkaisimmista politiikan lohkoista.

Maahanmuuttajat ovat ihmisiä siinä missä me kaikki.

Kansanedustaja ja valtuustoryhmän puheenjohtaja ei voi tehdä yhdestä ihmisryhmästä muille nyrkkeilysäkkiä, johon purkaa turhaumia.

Kauma kuuli, että maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla oli ideoitu maahanmuuttajien lastenvaunujen valokuvaamista. Hän jatkoi silti. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon valokuvaisi sinua ja lastasi kävellessäsi kadulla?

Haluaako joku meistä todella maailman, missä rakennetaan vastakkainasettelua ihmisten välillä? Onko siitä seurannut joskus jotain hyvää? Nämä maahanmuuttajat ovat nyt täällä. Ja meistä kaikista on kiinni, tuntevatko he olevansa kotona täällä. Kun ihminen voi hyvin ja kokee osallisuutta, hän jaksaa opiskella, yrittää työllistyä, sinnitellä, rakentaa parempaa maailmaa. Jos ihmistä työnnetään marginaaliin, hänen on entistä vaikeampi päästä sieltä pois.

Jotkut joihin katseet kohdistuvat eivät ehkä ole edes maahanmuuttajia, he ovat saattaneet syntyä täällä, olla adoptiolapsia tai ihmisiä, joiden toinen vanhempi ei ole syntyperäinen suomalainen. Yhtä kaikki, he ovat nyt täällä ja en keksi yhtään järjellistä syytä, miksi heitä ei tulisi kohdella kuten ketä tahansa kanssaihmistä.

Maahanmuuttopolitiikasta saa ja pitää puhua, perusteettomien huhujen levittäminen maahanmuuttajista on sen sijaan rasismia. Ja rasismille pitää olla nollatoleranssi.